– Onko nyt perjantai, kysyy Rantakodon asukas, kun perushoitaja Stina Asunmaa ja hoiva-avustaja Tarja Laitanen siirtävät häntä sängystä pesulaverille.
– Ei ole, mutta yleensä pesupäivä on perjantaisin. Just kun opit päivän, se vaihtui. Tämä on kuin Tuurin kyläkaupassa. Juuri kun alat muistaa, missä jokin tuote on, sen paikka vaihtuu. Jäikö jokin tv-sarja kesken?
– Ei jäänyt, asukas vastaa.
Rupattelu jatkuu ja hoitajat kuljettavat pesulaverilla asukkaan kylpyhuoneeseen. Tänään heillä on poikkeuksellisesti kolme suihkutusta pesulaverilla. Yleensä Rantakodossa pyritään siihen, että laveripesuja on yhdellä hoitajalla vain yksi työvuoron aikana.
Stina kertoo, että tämä on jo toinen työpaikka, jossa hän tekee Tarjan kanssa yhdessä töitä.
– Ja vieläkin ollaan väleissä, Stina vitsailee.
– Joo, kumpikaan ei edes suihkuttanut toisen päälle vettä pesujen aikana, Tarja jatkaa.
Stinalla on meneillään aamuvuoro Rantakodossa, joka on Kuusiolinna Terveys Oy:n omistama ympärivuorokautista asumispalvelua ja yhteisöllistä asumista tarjoava yksikkö Alavudella.
– Rantakoto oli yksi työpisteistäni, jossa työskentelin virikeohjaajana, kun jäin eläkkeelle. Taisin olla kuukauden kotona ja palasin hoitajan rooliin keikkailemaan. Teen töitä Lukkarihovissa ja nyt myös täällä Rantakodossa.
Keikkaa tekevälle hoitajalle työeläkettä karttuu 68–70-vuotiaaksi riippuen syntymävuodesta.
– Minun eläkkeeni kasvaa 68-vuotiaaksi asti. En aio lopettaa silloinkaan, jos vain kuntoa riittää. En ole suunnitellut, kuinka pitkään jatkan. Menen tilanteen mukaan. Varaan aikaa kahdeksalle lapsenlapselleni ja harrastuksilleni, joten en ole jatkuvasti töissä.
Lypsyrobotista ministeriin
Puoli kahdeltatoista asukkaiden aamupäivän toimet ja suihkutukset on hoidettu. Stina pitää lounastauon taukotilassa. Hän kertoo, että on ollut hoitoalalla lähes 50 vuotta.
– Kävin keskikoulussa ammatinvalintatestissä. Sen mukaan minulle sopisi poliisin tai hoitajan ammatti. Valitsin näistä hoitoalan. Aloitin uran 17-vuotiaana harjoittelijana ja valmistuin apuhoitajaksi 21-vuotiaana. Olen tykännyt hoitotyöstä.
Stina on työskennellyt tehostetussa palveluasumisessa, vanhainkodissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla, aluesairaalan poliklinikalla ja osastoilla, hengityshalvausta sairastavan lapsen hoitajana sekä virikeohjaajana.
Hän koki virikeohjaajan työn sopivan luonteelleen erinomaisesti. Vanhusten kanssa keksittiin yhdessä hauskaa tekemistä. Oli museo- ja teatteriretkiä, kirkossa käyntejä ja taidenäyttelyvierailuja.
– Kerran keksimme, että teemme retken maatilalle katsomaan lypsyrobottia. Suurin osa osallistujista oli entisiä maatilan emäntiä ja isäntiä. He ihmettelivät, miten lehmät saa oppimaan siihen, että ne menevät itse lypsettäväksi.
Virikeohjaaja järjesti toimintaa myös yksiköihin. Paikalle kutsuttiin hartaushetkien pitäjiä ja esiintyjiä, kuten kuoroja, lausujia ja taikureita. Ikimuistoinen tapahtuma oli vuonna 2017 järjestetty Suomi 100-vuotisjuhla.
– Eräs asukas ehdotti ministerin paikalle kutsumista. Niinpä lähetimme kutsun Paula Risikolle. Kaikkien iloksi hän saapui juhliin.
Stinan mielestä hoitajat ovat vanhuksille kuin ikkunoita maailmaan. Heidän tehtävänään on tuoda juhla arjen keskelle.
– Olemme vastuussa esimerkiksi siitä, että joulu tuntuu joululta ja juhannus juhannukselta. Sisälle voi tuoda myös tunnun meneillään olevasta vuodenajasta, esimerkiksi kesällä niittykukkia ja koivun oksia ja syksyllä puolukan varpuja maljakkoon.
Äiti ja tytär töissä
Stina Asunmaan mielestä hoitotyöhön sopivat monenlaiset ihmiset. Hyvässä työyhteisössä jokainen pääsee käyttämään omia taitojaan ja vahvuuksiaan.
– Täydennämme toisiamme. Vastavalmistuneet oppivat konkareilta ja konkarit vastavalmistuneilta. Koskaan ei saa sanoa, että näin meillä on aina tehty. Kaikki muuttuu koko ajan, joten aina voi oppia uutta. Tärkeää on uskaltaa kysyä muilta neuvoa silloin, kun on epävarma osaamisestaan.
Kun työtä tehdään yhdessä, työkavereihin tutustuu helposti.
– Kaikista ei tule ystäviä. Riittää, kun tullaan toimeen kaikkien kanssa. Työkavereista täytyy pitää myös huolta. Kun joku on sairaana, voi soittaa ja kysyä, mitä kuuluu.
Stinan kodissa hoitotyöstä on välittynyt myönteinen kuva, sillä neljästä lapsesta kaksi on valinnut saman alan. Stina on tehnyt tyttäriensä kanssa töitä myös samassa paikassa.
– Yhteistyö on sujunut hyvin. Asukkaatkin tottuivat, että auttamaan tuli välillä äiti Asunmaa ja välillä tytär Asunmaa.
Taukotilassa kukin käy syömässä itselleen parhaana ajankohtana. Kun Stinan tauko päättyy, ja hän kiiruhtaa päiväsaliin, jossa hän vetää iltapäivän viriketoiminnan. Stinan mielestä virikeohjaajan tärkein taito on ihmisten kohtaaminen.
– Kutsun jokaista etunimellä ja huomioin koskettamalla. Kun puhuttelee nimellä, tulee tunne, että nyt puhutaan juuri minulle. Ihmisen perustarve on tulla kohdatuksi.
Tsemppisukat miniälle
Stina Asunmaa on suunnitellut päivätoiminnan ohjelman etukäteen, mutta hän kertoo, että aina mennään tilanteen mukaan. Aikaa on varattu myös yhteiseen rupatteluun.
– Eihän sitä ole palautettu? kyselee Antti Salokangas päiväsalissa.
– Ai mun poikaako? Ei ole, Stina vastaa.
Hän selittää, että kysymys liittyy siihen, että sai viimein poikansa naimisiin. Asiasta on juteltu aiemminkin.
– Eilen kävin tarkistamassa tilannetta. Vein miniälle myös tsemppisukat, Stina kertoo nauraen.
Stina ei noudata vanhaa ohjetta, ettei hoitaja saisi kertoa mitään itsestään.
– Kerron otteita elävästä elämästä. Toki tietysti positiivisen kautta.
Päiväsaliin saapuu iäkäs nainen punaisessa villatakissaan. Hän kävelee suoraan Stinan luo ja halaa tätä.
– Tuleeko Kassu? Kyllä harmittaa, jos ei tule, Stina kyselee naisen puolisosta.
– En tierä, kun se nukkuu, vastaa Maija Rapo.
– Ette kai te ole tapellut? Stina kyselee.
– Ei toki, vastaa Maija nauraen.
Samassa Kassu ilmestyy rollaattorilla päiväsaliin ja menee suorinta reittiä halaamaan Stinaa.
– Kuulin, että sä oot täällä, niin päätin tulla sittenkin, Kassu selittää.
Stina kertoo, että hän on pienestä tytöstä lähtien tuntenut Maijan ja Kassun, jotka ovat olleet yhdessä pian 70 vuotta. 11 000 asukkaan kaupungissa hoitajat törmäävät pakostakin työssään tuttuihinsa. Stinan mukaan tuttujen hoitaminen on luontevaa, kun vain asettuu hoitajan rooliin.
– Ota Kassu Maija syliin, Stina kannustaa nauraen.
Maija nousee tuolistaan ja kipaisee pöydän toiselle puolelle. Hän istahtaa miehensä syliin. Muut alkavat taputtaa.
Valoa pimeneviin iltoihin
Stinalla on mukanaan iso lahjapaketti, jonka sisältöä asukkaat pääsevät arvailemaan. Hän ei itsekään tiedä, mitä sisällä on, sillä sen on hankkinut hänen siskonsa. Paketin mukana on tullut kirje, jossa on vinkkejä.
– Paketin sisältö käy vauvasta vaariin, poikamiehelle ja teinillekin. Kaikki tarvitsevat sitä, Stina vinkkaa.
Asukkaat tunnustelevat vuorotellen pakettia ja ehdottavat esimerkiksi sokeria, jauhoja, kahvia, konjakkia, vartalovoidetta, nallea ja pyyhettä.
– Luen seuraavan vinkin. Valoa pimeneviin iltoihin. Käytetään sähkökatkon sattuessa. Ei tainnut olla jauhoja tai konjakkia.
Asukkaat huutelevat arvauksia: kynttilä, öljylamppu, yövalo.
– Vinkkinä on myös: kaharella kahavalla. Konjakkipullo kahdella kahvalla. Se olisikin pohjalainen erikoisuus. Paketissa täytyy olla useampi tuote. Avataanko jo? Stina sanoo.
Iltavuoroon saapunut perushoitaja Tarja Mäenpää alkaa avata pakettia. Sisältä paljastuu yövalo ja patterit, muki kahvoilla, saippuaa, kosteuspyyhkeitä ja nenäliinoja. Ne jaetaan siten, että tuotteen saa lähimmäksi arvannut.
Tanssii tähtien kanssa
Seuraavaksi kuunnellaan musiikkia. Ensimmäinen kappale on Arja Havakan Lokki. Stina heittää kengät jalastaan pois ja alkaa tanssahdella. Antti Salokangas ja tulee tanssipariksi. Asukkaat taputtavat, kun Stina tekee pyörähdyksiä.
– Sinähän olet ihan parkettien partaveitsi, Stina kehuu tanssipariaan.
Stina ehdottaa kappaleeksi Säkkijärven polkkaa. Ehdotus tyrmätään. Kultainen nuoruus saa kannatusta. Porukka alkaa laulaa sitä ennen kuin Stina saa sen kuulumaan soittimestaan. Uusi tanssipari hypähtää tuoliltaan ylös.
– Tämähän on ihan kuin Tanssii tähtien kanssa -ohjelma, yleisöstä huudahdetaan.
Stinalle tanssi on voimavara. Hän kertoo ohjanneensa rivitanssia jo 25 vuotta.
– Tanssi on ajatusten nollaamista. Ei voi ajatella mitään muuta, koska muuten jalat eivät toimi. Aion tanssia niin kauan kuin pää kestää pyörimistä ja jalat toimivat.
Tanssit jatkuvat, kunnes puoli kahdelta lähihoitaja Irmeli Rajalaakso muistuttaa, että olisi jo kahvin aika.
– Taitaa Irmelin kahvihammasta kolottaa, kun se on ollut just viikon tunturissa ilman kahvia, Stina vitsailee lomalta palanneelle työkaverilleen.
Iltapäivän yhteinen ohjelma päättyy yhdessä kahvitteluun. Stinan työvuoro jatkuu vielä hetken.
– Kolmeksi menen kotiin, kun kolme lapsenlastani tulee hetkeksi hoitooni. Viideltä heitän tanssikengät ja soittimen autoon, ja lähden Kauhajoelle vetämään tanssituntia.
Stinan vinkit eläkkeelle jäävälle hoitajalle
- Älä jää kotiin, lähde harrastuksiin.
- Järjestä jokaiselle päivälle jokin tapahtuma, jotta on syy nousta aamulla sängystä ylös.
- Pidä huolta läheisistä ihmisistä. Ilahduta heitä pienillä yllätyksillä.
- Tapaa ystäviä. Huolehdi, ettei kukaan heistä jää yksin.
Vanhuuseläkkeellä saa käydä töissä
- Vanhuuseläkkeellä ei ole tulorajoja.
- Työkyvyttömyyseläkettä saavilla on tuloraja.
- Työeläkettä kertyy 68–70-vuotiaaksi asti riippuen syntymävuodesta.
Eläkeläinen voi olla SuPerin jäsen
- Eläkeläisjäsen saa jäsenedut ja voi osallistua SuPerin tapahtumiin ja koulutuksiin.
- Vanhuuseläkettä saavan superilaisen jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa.
SuPer-ystäviä ympäri Suomen
Stina Asunmaa löysi tiensä SuPerin Alavuden ammattiosastoon heti valmistumisen jälkeen. Aluksi hän oli hallituksen rivijäsen, sitten taloudenhoitaja ja lopulta puheenjohtaja. Hän on ollut myös SuPer-opo, luottamusmies ja pääluottamusmies.
– Liiton toiminnassa olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin ympäri Suomen. Se on ollut huikeaa. Oli työelämässä mikä tilanne tahansa, olen aina tiennyt, keneltä kysyä neuvoa.
Hän on saanut SuPerin toiminnasta myös läheisiä ystäviä.
– Erääseen superilaiseen tutustuin luottamusmieskoulutuksessa ja kävimme yhdessä jatkokoulutuksia. Teimme sen jälkeen paljon yhteistyötä. Ajan myötä meistä tuli ystäviä myös työelämän ulkopuolella. Vuosi sitten olin hänen häissään kaasona.
Lue myös:
Satu Sieppi opiskeli uuden ammatin 57-vuotiaana – Hammashoitaja on ennakoinnin ammattilainen
Lähihoitaja Sari Simpanen: ”Työ urologian poliklinikalla vaatii hienotunteisuutta”
