Iltapäivällä kahdentoista jälkeen lähihoitaja Katja Ikonen parkkeeraa autonsa parkkipaikalle Mäntsälän keskustassa ja valmistautuu päivän toiseen asiakastapaamiseen. Lounaan hän syönyt poikkeuksellisesti autossa. Yleensä Katja ehtii tapaamisten välissä syödä kotona, mutta tänään on kiireisempi aikataulu.
Kerrostalon rappukäytävässä vastaan tassuttelee 1-vuotias Aurora Leis. Askel on vakaa, vaikka Aurora on vasta äskettäin oppinut kävelemään. Aurora hymyilee Katjalle ja heiluttaa kädessään puoliksi syötyä keksiä.
Äiti Jenni Kahelin on hyväntuulinen, vaikka edellisen yön unet ovat jääneet lyhyiksi. Auroran korvatulehdus ei ole parantunut odotetusti, mikä on valvottanut sekä äitiä että tytärtä, ja vaatii uuden lääkärikäynnin.
Olohuoneen lattialla leikkimaton päällä jokeltelee Auroran pikkuveli Elias. Katja riisuu ulkovaatteensa, pesee kätensä ja rientää Eliaksen luo.
Katja lepertelee Eliakselle, kuinka tämä on kasvanut hurjasti sitten viime näkemän. Hän on käynyt perheessä säännöllisesti muutaman kuukauden ajan, ja lapset ovat tulleet tutuiksi.
Kotikäynnin aikana Katja hoitaa lapsia, syöttää ja vaihtaa vaipat, seurustelee ja nukuttaa. Samaan aikaan kotona lapsia hoitava vanhempi saa hengähdystauon arjesta.
Aurora istahtaa Katjan viereen lattialle. He asettelevat yhdessä pehmopalikoita päällekkäin.
– Mitäs me tälle tornille tehdään, Katja kysyy Auroralta, ja Aurora kaataa kädellään palikat kumoon.
Lapsiperheiden kotipalvelussa lähihoitajan työn sisältö vaihtelee. Joissain kunnissa se on tarkasti rajattu vain lastenhoitoon. Mäntsälässä lähihoitajien työnkuva muokkautuu perheiden tarpeiden mukaan.
Toisissa perheissä kotona lasten kanssa oleva vanhempi kaipaa omaa aikaa, jolloin työ on itsenäistä lastenhoitoa. Toiset taas tarvitsevat enemmän juttuseuraa tai tukea vaikkapa kodinhoidossa.
– Joskus myös siivoamme asiakkaan kanssa, jos se auttaa häntä parhaiten siinä tilanteessa.
Katja tietää, että käytännöt vaihtelevat kunnittain ja joissain kunnissa siivoustyöt jätetään tiukasti kotihoidon ulkopuolelle.
– Meidän pitää huomioida myös perheiden sosiaalinen puoli. Ei siivoaminen tarkoita sitä, että itse olisin luudan varressa vaan sitä, että tehdään asioita asiakkaan kanssa, tiskataan tai tehdään pientä siivousta yhdessä, Katja sanoo.
Samalla hän tulee tukeneeksi vanhemmuutta. Sitä tarvitaan etenkin silloin perheet ovat tulleet kotihoidon asiakkaiksi sosiaalihuollon kautta. Katja arvioi, että hänen asiakkaistaan tällaisia perheitä on noin joka neljäs.
Pieni panostus jaksamiseen
Suurin osa Katja Ikosen asiakkaista on ihan tavallisia lapsiperheitä, joissa elämäntilanne kuormittaa hetkellisesti. Sellaisia kuin Jennin perhe, jossa toinen lapsi syntyi nopeasti ensimmäisen jälkeen, ja molemmat lapset tarvitsevat paljon hoivaa mutta myös nukahtavat ja nukkuvat eri aikoihin.
– Nukuin kahden tunnin yöunia. Tilanne tuli puheeksi neuvolassa, josta ohjattiin eteenpäin, hän kertoo.
Vuorotyötä tekevä mies osallistuu lastenhoitoon enemmän iltavuoroviikkoina, jolloin Jenni saa nukkua aamuisin pidempään, mutta aamuvuoroviikkoina äiti on pitkiä päiviä yksin lasten kanssa.
Lastenhoito käy rutiinilla, sillä ennen vanhempainvapaita Jenni työskenteli päiväkodissa lastenhoitajana.
– Omien lasten kanssa voi olla rennommin ja joustaa säännöissä. Jos on valvonut yön, voi pitää kotipäivän, vaikka muuten olen tarkka siitä, että lapset ulkoilevat joka päivä.
Päiväkodissa ulos mennään, satoi tai paistoi.
Kotona lasten kanssa on pärjättävä, oli yöllä nukkunut tai ei. Siksi Katjan viikoittaiset käynnit ovat tulleet tarpeeseen.
– Kyllähän se on ihan lottovoitto, kun saa käydä yksin kaupassa tai tavata kaveria vähän aikaa ilman lapsia. Mieli on parempi, kun saa välillä jutella ihan rauhassa.
Katja toteaa kuin lohdutukseksi, että väsymys ei tunnu niin pahalta, kun pysyy liikkeessä.
Jenni on samaa mieltä.
– Eilen mulla tuli käveltyä 17 000 askelta. Tämäkin päivä mennään kahvin voimalla, Jenni toteaa ja kohottaa kädessä olevaa mukiaan kuin skoolatakseen.
– Se on ihanaa, että näet kavereita ja sukulaisia, pidät huolta itsestäsi, Katja kannustaa.
Jenni nostaa äidinmaidonkorvikkeen pöydälle, pukee ulkovaatteet ja jättää Eliaksen kotiin Katjan kanssa. Lähteminen on helppoa, kun voi luottaa hoitajan ammattitaitoon.
Palvelua kaikille tarvitseville
Kunnat ovat järjestäneet lapsiperheille matalan kynnyksen kotipalvelua vähintään viiden vuoden ajan. Ennen vuoden 2015 sosiaalihuoltolain uudistusta kotipalvelun saaminen edellytti lastensuojelun asiakkuutta.
Uudistus oli tarpeen, sillä 1990-luvulla lasten ja perheiden ennaltaehkäiseviä palveluita alettiin ajaa kunnissa alas ja painopiste siirtyi korjaaviin palveluihin, kuten lastensuojeluun. Samaan aikaan kuntien resursseja alettiin siirtää lapsiperheiltä vanhuspalveluihin.
Vanhempien hyvinvoinnin on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmien tiedetään lisäävän lasten mielenterveysongelmien riskiä. Varhaisessa vaiheessa annetulla tuella voi siis olla hyvin kauaskantoiset seuraukset.
Vuoden 2015 lakiuudistuksen jälkeen lapsiperheiden kotipalvelua saaneiden perheiden määrä on noussut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan toissa vuonna palvelua sai noin kolme ja puoli prosenttia lapsiperheistä.
Mäntsälässä palvelua saaneiden perheiden prosenttiluku vastaa maan keskiarvoa. Pienessä kunnassa se tarkoittaa alle sataa perhettä vuodessa.
Suurin osa Katja Ikosen asiakkaista tulee neuvolan kautta. Tiettyjen asiakasryhmien kanssa kotipalvelu otetaan puheeksi jo odotusaikana. Tällaisia ovat esimerkiksi yhden vanhemman perheet ja perheet, joihin on syntymässä enemmän kun yksi lapsi kerrallaan. Silloin kotipalvelun asiakkuudesta voidaan sopia kunnan kanssa jo ennen lapsen syntymää.
Kaikki eivät palvelua halua tai tarvitse silloin kun sitä tarjotaan.
– Monesti voi olla niin, että ensimmäiset kuukaudet menevät omalla painollaan ja väsymys alkaa tuntua kohtuuttomalta vasta myöhemmin, Katja kertoo.
Näin voi tapahtua, kun lapsi alkaa liikkua tai tulee muita kehitysvaiheita, jotka heikentävät lapsen ja sitä myötä usein myös vanhempien unta.
Avun tarve lapsiperheessä voi syntyä myös yllättäen esimerkiksi sairastumisen myötä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa perhe saa tarvitsemansa tuen, sitä pienemmillä kustannuksilla yhteiskunta selviää.
Kunnilla on omat kriteerinsä palvelun myöntämiseen, maksut on määritelty valtakunnallisesti ja niihin vaikuttavat perheen koko ja tulot.
Pienessä Mäntsälän kunnassa kotipalvelu on toistaiseksi pystytty järjestämään kaikille sitä hakeneille perheille nopealla aikataululla, mutta kaikissa kunnissa tilanne ei ole yhtä hyvä. Mäntsälässäkin palveluita on toisinaan ostettu ulkopuolelta.
Työ tulee vastaan
Elias ilmoittaa painokkaalla kitinällä, että ruoka-aika lähestyy. Katja laskee hänet leikkimatolle ja siirtyy keittiöön valmistelemaan korviketta. Kun annos on nautittu, Katja pukee Eliakselle haalarin ja peittelee hänet vaunukoppaan. On päiväunien aika.
Leveät kaksoisrattaat mahtuvat ulko-ovesta juuri ja juuri.
– Vähän hankalaa, mutta en valita. Äiti joutuu menemään näistä ovista joka päivä, Katja tuumaa.
Ulkona on kirkas mutta tuulinen päivä. Elias makaa syvällä vaunuissa niin topattuna, että vain kasvot näkyvät. Uni tuli nopeasti ja se on sikeää. Tutti värisee Eliaksen suussa niin pienesti, että on mentävä lähelle huomatakseen sen.
Katja työntää vaunuja hitaaseen tahtiin ja nauttii ulkoilmasta.
– Tämä on niin rauhallista työtä päiväkotiin verrattuna. Saa keskittyä yhteen tai muutamaan lapseen kerrallaan ja hyödyntää omia mielenkiinnon kohteita, viedä vaikka lapsia metsään vaunulenkillä.
Kun Katjan omat lapset olivat vauvaiässä, kotipalvelusta ei puhunut kukaan. Nyt kolmesta lapsesta vanhimmat ovat jo murrosiässä ja muistot tuosta ajasta ovat häilyviä, kuten ne useimmilla jälkeenpäin ovat.
Ensi kosketuksen Mäntsälän lapsiperheiden kotipalveluun Katja sai opintojen aikana työharjoittelussa. Työ tuntui omalta alusta alkaen, mutta valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikka löytyi päiväkodista.
Kun kotipalvelussa myöhemmin aukesi vakituinen virka, se tuntui useamman määräaikaisen suhteen jälkeen hyvältä vaihtoehdolta. Eikä Katja ole katunut.
Työpäivään mahtuu kaksi asiakaskäyntiä ja usein myös yhteydenpitoa yhteistyötahoihin, kuten neuvolaan ja sosiaalitoimeen. Mäntsälässä perhetyön tiimiin kuuluu lähihoitajataustaisten perhetyöntekijöiden lisäksi sosionomeja.
Hankalista tilanteista keskustellaan työkavereiden kesken tai tiimissä. Työn tueksi on myös työnohjausta kerran kuussa.
Katjalle on tärkeää myös se, että työajat joustavat toisin kuin päiväkodissa. Jos työpäivän aikana on jokin oma meno hoidettavana, se yleensä onnistuu.
Kilometrejä päivän aikana kertyy väistämättä.
– Mäntsälän keskusta on pieni, mutta kunnan pinta-ala on laaja. Päivän ensimmäinen käynti voi olla autolla 20 minuuttia tuohon suuntaan ja toinen 20 minuuttia toiseen suuntaan, Katja viittoilee käsillään.
Mäntsälässä potentiaalisia asiakkaita riittää, sillä verrattuna lähikuntiin siellä on enemmän monilapsisia perheitä.
Suurimmalla osalla asiakkaista väsymys on tilapäistä ja tilanne helpottaa parissa kuukaudessa, joten asiakkaita ehtii vuosien mittaan kertyä kymmenittäin.
Pienellä paikkakunnalla entisiin asiakkaisiin törmää väistämättä. Katja kertoo kuulevansa mielellään entisistä asiakkaista, etenkin jos hän on työllään pystynyt auttamaan perheitä hankalimman ajan yli.
Juttua varten on haastateltu myös Keusoten lapsiperheiden kotipalvelun asiakasohjaajaa Sanna Jokista.
