Auto huristaa tasaista vauhtia keskellä lumista maisemaa. Tiessä on jäinen ura, koska lämpötila on sahannut edestakaisin. Muutama päivä sitten pakkasta oli vielä 35 astetta, mutta nyt lämpötila on noussut lähelle nollaa.
Tien laidasta tulee näkyviin kyltti, jossa lukee pohjoissaameksi Vuohčču. Se on suomeksi Vuotso ja tarkoittaa pitkää vetistä jänkää. 90 kilometrin ajomatkalla asustusta on näkynyt harvakseltaan, mutta nyt maisemaan ilmaantuu taloja siellä täällä, koulu ja kyläkauppa. Reitti on hyvin tuttu lähihoitaja Mira Hirvasvuopiolle.
– Aina kun näen Nattaset, tulee tunne, että saavun kotiin.
Nattaset ovat Vuotson kylän lähistöllä olevat tunturit. Ne ovat osa Urho Kekkosen kansallispuistoa.
Täältä Vuotson kylältä Mira on kotoisin, 300 asukkaan Suomen eteläisimmästä saamelaiskylästä. Hänen vastuullaan ovat kylän kotihoidon käynnit. Hän tarjoaa saamenkielisille ikäihmisille kotihoidon palvelut omalla kielellä. Hän myös tukee heitä saamelaisen kulttuuriperinteen säilyttämisessä.
– Vuotsossa kaikki tuntevat toisensa. Monet asiakkaista ovat minulle sukua. Olen saanut palautetta, että minua on helppo lähestyä, koska olen tuttu. Otan käynnillä aina työroolin.
Valot naapurissa
Mira Hirvasvuopio ajaa Sodankylästä Vuotsoon kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Jos sääolosuhteet ovat hyvät, matkaan kuluu aikaa tunti.
– Lähden Vuotsoon kelillä kuin kelillä. Olen tottunut ajamaan vaikeissa olosuhteissa. Tarvittaessa ajan viittäkymppiä. Ajattelen, ettei tässä mene kuin kaksi tuntia, kun olen perillä. Venytän työpäivää, jos tarve vaatii.
Vuotsossa etäisyydet asiakkaalta toiselle ovat kohtuullisen lyhyet, eikä siirtymisiin mene kauan. Tänään käyntejä ei ole paljon, koska Mira vei viime reissullaan apteekin jakamat lääkkeet. Jakopäivänä hän käy lähes kaikkien asiakkaiden luona.
– Tässä työssä tarvitsee laajan osaamisen. Täytyy osata arvioida asiakkaiden kuntoa. Koska käyntejä on harvoin, ei voi ajatella, että katsotaan tilannetta huomenna. Jos joudun soittamaan ambulanssin, sen tuloa joutuu odottamaan vähintään puoli tuntia.
Mira kertoo, ettei palvelun piirissä ole huonokuntoisia asiakkaita, koska kotihoidon palvelut ovat pääsääntöisesti saatavissa vain kahdesti viikossa. Kotisairaanhoitaja käy kylässä kerran viikossa.
– Tulemme joskus yhtä matkaa. Molemmilla on omat käynnit, mutta tarvittaessa teemme käyntejä myös yhdessä. Ne ovat kivoja työpäiviä, kun muuten tämä työ on aika yksinäistä.
Jos asiakkaan vointi huononee, kotihoidon käyntejä lisätään tai edessä on muutto Sodankylään.
– Saamelaisten yhteisössä on tapana auttaa toisia. Jos naapurissa ei pala valot vähän aikaan, mennään katsomaan, onko kaikki kunnossa. Sukulaisavulla moni pärjää pitkään täällä.
Auktoriteetti ei riitä
Yhdentoista aikaan Mira parkkeeraa autonsa vanhempiensa talon pihaan, jossa kylätyöntekijä Jesse Hetta kantaa puita sisään. Kylätyöntekijä mahdollistaa monen ikäihmisen kotona asumisen. Mira tekee Jessen kanssa yhteistyötä jatkuvasti. Tänään hän haluaa vaihtaa kuulumiset kasvotusten.
– En ole terveydenhuollon ammattilainen, mutta seuraan vointia ja soitan Miralle tai palveluvastaavalle, jos voinnissa on jotain muutoksia. Autan kylän asukkaita esimerkiksi puuhommissa ja lumitöissä, käytän tarvittaessa kaupassa ja muuten vain seurustelen, Jesse Hetta kertoo.
Kylätyöntekijät ovat opiskelleet Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Jesse kertoo koulutuksen sisältäneen muun muassa moottorikelkkojen, veneiden ja sahojen huoltamista, kalastusta, puuntekoa, ruoanlaittoa ja kaikenlaisia huoltotöitä. Hänkin on Vuotsosta kotoisin, joten asukkaat ovat hänelle tuttuja entuudestaan.
Tänään Mira ei poikkea tapaamassa vanhempiaan sisällä, vaan jatkaa seuraavan asiakkaan luo saman tien.
– Tällä hetkellä isänikin tarvitsee kotihoidon palveluja, mutta hänen luonaan käy sairaanhoitaja. Olen todennut, ettei minun auktoriteettini riittäisi hänen hoitamiseensa, Mira kertoo nauraen.
Jängällinen poroja
Mira Hirvasvuopio ajaa Taivallammentielle, joka on vakiintunut puhekielessä Poroperäksi, koska sen varrella asuu useita porotilojen pitäjiä. Hän kaartaa punaisen talon pihaan. Lumitöissä on talon isäntä Timo Palonoja.
– Buorre beaivi. Mii gullo? Mira tervehtii ja kyselee kuulumisia saameksi.
– Olet niin hyvässä kunnossa, että jaksat tehdä lumitöitä, Mira hämmästelee vaihtaen kielen lennosta suomeksi.
Kotihoidosta käydään Palonojan luona vain kerran kuukaudessa. Silloin tehdään tarvittavat mittaukset. Timo ja Mira menevät sisälle niitä varten. Samalla vaihdetaan kuulumisia tai raataillaan niin kuin täälläpäin on tapana sanoa.
Timo kertoo olevansa allasevakko. Heitä on useita Vuotsossa.
– 60- ja 70-luvulla tehtiin tekojärviä. Jouduimme muuttamaan omilta mailta pois.
Porttipahdan ja Lokan tekojärvet rakennettiin vesivoiman tuotantoa varten. Monet kylät jäivät veden alle. Kotihoidon työntekijän on tärkeää tuntea tällaiset historialliset taustat, koska ne ovat merkittäviä tapahtumia asiakkaiden elämänhistoriassa.
Kaksikko istuu ison pöydän ääressä. Mira on tuntenut Timon aina. Hän on ollut perheessä myös lastenhoitajana aikanaan.
Juteltavaa riittää poroista, marjastuksesta ja turismista. Timolla on ollut matkailualan yritys 40 kilometrin päässä Saariselällä ja poroja on edelleen. Porojen määrä jää arvoitukseksi.
– Niitä on jängällinen, kahden puolen puuta juoksevat. Edelleen osallistun erotuksiin, jossa vapaasti laiduntavat porot lasketaan ja merkitään, hän kertoo hymyssä suin.
Mira ottaa esiin verenpainemittarin ja kehottaa olemaan hetken hiljaa.
– Se on kyllä meille vaikeaa, Timo vastaa nauraen.
Hiljaisuus laskeutuu hetkeksi poroisännän taloon. Ikkunasta näkyy yli metrin korkuiset hanget. Aika tuntuu pysähtyvän, vaikka seinäkello tikittää.
– Tulos on tavallista korkeampi. Olit juuri lumitöissä, otetaan kohta uudelleen. Mittaan tässä välissä verensokerin.
– Olen ristinyt sinut Piikki-Iitaksi, Timo tuumaa.
Mira kertoo ottavansa toisinaan myös laboratorionäytteitä. Silloin on kiire ajaa takaisin Sodankylään, sillä laboratorio menee kiinni jo kahdelta.
– On hyvää palvelua, kun saamme kotihoidon käymään täällä. Jotkut eivät pärjäisi täällä ilman apuja. Nykyisin yritetään pitää kylät asuttuina. Aiemmin oli keskittämispolitiikkaa ja ihmisiä häädettiin Sodankylään, Timo kertoo.
Rikas ja rakas saamen kieli
Mira Hirvasvuopio pitää taukonsa kyläkaupan kahvilassa ennen kuin lähtee ajamaan takaisin Sodankylään. Kahvittelemassa on myös kylän miehiä.
Mira kertoo, että palvelut Vuotsossa ovat vähentyneet hänen lapsuudestaan. Silloin kylässä oli pankki, posti, ravintola ja lääkärikin piti vastaanottoa parin viikon välein. Hänen kokemuksensa mukaan elämä Vuotsossa oli turvallista ja mukavaa.
– Kasvatin myös lapseni täällä. Muutimme Sodankylään, kun nuorin lapseni meni lukioon.
Vuotsossa myönteistä kehitystä on ollut saamen kielen elpyminen.
– Minun lapsuudessani koulu käytiin suomeksi ja saamea opiskeltiin vieraana kielenä. Yläasteella jouduin muuttamaan Sodankylään asuntolaan, koska täällä pystyi käymään vain ala-asteen. Nykyään Vuotsossa voi käydä päiväkodin ja koko peruskoulun saameksi.
Mira kertoo, että kotihoidon asiakkaat ovat sitä ikäluokkaa, että he ovat kokeneet syrjintää kielensä ja kulttuuritaustansa vuoksi. Kieli on merkittävä osa identiteettiä. Saamen kielellä voi ilmaista asioita, joita ei suomen kielellä voi, esimerkiksi lumeen liittyviä sanoja on satoja.
– Puhun asiakkaiden kanssa saamea ja suomea. He saavat valita kielen. Usein ainakin tervehdykset ja voinnin kysyminen ovat saameksi. Oma äidinkieli aktivoi muistia ja luo positiivisia tuntemuksia.
Tauon jälkeen Mira lähtee ajamaan takaisin Sodankylään. Matkalla puhelin soi, ja hän keskustelee omaisen kanssa asiakkaan asioista. Mira kertoo, että yhteistyö omaisten kanssa on tiivistä ja vuorovaikutus on avointa.
Toimistolle saavuttuaan Mira tekee kirjaukset päivän käynneistä. Seuraava työvuoro on Sodankylän keskustan alueella.
– Teen tavallisia asiakaskäyntejä ja käyn Sodankylään muuttaneiden Vuotson saamelaisten luona. Monelle on tärkeää saada jutella omalla kielellään. Eräs muistisairas ei enää kommunikoinut. Tiesin hänen olleen Vuotson kuorossa, joten aloin laulaa kuoron esittämää laulua. Yhtäkkiä hän yhtyi lauluun. Se oli koskettava hetki.
Kotihoidon saamenkielisen lähihoitajan työssä tarvittavia taitoja
- laaja lähihoitajan ammattitaito
- saamen kulttuurin tuntemus
- pohjoissaamen kielitaito
- kyky arvioida saamenkielisten palveluiden tarvetta
- asiakkaan elämänhistorian tuntemus
- yhteistyökyky omaisten kanssa
- kärsivällisyys
- avoin ja rohkea asenne
Lue myös:
Jutusta on korjattu asiavirhe 11.3.2025. Alun perin tekstissä kerrottiin kylätyöntekijöiden olevan Saamelaiskäräjien kouluttamia.
