Kirsi Hyväkkö valmistui lähihoitajaksi vuonna 2011. Hän oli työskennellyt pitkään toisella alalla johdon assistenttina. Puolison sairastuminen vakavasti 2000-luvun alkupuolella muutti elämän suuntaa.
Puoliso sairasti kaksi vuotta ja Hyväkkö toimi viimeiset kuukaudet miehensä omaishoitajana. Syövän edetessä mies oli potilaana ensin Terhokodin kotisairaanhoidossa ja myöhemmin osastolla.
– Terhokodissa vaikutuin siitä, miten hienoa työtä henkilökunta teki. Meistä omaisistakin pidettiin valtavan hyvää huolta. Ajattelin, ettei näin hienoa paikkaa voi olla olemassakaan. Silloin päätin, että tulen tänne vielä töihin.
Joitakin vuosia myöhemmin Kirsin työpaikalla käynnistettiin yt-neuvottelut.
– Olin jo päättänyt, että lähtisin vapaaehtoisesti, vaikka irtisanominen ei osuisi kohdalleni. Johdon assistentin tehtävä kuitenkin lakkautettiin ja oli selvää, että haen opiskelemaan lähihoitajaksi.
Terhokoti pysyi Kirsin mielessä myös lähihoitajaopintojen aikana. Hän oli yhteydessä yksikön ylihoitajaan ja pääsi Terhokotiin kesätyöntekijäksi.
– Kun valmistuin lähihoitajaksi, laitoin Terhokodin ylihoitajalle jälleen viestiä. Sain ensin sijaisuuden ja lopulta vakituisen työpaikan.
Lähihoitajan perushoidon osaaminen korostuu saattohoidossa
Kirsi Hyväkön mukaan saattohoidossa työskentelevän lähihoitajan vahvuutena on vahva perushoidon osaaminen. Perushoidon merkitys korostuu elämän viime metreillä. Esimerkiksi asentohoidolla on tärkeä rooli, kun potilaan ääreisverenkierto ei enää toimi normaalisti.
– Tuemme myös ihmisarvon säilymistä kaikin tavoin. Huolehdimme, että potilaalla on puhtaat vaatteet ja suojaamme hänen intimiteettiään.
Saattohoidossa tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitse kuolla yksin.
– Olemme vierellä, jos potilaalla ei ole omaisia tai omaiset eivät kykene olemaan kuolevan potilaan lähellä.
Hyväkön mukaan moni potilas toteaa, ettei pelkää kuolemaa, mutta pelkää kuoleman hetkeä.
– Pelko voi liittyä esimerkiksi siihen, että oireet kuoleman hetkellä ovat erityisen vaikeat. Nämä asiat otetaan ajoissa puheeksi lääkärin kanssa. Lääkityksellä saadaan usein lievitettyä kovatkin oireet.
Saattohoidossa huomioidaan potilaiden mahdolliset erityistoiveet.
– Potilaan toiveena voi olla vaikkapa se, että hänet puetaan kuoleman jälkeen hääpukuun tai että hänet meikataan. Joskus toiveena on, ettei kuolemaa valmistella millään tavalla.
Kuolemasta puhuminen vaatii hoitajalta rohkeutta
Kirsi Hyväkkö toteaa, että kuolema on yhteiskunnassa edelleen tabu. Moni kokee siitä puhumisen vaikeaksi.
Hän on itse kokenut kuoleman aina hyvin luonnollisena asiana. Työ on valmentanut häntä ja kuoleman puheeksi ottamiseen on tullut lisää varmuutta.
– Potilaille emme tyrkytä kuolemasta puhumista. Omaisten kanssa kuolema on kuitenkin otettava puheeksi esimerkiksi silloin, kun potilaan kuolema lähestyy. Joillekin omaisille asiasta puhuminen on äärimmäisen vaikeaa.
Hyväkön mukaan saattohoidon työntekijältä vaaditaan rohkeutta ja empatiakykyä. Niitä tarvitaan etenkin tilanteissa, joissa omaisina on pieniä lapsia.
– Olemme saaneet koulutusta lasten kohtaamiseen. Huomioimme lasten kanssa heidän ikänsä ja kehitystasonsa, ja asioita otetaan puheeksi vähitellen sairauden edetessä. Puhumme rehellisesti ja vältämme kiertoilmauksia. Emme puhu esimerkiksi pois nukkumisesta, vaan rehellisesti kuolemasta. Rohkaisemme myös pieniä lapsia hyvästelemään vainajan. Useimmiten lapset pärjäävät, kun vierellä on turvallisia aikuisia vastaamassa kysymyksiin.
Saattohoitotyö ei vastaa ihmisten yleistä mielikuvaa
Kirsi Hyväkön mukaan ihmisillä on usein se mielikuva, että hänen työnsä saattohoidossa on hyvin raskasta.
– Toki saattohoidossa tulee eteen vaikeitakin tilanteita. Potilaalla voi olla esimerkiksi hyvin vaikeat oireet, jolloin hoitaja voi kokea avuttomuutta. Meillä on onneksi hyvä työnohjaus ja kollegoiden kanssa tuemme toinen toisiamme.
Hyväkkö toteaa, että työssä on paljon myös iloisia hetkiä. Hän kokee kiitollisuutta siitä, että on työssään päässyt osalliseksi upeisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin. Terhokodissa on vietetty esimerkiksi häitä sekä potilaiden ja lasten syntymäpäiväjuhlia.
– Saattohoitajan työ on aitiopaikalla olemista hieman samalla tavalla kuin kätilön työ. Kun kuolema on hyvä ja onnistunut, se palkitsee.
SuPer ja viisi muuta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattijärjestöä kampanjoivat paremman saattohoidon puolesta. #saattohoitopakkaus-kampanjan tavoitteena on herätellä keskustelua saattohoidon tilasta ja edistää saattoihoidon saatavuutta eri puolilla Suomea. Suomi on hyvä ja tasa-arvoinen paikka syntyä, mutta ei kuolla. Saattohoitoon pääsyssä on alueellisia eroja, eikä resursseja ole riittävästi.
