”Lauloin yhtenä päivänä töissä pienen pätkän Tula Tullallaata, ja asukas lähti heti mukaan siihen. Pian meitä oli kolme mummelia ja minä laulamassa yhdessä. Se oli hieno hetki.
Näen musiikin voiman töissä melkein joka päivä. Hetket, jolloin musiikki havahduttaa muistisairaan, ovat todella merkityksellisiä. Sen näkee katseesta tai siitä, kuinka ihminen alkaa liikkua musiikin tahtiin. Muutama vuosi sitten eräs yli 90-vuotias mummo ihastui Antti Tuiskun Rahan takii -kappaleeseen. En ole ihan varma, mistä hän oli sen ensimmäisen kerran kuullut. Muistisairaudesta huolimatta hän oppi nopeasti kertosäkeen, lauloi sitä mukana ja yritti samalla jopa tehdä vähän twerkkausliikkeitä.
Sain idean kuljetettavasta musiikkisalkusta töissä. Jos hoitajalla on vaikka vain 15 minuuttia aikaa asiakkaalle, mitään kovin monimutkaista virikettä ei ehdi järjestää, mutta aina voi soittaa ja laulaa. Soittotaito säilyy pitkään, vaikka moni muu taito on hiipunut.
Soittotaito säilyy pitkään, vaikka moni muu taito on hiipunut.
Salkussa mukana kulkisivat pienet, kevyet ja helposti puhdistettavat soittimet. Nokkahuilu ei hygieniasyistä käy, vaikka kaikki ovat sitä joskus koulussa soittaneet. Vieläköhän itseltä lähtisi Ostakaa makkaraa?
Jokaisen kannattaisi kirjoittaa muistiin oma musiikkitahto eli mitä kappaleita haluamme kuunnella, kun emme enää itse pysty niistä valitsemaan. Vaikka moni meidän asukkaistamme pyytää soittamaan Metsäkukkia tai Kultaista nuoruutta, niin joukkoon mahtuu jo nyt esimerkiksi Hurriganesin kuuntelijoita.
Töissä tieto asukkaiden lempikappaleista ja musiikkimausta kulkee nyt muistin varassa työntekijältä toiselle. Olen miettinyt, että lempikappaleet voisi kirjoittaa asukkaiden omiin elämänpuihin. Jokaisella on huoneessaan oma elämänpuu-juliste, johon on kirjoitettu hänestä jotain henkilökohtaista, esimerkiksi mistä ruoista hän tykkää tai mitä haaveita hänellä on.
Omia varhaisimpia musiikkimuistojani lapsuudesta on isän levysoitin ja se kuinka hän istui tuolissa ja kuunteli musiikkia kuulokkeet korvillaan. Kari Tapio oli yksi hänen suosikkiartisteistaan ja varsinkin kappale Myrskyn jälkeen. Siinä lauletaan, kuinka ”nyt sen nään, ei voi yksikään päättää päivistään, ne määrätään”. Olen miettinyt, oliko siinä jotain enteellistä. Isä kuoli liikenneonnettomuudessa, kun oli 11-vuotias.
Musiikki on tärkeä osa elämääni. Vapaa-ajalla myyn Backstage Rock Shopin bändipaitoja ja muita fanituotteita keikoilla ja festareilla. Monenlaisia yhtyeitä on ollut – PMMP:stä Hevisaurukseen. En tiedä, voiko näin sanoa, mutta muistisairaiden vanhusten ja keikkayleisön kanssa on joskus samanlaiset taidot tarpeen.
En tiedä, voiko näin sanoa, mutta muistisairaiden vanhusten ja keikkayleisön kanssa on joskus samanlaiset taidot tarpeen.
Keikoilla paita- ja levykaupoilla käyvät ihmiset ovat joskus todella humalassa, ja heille täytyy selittää yksinkertaiset asiat kärsivällisesti uudestaan ja uudestaan. Paitamyyjän ja vanhustenhoitajan roolit ovat erilaiset, mutta tunnen olevani oma itseni molemmissa.
Meidät Queen Silvia Nursing -kilpailun voittajat palkitaan syksyllä Tukholmassa kuninkaanlinnassa. Sitä ennen on lähdettävä vaatekaupoille. Omistan bändipaitoja enemmän kuin mitään muita vaatteita. Kuvassa päälläni olevan In Flamesin paidan ”lainasin” isoveljeltäni yli 20 vuotta sitten. Keikoilla moni on yrittänyt ostaa sen ja tarjonnut siitä isoja summia.”
Supertyyppi Emma Sandberg
- Emma Sandberg on 35-vuotias tamperelainen lähihoitaja, joka työskentelee vanhusten palvelukoti Pappilanpuistossa.
- Emma voitti kansainvälisen Queen Silvia Nursing -palkinnon. Palkittu idea on kannettava musiikkisalkku, joka madaltaa kynnystä vanhusten kanssa musisoimiseen.
- Seuraa Emman palkintovuotta Instagramissa: @emmaqsna2024
- Emman Supervoima: huumori
Lue myös: Mikä tahansa musiikki ei kuntouta – Lempimusiikin listaaminen helpottaa hoitotyötä
