Syksyisenä tiistaiaamuna Sonja Reinikka on jo ehtinyt varmistamaan, että työpaikalla on riittävästi henkilökuntaa ja vaihtamaan kuulumisia tiimiläistensä kanssa, asukkaidenkin kanssa on toivotettu hyvät huomenet. Tänään vuorossa on toimistopäivä. Sonja tekee myös käytännön hoivatyötä, kenttätyötä, kuten hän sitä kutsuu.
Noin kaksikolmasosaa ajasta menee esihenkilö- ja hallintovastuissa ja kolmasosa asukkaiden parissa. Sonjan nimike on tiimilähiesihenkilö.
– Eli tiimari, Sonja naurahtaa.
Sonja tuli taloon vuonna 2019 ja muutamaa vuotta myöhemmin häntä pyydettiin tiiminvetäjän sijaiseksi, nimike on sittemmin vaihtunut.
Toki Sonja suostui.
– Otan mielelläni vastuuta ja haluan vaikuttaa asioihin. Aiemmassa työssäni pitkäaikaisosastolla tein sairaanhoitajan vuoroja, jos paikalle ei saatu sairaanhoitajaa. Valintani herätti yhteisössä myös kysymyksiä, sillä yleensä esihenkilötehtävissä on sairaanhoitajia.
Paperityöpäivä ei tarkoita sulkeutumista toimistoon
Uudessa roolissa Sonjaa hieman mietitytti työn painottuminen hallintoon.
– Tuolloin olin sitä mieltä, että olen ennen kaikkea käytännön ihminen. Pohdiskelin, miten ylipäätään pystyn tekemään työtä, jossa ollaan niin paljon paikallaan.
Huoli oli turha, työ ei ole vain koneen ääressä istumista.
Sonjalla on oma toimistonsa, jonka hän jakaa oman esihenkilönsä, hoivakodin johtaja Sirkka Partalan kanssa.
– Jos Sirkalla on Teams-palaveri, parkkeeraan hoitajien toimistoon, samalla tulee juteltua työasioita. Joka päivä käyn osastoilla kysymässä tiimiläisiltäni, onko kaikki hyvin ja tarvitaanko jossain apua.
Toimistopäivinä Sonja aloittaa kahdeksalta ja lopettaa neljältä.
– Työaika sopii minulle hyvin kahden lapsen äitinä.
Kenttävuoroissa Sonja tekee aamua, harvemmin iltaa.
– Yövuoroja oli mahdotonta yhdistää seuraavan päivän toimistotöihin, joten luovuin niistä.
Kun on toimistopäivä, Sonja ei tee hoivatyötä ja päinvastoin.
– Kokeilin joskus, että olen aamun kentällä ja iltapäivän teen paperitöitä, mutta se ei toimi, siinä on tavallaan jalka kahden oven välissä. En ole kuitenkaan ehdoton, jos piipahdan tiimeissä ja siellä tarvitaan apua, niin autan mielelläni.
Monipuolinen työnkuva
Sonja vetää moniammatillista tiimiä, johon kuuluu lähihoitajia, sairaanhoitajia, hoiva-avustajia, sairaanhoitajaopiskelijoita sekä hoivakodin kokit, siivoojat ja pyykkääjät.
Mitä ”tiimarin” töihin kuuluu?
– Käsittelen sairauspoissaolot, hankin sijaiset, teen esihenkilöni kanssa yhdessä työvuorolistat sekä vastaan poikkeamien, kuten lääkepoikkeamien ja kaatumisten käsittelystä, Sonja luettelee.
Aikaa kuluu myös palavereihin niin oman tiimin kuin muissa tehtävissä työskentelevien attendolaisten kanssa.
– Sijaistan omaa pomoani hänen poissaolojensa aikana, toimin laatukoordinaattorina ja varmistan, että asukkaiden RAIt toteutuvat. Tosin niitä ei ole juuri tarvinnut varmistella, koska meillä on todella hyvät RAI-vastaavat, Sonja kiittelee.
Esihenkilöroolin myötä Sonja kertoo oppineensa havainnoimaan asioita useammalta kantilta.
– Näen enemmän rikkautta kuin ristiriitoja siinä, että teen sekä hallinto- että hoivatyötä. Osaan perustella omalle esihenkilölleni kentän toiveet ja tiimiläisilleni sen, miksi jotain heidän toivomaansa hankintaa tai muutosta ei voida tehdä.
Koska Sonja tekee itsekin hoivatyötä, hän tietää, mitä kentällä tapahtuu.
– Kentällä olen ennen kaikkea työkaveri, mutta haluan näyttää hyvää esimerkkiä silloinkin. Aina saa vetää hihasta ja pyytää juttusille.
Kollegoja läheltä & kaukaa
Attendo Herajärvi on suosittu työharjoittelu- ja oppisopimuspaikka.
– Perehdytän ja opastan niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia opiskelijoita. Teemme yhteistyötä muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa, josta meillä on ollut opiskelijoita muun muassa Zimbabwesta, Keniasta, Ghanasta ja Filippiineiltä.
– Kansainvälisyys ja eri kulttuureista tulevat ihmiset ovat suuri rikkaus työpaikalla!
Suuri osa hoivakodin työntekijöistä on kuitenkin saarijärveläisiä ja moni työkavereista Sonjalle tuttuja myös työn ulkopuolelta.
– Toki siihen sisältyy haasteita, että osa alaisistani on vapaa-ajalla ystäviäni, Sonja myöntää.
Hän kertoo, että ensi alkuun asia tuntui kiusalliselta, mutta rajat ovat vedetty keskustelemalla avoimesti.
– Kohtelen tiimiläisiäni tasa-arvoisesti työpaikalla. Vapaa-ajalla emme keskustele työasioista, yhteistä puhuttavaa riittää muutenkin.
Itsevarmuus on kasvanut
Sonja kertoo, että aloittaessaan esihenkilötehtävissään hän koki, että hänelle ei puhuttu tauoilla tai kenttäyössä yhtä avoimesti kuin ennen.
– Silloin teki mieli sanoa, että olen edelleen se sama Sonja, en ole ihmisenä muuttunut, vaikka työtehtäväni onkin!
Se, että monen tiimiläisen kanssa on tehty töitä ennen kuin Sonja vaihtoi tehtävää, on hänen mielestään helpottanut esihenkilönä toimimista.
– Toisaalta alussa oli haastavaa, että esihenkilönä minun täytyy pystyä ottamaan puheeksi myös epäkohtia. Velvollisuuteni on antaa myös sitä rakentavaa palautetta, jos siihen on tarvetta. Omasta mielestäni olen kehittynyt siinä, että en niin sanotusti ota itseeni kaikkea, tässä asemassa täytyy kestää itsekin kritiikkiä. Esihenkilönä toimiminen on tuonut minulle lisää itseluottamusta ja itsevarmuutta.
Tukea omalta pomolta ja kannustusta tiimiltä
Lähihoitaja Aino Tulla on työskennellyt Sonjan kanssa kaksi vuotta. Millainen Sonja on pomona?
– Sonja on empaattinen, todella kannustava ja häntä on helppo lähestyä, on asia mitä tahansa, Aino kertoo.
Matalan hierarkian ja välittömyyden aistii myös hoivakodin käytävillä, Sonjalle satelee tsemppihuutoja, kun hän ottaa poseerauksen tämän jutun valokuvia varten. Hyväntahtoista vitsailuakin kuuluu, yksi työkavereista kutsuu Sonjaa leikillään työpaikan ”silmäätekeväksi.”
– Olen kiitollinen koko työyhteisölle siitä, että saan toteuttaa tätä työtä omana itsenäni!
Sonja on menossa tänä syksynä Attendon järjestämään lähiesihenkilökoulutukseen.
– Kiitos mentoroinnista kuuluu omalle esihenkilölleni, jonka kanssa voin aina keskustella, jos tulee niin sanotusti paha paikka. Oma vahvuuteni on se, että uskallan aina kysyä ja ottaa asioista selvää, en nolostele sitä, että en tiedä jotain asiaa valmiiksi.
Kehupurkki on helppo tapa kiittää
Sonja miettii hetken, kun kysytään, mitä hän vielä haluaisi kehittää työpaikallaan.
– Sitä, että olisimme vielä nykyistäkin enemmän yksi yhtenäinen työporukka. Meillä on kyllä jo nyt hyvä henki.
Yksi konkreettinen teko on Sonjan askartelema purnukka, johon jokaisen toivotaan sujauttavan kehuja työkavereille.
– Kerran vuodessa tulostan listoja, joissa on jokaisen työntekijän etunimi ja sen vieressä tyhjää tilaa. Tyhjälle riville kirjoitetaan jotain kivaa kullekin työkaverille, yksi adjektiivi riittää. Koostaan näistä kauniista sanoista jokaiselle oman muistitaulun, sitä osataan jo odottaa!
Tiimiesihenkilön teesit
- Ongelmanratkaisutaito ja vaitiolovelvollisuus.
- Taito kuunnella ja tasapuolisuus tiimiläisiä kohtaan.
- Positiivinen asenne ja kärsivällisyys.
- Taito mukautua ennakoimattomiin tilanteisiin.
