Terveystieteiden maisteri Markus Karttunen selvitti hoitotieteen alan väitöstutkimuksessa hoitajien arvioita lääkehoidon toteuttamisessa ikääntyneiden hoitotyössä. Tutkimuksen kyselyyn vastasi lähes 500 hoitajaa yhden sairaanhoitopiirin alueelta. Suurin osa vastaajista oli lähi- tai perushoitajia.
Tutkimuksen mukaan suurin osa hoitajista toteuttaa lääkehoitoa turvallisesti. Joka kolmas tutkimukseen vastannut hoitaja arvioi kuitenkin, ettei aina valmistele lääkkeitä käyttökuntoon ohjeiden ja suositusten mukaan.
Lisäksi lähes puolet hoitajista arvioi poikkeavansa lääkkeiden antamisen ohjeista ja suosituksista tai lääkehoidon vaikutusten seurauksista ja arvioinnista.
Markus Karttusen mukaan tuloksista paistaa läpi koko työyhteisön, ei vain hoitajien, asenne lääkitysturvallisuuteen.
– Aikaisemmissa selvityksissä on nähty monenlaisia esteitä, miksei lääkitysturvallisuudesta pidetä kiinni. Kiire, resurssipula, epäselvyydet työnjaossa, hän luettelee.
Hoitotyön lehtorina Oulun ammattikorkeakoulussa työskentelevä Karttunen katsoo, että lähi- ja sairaanhoitajien opetusta ja jatkokoulutusta kehittämällä lääkitysturvallisuus saataisiin paremmalle tolalle.
Oma haasteensa on lääkelaskenta, jossa osaamisen puutteet ovat hoitotyön maailmanlaajuinen ongelma.
Lähihoitajan kokemus vaikuttaa
Tutkimus osoitti, että hoitajien kokemus omasta osaamisestaan vaikuttaa lääkehoitoon. Mitä paremmin hoitaja tunsi hallitsevansa farmakologian, infektioiden torjunnan ja lääkelaskennan, sitä paremmin hän myös näytti toteuttavan lääkehoitoa.
Myös iän tuomalla kokemuksella oli vaikutusta: vanhemmat hoitajat noudattivat nuoria hoitajia huolellisemmin lääkehoidon ohjeita ja suosituksia. Sen sijaan ammattikoulutuksella tai työkokemuksen pituudella ei näyttänyt olevan vaikutusta hoitajien omaan arvioon osaamisestaan.
Myös työpaikan kannustava ilmapiiri näytti tukevan hoitajan luottamusta omaan osaamiseensa.
Farmaseutti neuvoo tarvittaessa
Turvallinen lääkehoito edellyttää lähihoitajalta käytännön taitojen lisäksi tietoa esimerkiksi lääkehoidon vaikutusten seuraamisesta ja arvioinnista. Pitkäaikaissairailla vanhuksilla lääkelista voi olla varsin pitkä, mikä osaltaan vaikeuttaa seurantaa ja arviointia.
Karttusen väitöstutkimuksessa merkittävä yksittäinen vanhusten turvallisuutta vaarantava tekijä oli lääkkeiden murskaaminen ja kapseleiden avaaminen. Suurin osa ikääntyneiden käyttämistä lääkkeistä on suun kautta annosteltavia valmisteita, mutta suurella osalla pitkäaikaishoidossa olevalla ikäihmisellä on vaikeuksia niellä lääkkeitä.
Lääkkeen murskaaminen vaarantaa potilasturvallisuuden monin tavoin. Lääke voi menettää tehonsa kokonaan tai teho voi nousta vaarallisen korkeaksi. Haitta- ja yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia varsinkin silloin, kun useampi lääke murskataan yhdessä. Esimerkiksi pitkävaikutteisten opioidien murskaamisen seurauksena voi olla hengityslama.
Nielemisvaikeuksista kärsiville vanhuksille tulisi Karttusen mukaan hankkia vaihtoehtoisia lääkevalmisteita, jos se suinkin on mahdollista. Haastavissa tilanteissa kannattaa kääntyä apteekkien puoleen ja pyytää farmaseuteilta asiantuntijaneuvoja toimintaan, hän vinkkaa.
Kertaa lääkelaskun perusteet, mittayksiköt ja prosenttilaskut SuPerin lääkelaskut-videosarjasta.
Lue myös: Lääkehoito vaatii lähihoitajalta jatkuvaa oppimista
9 vinkkiä, miten lähihoitaja voi edistää turvallisen lääkehoidon toteutumista hoivayksikössä
Lähihoitajille ei anneta riittäviä eväitä turvalliseen lääkehoitoon
Moniammatillinen yhteistyö takaa turvallisen lääkehoidon iäkkäille
