Lähihoitaja Kirsi Hyväkkö on työskennellyt Terhokodissa 11 vuotta. Hän on työssään kohdannut satoja kuolevia potilaita.
Saattohoitoon erikoistuneessa Terhokodissa kuolee noin 250 ihmistä vuodessa. Vielä Hyväkön uran alkuvuosina kuolemia oli vuodessa noin 350. Hän arvelee, että nykyään yhä useampi toivoo kotisaattohoitoa.
– Moni päätyy kotoa kuitenkin yhä meille. Täällä lääkitykset ovat heti saatavilla ja kuolevaa voidaan auttaa, jos hän pelkää esimerkiksi vaikeita oireita, kuten tukehtumista.
Sellainen pelko oli Hyväkön omalla puolisolla, joka kuoli Terhokodissa vuonna 2005. Hyväkkö vietti miehensä kanssa viisi viikkoa saattohoitokodissa ja vaikuttui.
– Mietin, että voiko tällaista paikkaa olla olemassakaan. Hoito oli niin hyvää ja ammattitaitoista. Niinpä kouluttauduin neljä vuotta mieheni kuoleman jälkeen määrätietoisesti lähihoitajaksi ja hain jo opiskelijana kesätöihin Terhokotiin.
Aikaa olla vierellä
Saattohoitoa tekevälle lähihoitajalle paras työvuorolista on sellainen, joka tarjoaa mahdollisuuden viettää paljon aikaa saman potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Peräkkäisissä vuoroissa kuolevaan ja hänen omaisiinsa on mahdollista tutustua paremmin ja luoda heihin luottamuksellinen hoitosuhde.
Hoitajalta vaaditaan kykyä aistia tunnelmia ja ottaa hienovaraisesti puheeksi arkojakin asioita. Potilas itse saattaa sanoa, ettei jaksa enää ottaa kuin aivan läheisempiä vieraita vastaan. Hoitajan täytyy varmistaa, että kuoleva saa riittävän rauhan ja tarvitsemansa levon. Kuolevan levottomuus voi liittyä siihenkin, että huoneessa on liian paljon vieraita tai televisio on päällä.
Kun kuolema saapuu
Yleinen lähestyvän kuoleman merkki on nielemisrefleksin menettäminen.
– Se on yleensä omaisille vaikein paikka, kun oma läheinen ei voi enää syödä eikä juoda. Omaiset saattavat pyytää nesteytystä, silloin on tärkeää keskustella nesteytyksen hyödyistä ja haitoista. Usein neste kertyy potilaan keuhkoihin ja kudoksiin ja saattaa vaikeuttaa hänen oloaan entisestään. Tässä kohtaa kuolevan suun hoito ja kosteutus onkin erityisen tärkeää.
Kuolinprosessin edetessä kuolevan väsymys lisääntyy, tajunnan taso hämärtyy ja osalla saattaa ilmetä sekavuutta. Hengitys muuttuu, tulee hengityskatkoja, kuumeilua ja hengitys saattaa käydä rohisevaksi. Usein iho viilenee ja muuttuu herkäksi.
– Silloin kosketus voi tuntua kuolevan iholla hyvin pahalta.
Juuri ennen kuolemaa iholle voi ilmestyä sinertäviä lautumia.
– Joissakin sairauksissa, kuten leukemiassa ja keuhkosyövässä, voidaan ennakoida niin kutsuttu vuotovaara. Näitä tilanteita varten huoneeseen viedään jo valmiiksi tummia pyyhkeitä.
Viimeinen havahtuminen
Hyväkkö huomauttaa, että vaikka kuoleminen voi olla äänekästä ja näyttää omaisille ahdistavalta, kokemus voi silti olla kuolevalle levollinen. Kuoleman lähestyessä Hyväkkö seuraa potilaansa kasvoja ja olemusta tarkkaan. Usein levottomuus ja jännittyneet kasvolihakset kertovat kivusta tai ahdistuksesta, joita voidaan lääkitä.
– Ylipäätään oletettua kipua ja ahdistusta lääkitään herkästi, jotta kuoleminen ja itse kuolema voisivat olla mahdollisimman helppoja.
On mahdollista, että kuoleva palaa vielä hetkeksi tähän maailmaan, juuri ennen viimeisiä hengenvetojaan tai kuullessaan esimerkiksi läheisensä äänen.
– Potilas ei välttämättä enää reagoi meihin hoitajiin, mutta oman läheisen ääni saattaa saada hänet havahtumaan tai avaamaan silmänsä.
Omaiset voivat osallistua vainajan laittoon
Kun ihminen kuolee, useat asiat menevät eri tavalla kuin moni pelkää. Silmät eivät aina jää auki, suukin saattaa sulkeutua itsekseen. Suolisto ja virtsarakko ovat yleensä tyhjentyneet jo paljon aikaisemmin.
Kun kuolema tapahtuu, sydän lakkaa lyömästä, veri pakenee raajoista ja iho muuttuu valkoiseksi ja kylmäksi. Lihakset rentoutuvat ja sen jälkeen raajat kangistuvat. On aika hyvästellä vainaja.
Terhokodissa omaiset saavat jäädä rauhassa hyvästelemään ja voivat halutessaan osallistua myös vainajan laittoon.
– Monet potilaista ovat jo varanneet huoneensa kaappiin arkkuvaatteet läheistensä kanssa. Tästä on aina maininta potilaan tiedoissa.
Helppoja ja vaikeita kuolemia
Vaikka Hyväkkö on kuoleman kanssa tekemisissä lähes päivittäin, silti oma tai läheisten kuolema mietityttää.
– Saattohoitotyö ei ole mikään rokotus pelkoa vastaan. Ymmärrän työni kautta, että kuolema on luonnollinen asia, en pelkää itse kuolemaa, mutta vaikea kuoleminen pelottaa minua. Kuolemaan ei myöskään koskaan totu, jokainen kuolema on yksilöllinen, niin kuin syntymätkin ovat.
Suru kuolemasta myös tarttuu herkästi. Hyväkkö toteaa, että häntä koskettaa erityisen viiltävästi vanhempien ja isovanhempien suru, sillä hänellä itsellään on aikuinen poika ja rakkaita lapsenlapsia.
Hyväkkö kuvailee työtään elämän loppupään aitiopaikaksi. Hän on nähnyt helppoja ja kauniita kuolemia ja äärimmäisen vaikeita kuolemia.
– Toiset tekevät kuolemaa viikkoja, eivätkä halua luopua elämästä. Toiset ovat sinut lähestyvän kuolemansa kanssa ja ovat tehneet jopa hautajaisjärjestelynsä valmiiksi.
Joskus kuolema voi olla hyvin kaunis.
– Silloin se päättyy syvään, hiljaiseen henkäykseen. Sellainen on hyvä kuolema.
Exitus-varusteet
Kuitukangasnauhaa ja sideharsorullia (joissakin paikoissa näillä sidotaan vainajan ranteet ja nilkat, Terhokodissa näin ei tehdä.).
Nimikortit kiinnitettäviksi hakaneulalla vainajan vaatteisiin.
Kertakäyttölakana vainajan alle, peittolakana vainajan ylle.
Pitkä valkoinen vainajanpaita.
Saniteettivaippa.
Vanulaput silmien päälle (mikäli silmät jäävät auki).
Sideharsoa leuan kiinni sitomiseen (leuan alle voi tämän sijaan esimerkiksi rullata pienen käsipyyhkeen, jonka voi ottaa pois vainajan suun sulkeuduttua).
Oletko suorittanut saattohoitopassin?
Jo lähes 12 000 hoitajaa on saanut todistuksen saattohoitopassin suorittamisesta. Kaikista verkkokurssin aloittaneista noin 60 prosenttia on ilmoittanut olevansa lähi- tai perushoitajia. Ilmoittaudu Saattohoitopassi-verkkokurssille THL:n sivuilla: thl.fi/saattohoitopassi Myös Terhokoti tarjoaa maksullisia saattohoitokoulutuksia.
