Pitkään hoitotyötä tehnyt Piia Peltonen teki ammatinvalintatestin joitakin vuosia sitten.
– Testin mukaan soveltuisin parhaiten psykologiksi, papiksi tai hammashoitajaksi. Asuntovelallisena yli kolmikymppisenä perheenäitinä koin, että taloudellisista syistä johtuen näistä vaihtoehdoista paras on hammashoitaja, Peltonen kertoo nauraen.
Hammashoitajan työ oli kiinnostanut Peltosta jo aiemminkin, koska hän oli nähnyt, miten vaikeaa suun hoidon toteuttaminen voi hoitotyössä toisinaan olla. Hän halusi saada vinkkejä näihin tilanteisiin ja oppia lisää suun hoidosta.
Peltonen jäi opintovapaalle ja opiskeli suun hoidon osaamisalan Tampereen Tredussa. Hän valmistui vuonna 2014.
– Pääsin heti määräaikaiseksi Turengin hammashoitolaan ja seuraavana vuonna minut vakinaistettiin. Hammashoitajille on tarjolla hyvin töitä.
Sujuvaa ennakointia
Koulutus tarjosi Piia Peltoselle vankan tiedollisen pohjan, mutta silti uutta opittavaa riitti jokaiselle työpäivälle hammashoitolassa.
– Työparinani työskentelevä hammaslääkäri selitti aluksi kaiken ääneen, jotta oppisin lisää ja työskentelymme tulisi sujuvaksi. Lopulta teimme töitä siten, ettei hänen tarvinnut enää edes pyytää välineitä. Opin ennakoimaan, mitä seuraavaksi tarvitaan.
Peltonen kertoo oppineensa sujuvan nelikäsityöskentelyn. Se tarkoittaa sitä, että aina kun hammaslääkäri ojentaa käytetyn välineen, hammashoitaja antaa uuden välineen samaan käteen. Instrumentit liikkuvat sekä vasemman että oikean käden kautta.
– Työskentelin saman hammaslääkärin kanssa kaksi vuotta. Kävimme yhdessä myös Janakkalan kunnan hoitolaitoksissa, jossa hoidimme vanhusten hampaita paikan päällä.
Peltonen työskentelee myös vastaanotossa, jossa hän varaa aikoja ja tekee hoidon tarpeen arviointeja. Lisäksi työhön kuuluvat suun terveyden edistämiskäynnit kouluissa.
Kehonkielen lukutaitoa tarvitaan
Piia Peltosen mielestä lähihoitajan koulutus ja työkokemus ovat eduksi hammashoitajan työssä. Kaikenikäisten ihmisten kohtaaminen on hänelle luontevaa.
– Minun tehtäväni on huolehtia osaltani potilaan voinnin tarkkailusta, jotta hammaslääkäri saa keskittyä toimenpiteeseen. Seuraan potilaan kehonkieltä, eleitä ja ilmeitä, sillä ne voivat paljastaa muutokset olotilassa. Kyselen välillä myös vointia.
Joidenkin nuorten elämässä hampaiden hoitaminen ei ole kovin korkealla sijalla prioriteettilistalla. Peltonen on ottanut tavakseen lähestyä nuorta siten, ettei hän korota itseään asiantuntevaksi hammashoitajaksi, joka pitää pitkiä puheita hampaiden hoidosta.
– Saatan kertoa jonkin oman kokemuksen. Kun kerron, että minullakin oli hampaassa reikä, laskeudun samalle tasolle. Sen jälkeen hoito-ohjeet saattavat mennä paremmin perille.
Peltonen kertoo hämmästelleensä sitä, miksi muistisairaan hammashoito onnistuu vastaanotolla yleensä paremmin kuin osastolla.
– Sama vanhus, joka ei osastolla suostu avaamaan suutaan tai hän vain puree harjaa sinnikkäästi, avaa vastaanotolla suun ilman vastaan purnaamista. Ehkä muistissa on se, miten hammaslääkärissä käyttäydytään tai ympäristönvaihdos tekee sen.
Pelon voi voittaa
Piia Peltonen kokee hammashoitajan työn monipuoliseksi. Vastuuta on kuitenkin vähemmän kuin entisissä työpaikoissa lähihoitajana työskennellessä. Hammashoitaja noudattaa työssään aina hammaslääkärin ohjeita.
Parasta hammashoitajan työssä ovat potilaat ja heiltä saatu palaute.
– Joskus potilas on lähtenyt vastaanotolta nauraen ulos. Hän on itsekin ihmetellyt, voiko hammashoitolassa käynti olla jopa hauskaa. Silloin tiedän, että olemme onnistuneet luomaan potilaalle hyvän kokemuksen hammashoidosta.
Peltosen mielestä myönteisten kokemusten syntyminen on tärkeää, sillä monilla on pelkoja hammashoidosta. Joskus vanhemmat tartuttavat tiedostamattaan pelon myös lapseensa.
– Hammaslääkäripelosta kannattaa kertoa aikaa varatessa, jotta voimme varata normaalia pitemmän ajan ja osaamme ottaa pelon hoidossa huomioon. Nykyään hammashoidossa pyritään kivuttomuuteen. Pelkoa lievittää myös se, kun hoitaja tai lääkäri kertoo koko ajan mitä tapahtuu.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 9/2019.
