1. Käytetään päiväkodissa energiaa vain asioihin, joihin voidaan vaikuttaa
Ne asiat, joille annamme huomiota, kasvavat suuremmiksi. Siksi päiväkodeissa kannattaisi keskittyä asioihin, joita halutaan lisää ja jättää vähemmälle huomiolle asiat, joista haluamme eroon, sanoo positiivisen pedagogiikan asiantuntija ja lehtori Eliisa Leskisenoja.
Hän on huomannut, että usein keskusteluissa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa työskentelevien kanssa tulee puheeksi se, että päiväkodin vuorovaikutuskulttuuri on negatiivinen. Työpäivän aikana harmitellaan arjen epäkohtia, rahan ja henkilökunnan puutetta tai lasten haastavuutta.
– Tähän pitäisi puuttua tietoisesti. Epäkohtia ei tarvitse lakaista maton alle, mutta turha mariseminen ei vie asioita positiiviseen suuntaan. Asiat kannattaa nostaa reilusti pöydälle ja ratkaista ilman turhaa dramatiikkaa.
Näissä tilanteissa Eliisa Leskisenoja kannustaa hyödyntämään työkaluna niin sanottua hallinnan ympyrää, joka koostuu kolmesta kehästä. Ympyrän uloin kehä kuvaa asioita, joihin kukaan ei voi vaikuttaa, eikä niiden käsittelyyn kannata uhrata resursseja. Ympyrän välikehä kuvaa asioita, jotka ovat jollain tavalla omien vaikutusmahdollisuuksien sisällä, mutta joista työntekijä ei voi päättää. Näihinkään ei kannata käyttää turhan paljon aikaa. Sen sijaan ympyrän ydinkehä kuvaa asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Nämä ovat asioita, joihin oma energia tulisi kohdentaa.
– Työyksikössä kannattaa kirjata, mitkä asiat kululuvat millekin kehälle. Näin voidaan konkretisoida sitä, mihin energiaa kannattaa suunnata ja mitkä ovat asioita, jotka on vain hyväksyttävä.
2. Sovitaan yhdessä, miten lapsille ja aikuisille puhutaan
Miten päiväkodissanne kohdataan lapsia tai aikuisia? Panostetaanko siellä arvostavaan, positiiviseen puhekulttuuriin? Entä mitä positiivinen puhekulttuuri tarkoittaa suhteessa lapseen, kollegaan, huoltajiin tai vaikkapa esimieheen?
Eliisa Leskisenojan mukaan näitä asioita kannattaa pohtia päiväkodin kasvattajien kanssa. Henkilökunnan kesken voidaan myös tehdä sopimuksia, jotka edistävät talon positiivista puhekulttuuria. Miten esimerkiksi lasta ohjataan ja hänelle asetetaan rajoja lempeästi, mutta lujasti? Kun asiat on kirjattu muistiin, voidaan niihin tarvittaessa palata.
Leskisenojan mukaan positiiviseen puhekulttuuriin tulisi kiinnittää säännöllisesti huomiota. Joissakin päiväkodeissa puhekulttuuri on aiheena jokaisessa palaverissa. Yhdessä voidaan pohtia esimerkiksi sitä, missä asioissa viime aikoina on onnistuttu ja kollegoille annetaan hyvää palautetta.
– Kun huomaamme hyviä asioita, käynnistämme positiivisen ketjun. Sanoessamme toiselle ihmiselle jotain hyvää, hänelle voi tulla niin hyvä mieli, että hän sanoo hyvää seuraavalle kohtaamalleen ihmiselle.
Puhekulttuuriin liittyy myös ei- ja älä-kommenttien karsiminen minimiin. Sen sijaan, että lapsia kielletään tekemästä jotain, voikin kertoa suoria ohjeita siitä, miten heidän tulee toimia. Lasten juokseminen päiväkodin käytävillä on jokapäiväinen esimerkki tästä: sen sijaan, että juokseminen kielletään, sanotaankin, että kävele. Tai mietitään, voisivatko lapset mennä juoksemaan johonkin toiseen ympäristöön.
3. Keskitytään lasten onnistumisiin ja kerrotaan niistä vanhemmille
Positiivisen pedagogiikan tavoitteena on lisätä lasten hyvinvointia. Tähän kuuluu Eliisa Leskisenojan mukaan tärkeänä osana myös perheiden ja huoltajien kannattelu.
– Voi olla tilanteita, joissa lapset eivät saa kotonaan juurikaan myönteistä palautetta. Vanhemmat ovat jopa saattaneet sokeutua lasten hyville puolille etenkin silloin, jos lapsilla on erityishaasteita tai tuen tarvetta.
Kasvattajat eivät voi koskaan tietää, millaisesta tilanteesta lapsi aamulla tulee päiväkotiin ja mihin hän taas päivän jälkeen palaa. Siksi lastenhoitajien tulisi antaa oma panoksensa siihen, ettei lapsi joutuisi tällaiseen tilanteeseen.
– Tähän voi riittää se, että lapsen vanhempia kohdatessaan kasvattaja kertoo myönteisiä asioita lapsen päivästä. Sen sijaan, että todetaan kaiken sujuneen ihan hyvin, kannattaa tarkemmin sanoittaa niitä hyviä asioita, joita lapsen päivässä on ollut.
Tämä olisi hyvä muistaa myös tilanteissa, joissa lapsella on toistuvasti haasteita. Vanhemman kanssa voidaan sopia, että lapsen haasteet ovat tiedossa, mutta kasvattajat eivät raportoi niistä päivittäin. Konfliktit käsitellään päiväkotipäivän aikana. Jos vanhemman on ehdottomasti tiedettävä jokin asia, voidaan se kertoa hänelle syrjemmällä.
– On lapsen näkökulmasta kohtuutonta, että asiat, jotka on jo käsitelty päiväkodissa, avataan hänen kuullen uudestaan vielä päivän päätteeksi.
4. Kuunnellaan lasta ja karsitaan päiväkodin turhat sääntöviidakot
Lasta ei pitäisi kuormittaa päätöksillä, joihin hänen ikätasonsa ei anna mahdollisuutta, mutta lapsen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Eliisa Leskisenoja toteaa, että lapsen ei kuulu päättää esimerkiksi siitä, mitä ruokaa syödään ja mihin aikaan. On kuitenkin monia tilanteita, joissa lapsen yksilölliset tarpeet tulee huomioida.
– Joskus on käynyt niin, ettei lapsi ole rauhoittunut nukkumaan muualla kuin päiväkodin johtajan toimistopöydän alla. Ja se on täysin ok. Usein tällaiset erityisjärjestelyt ovat hyvin lyhytaikaisia, mutta lapsen kasvun ja kehityksen kannalta ne voivat olla arvokkaita.
Eliisa Leskisenoja kannustaa työyhteisöjä karsimaan turhia sääntöjä. Jos aikuiset ovat miinoittaneet päiväkotipäivän tilanteet omilla säännöillään, alkaa lapsi toimia kuin robotti. Hieman vanhemmat lapset voivat ottaa vastuuta vääristäkin valinnoista silloin, kun nämä valinnat eivät ole lapselle haitallisia.
– Eräs lapsi oli saanut uuden villahaalarin, jota hän ei halunnut riisua edes päivälevon ajaksi. Aikuinen tiesi, että lapselle tulee villahaalarissa kuuma, mutta hän antoi lapsen pitää sen yllään. Kun lapsi heräsi hikisenä, hän totesi itse, ettei seuraavalla kerralla nuku villahaalari yllään.
– Tämä on hyvä esimerkki lapsen itsemääräämisoikeudesta ja siitä, miten kehitetään lapsen ajattelun taitoja. Lapsi ikään kuin oppii kantapään kautta.
Katso Eliisa Leskisenojan positiivisen pedagogiikan luento SuPerin Skarppi-verkkokoulutusalustalla. Webinaarista saat käytännön vinkkejä ja konkreettisia työkaluja siihen, miten sovellat positiivista pedagogiikkaa lasten kasvatuksessa.
