Lähihoitaja Liisa Tuominen hyppäsi pois pankki- ja rahoitusalalta vuonna 2009. Hän päätti toteuttaa unelmansa ja opiskeli lähihoitajaksi. Pettymys oli kuitenkin kova, kun hän näki, ettei lähihoitajien työtä arvosteta riittävästi.
– Minua harmitti, kun näin, miten lähihoitajia väheksytään heidän työssään. Siitä syntyi ajatus, että haluan jollakin keinolla osoittaa sen, miten tärkeää ja vaativaa työtä teemme.
Viimeiset kaksi vuotta Tuominen on työskennellyt Helsingissä Suursuon sairaalan palliatiivisella ja saattohoito-osastolla. Toukokuussa hän sai valmiiksi vanhustyön erikoisammattitutkintoon kuuluvat kuolevan ihmisen hoitaminen -opinnot.
– Sain opinnoissa mahdollisuuden tehdä näkyväksi sen, mitä lähihoitajan työhön sisältyy. Tein lopputyönä lähihoitajan roolikartan palliatiivisella ja saattohoito-osastolla.
Lähihoitajan roolikartta perustuu Jakob Levy Morenon rooliteoriaan. Sen mukaan rooli on ihmisen omaksuma toimintatapa tietyssä tilanteessa.
Lähihoitajalla on useita rooleja yhden työvuoron aikana, minkä vuoksi työ saattaa tuntua pirstaleiselta ja uuvuttavalta.
– Roolikartta auttaa hahmottamaan erilaiset roolit. Sen avulla voi pohtia, missä rooleissa on vahva ja missä täytyy vielä kehittyä.
Lähihoitajan kuusi pääroolia
Liisa Tuominen kertoo, että hän aloitti roolikartan tekemisen listaamalla kaikki työtehtävänsä. Hän pohti lähihoitajan rooleja myös yhdessä työkavereidensa kanssa. Lisäksi hän keskusteli osastonhoitaja Paula Lagerstamin ja psykodraamakouluttaja Reijo Rautiaisen kanssa. He olivat lupautuneet ohjaamaan hänen työtään.
– Luokittelin lähihoitajan roolit kuuteen päärooliin, joita ovat elämän kunnioittaja, vuorovaikuttaja, kollega, palliatiivinen lähihoitaja, järjestelijä ja kuoleman kohtaaja. Niiden alle tuli 4–6 alaroolia.
Tuominen avaa ensimmäistä pääroolia.
– Elämän kunnioittaja osaa kohdella jokaista ihmistä arvokkaana riippumatta hänen taustastaan. Hoitajan tehtävänä on hoitaa kaikkia yhtä hyvin.
Elämän kunnioittajan yksi alarooleista on toivon ylläpitäjä. Siitä Tuominen puhuu mielellään.
– Toivoa tarvitaan myös elämän viimeisissä päivissä. Ilman sitä on lohdutonta.
Tuominen kertoo, että toivo voi syntyä ääneen sanotusta haaveesta. Eräs potilas toivoi näkevänsä pian syntyvän ensimmäisen lapsenlapsensa, toinen halusi päästä tyttärensä häihin ja kolmas odotti jääkiekon MM-kilpailuja. Joskus suurin toive on se, että saisi käydä vielä kotona. Aina haaveet eivät ehdi toteutua, mutta silti ne luovat toivoa viimeisiin päiviin.
Elämän kunnioittaja -roolin alle kuuluu myös alarooli aito kohtaaja.
– Se tarkoittaa sitä, että olen oma itseni, en enempää tai vähempää kuin olen. Jos en osaa vielä jotakin, en yritä esittää taitavampaa.
Kolmas alarooli on vakaumuksen kunnioittaja. Suursuon sairaalan osastolla lähihoitajalla täytyy olla perustiedot eri uskonnoista, koska potilailla on erilaisia vakaumuksia.
– Lähes kaikki haluavat saada hengellistä tukea ennen kuolemaansa. Usko on monelle merkittävä toivon lähde. Juuri eräs potilaista sanoi, että hän on jo valmis lähtemään taivaaseen, koska siellä odottaa rakas puoliso.
Neljäs alarooleista on oman elämän rajallisuuden tutkija.
– Tässä työssä pitää tiedostaa se, että olen kuolevainen ihminen. Jos ei ole pohtinut näitä asioita, ei pysty olemaan kuolevan vierellä.
Kukaan ei tee työtä yksin
Lähihoitajan roolikartan toinen päärooleista on vuorovaikuttaja. Lähihoitajan pitää tulla toimeen potilaiden, omaisten ja työkavereiden kanssa. Hän on empaattinen kuuntelija ja sanattoman viestinnän tulkitsija. Lähihoitaja on myös keskustelun avaaja.
– Rohkaisen puhumaan vaikeista asioista läheisten kanssa. Kuoleman kohtaaminen on helpompaa, kun selvittämättömiä asioita ei ole, Liisa Tuominen kertoo.
Kolmas päärooleista on kollega. Lähihoitajan pitää arvostaa työkaverin osaamista, antaa palautetta ja ottaa sitä vastaan, tehdä yhteistyötä, perehdyttää uusi työntekijä, päivittää omaa ammattitaitoaan ja huolehtia jaksamisestaan.
Palliatiivinen lähihoitaja on roolikartan neljäs rooli. Lähihoitajan ydinosaamista on puhtaudesta, hygieniasta, ravitsemuksesta, asentohoidosta, lääkityksestä ja lääkkeettömästä hoidosta huolehtiminen.
– Teemme elämää helpottavia toimenpiteitä, kuten katetrointeja, liman imemistä ja avanteen hoitoja. Opimme tunnistamaan eri sairauksien oireita ja reagoimaan niihin. Kaiken hoidon pitää olla eettistä.
Viides päärooli on järjestelijä, joka sisältää raportoinnin, kirjaamisen, hoitotarvikkeista huolehtimisen ja priorisoinnin.
Kuudes päärooli on kuoleman kohtaaja. Vaikka kuolema ei tulisi yllättäen, omaiset saattavat olla shokissa. Keskustelu heidän kanssaan vaatii suurta herkkyyttä.
– Jokaisella ihmisellä on ollut erilainen elämä, samoin jokaisella ihmisellä on erilainen kuolema. Siksi näihin tilanteisiin ei voi mennä samoissa saappaissa.
Roolikartasta tuli osaston työväline
Jakob Levy Morenon rooliteorian mukaan roolit voivat olla alikehittyneitä, sopivasti kehittyneitä tai ylikehittyneitä. Tämä koskee myös lähihoitajan rooleja.
– Alikehittynyt rooli on jokaiselle tuttu. Esimerkiksi kun aloittaa uudessa työssä, osaaminen on vajavaista ja tekeminen voi tuntua hankalalta. Kun osaamista tulee lisää, työskentely helpottuu, Liisa Tuominen sanoo.
Sopivasti kehittyneessä roolissa toiminta on sujuvaa, spontaania ja luontevaa. Ylikehittyneet roolit tulevat esiin tilanteissa, joissa jotkin asiat on tehty tietyllä tavalla vuosien ajan. Työ sujuu, mutta ei aina tilanteen vaatimalla tavalla.
Suursuon sairaalan palliatiivisen ja saattohoito-osaston osastonhoitaja Paula Lagerstam on innostunut Liisa Tuomisen kehittämästä roolikartasta. Hän aikoo ottaa roolikartan työvälineeksi rekrytointiin ja kehityskeskusteluihin.
– Työhaastattelussa voin selvittää, miten vahva lähihoitaja on erilaisissa rooleissa. Kehityskeskusteluissa käymme läpi, mitkä roolit työntekijä hallitsee hyvin ja missä tarvitsee lisäosaamista.
