Kolmisen vuotta sitten polvijärveläinen lähihoitaja Irmeli Kettunen, 38, pysähtyi pohtimaan, mitä hän työltään ja uraltaan halusi. Tiiminvetäjän työ Polvijärven kotihoidossa oli mukavaa, Kettunen teki hallinnollisia töitä ja tapasi asiakkaita. Hän oli valmistunut lähihoitajaksi 12 vuotta aiemmin ja työskennellyt vanhus- ja vammaispuolella.
– Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta kaipasin uutta virtaa.
Kettusen mielessä pyöri erilaisia vaihtoehtoja sote-alan opintojen jatkamisesta ja kokonaan uuden ammatin opiskelusta.
– Juuri silloin sopivasti Siun Soteen tuli sisäiseen hakuun useampi muutosvalmentajan paikka. Työnkuva oli uusi ja projektiluonteinen. Siinä ei ollut erityistä koulutusvaatimusta. Rekrytoinnissa käytettiin lisäksi ilmiantamisen mallia, eli työkaverit saivat suositella potentiaalisia hakijoita avoimiin paikkoihin. Sähköpostiini kilahti viesti, että minua oli suositeltu, ja päätin hakea.
Loppujen lopuksi Kettunen sai useita suosituksia ja paikan.
– Minulla on vahva halu kehittyä ja olla mukana kehittämässä työelämää, Kettunen pohtii sitä, miksi juuri hänet valittiin.
Yhdessä ihmettelyä
Pohjois-Karjalan julkisen puolen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa otetaan käyttöön laaja Visma Numeron -järjestelmä, jossa yhdistyvät työvuorosuunnittelu, sijaisten hallinta ja moni muu työaikaan ja henkilöstöön liittyvä asia. Muutosvalmentajien työ liittyy Numeroniin.
– Numeron-järjestelmässä työntarve eli osaaminen ja optimaalinen resurssitarve ohjaavat työvuorosuunnittelua, kuvailee Kettunen.
Jokaisella muutosvalmentajalla on oma vastuualueensa. Kettunen vastaa järjestelmän käyttöönotosta perhe- ja sosiaalipalvelujen sekä välinehuollon osalta. Hänellä itsellään ei ollut näiltä alueilta aiempaa työkokemusta.
– Se oli tarkoituskin. Jaoimme valmennettavat niin, että me muutosvalmentajat emme työskentele niiden toimialojen kanssa, joilta itse tulemme. Näin emme tarkastele asiaa näin se täytyy tehdä -linssien läpi. Aloitin projektin verkostoitumalla esimiesten kanssa ja kartoittamalla henkilöstön kanssa työvuorosuunnitteluun vaikuttavia asioita ja sitä, miten suunnittelu käytännössä toteutuu. Sain olla mukana seuraamassa päivittäistä työtä. Keskustelimme ja ihmettelimme yhdessä.
Muutosvalmentajien tiimi on suunnitellut ja tehnyt paljon koulutusmateriaaleja.
– Opin itsekin jatkuvasti uutta, esimerkiksi käsikirjoittamaan ja tekemään opastusvideoita.
Tuttu kuuntelija tukee
Mitä muutosvalmentaja sitten tekee?
– Parempi kysyä, mitä muutosvalmentaja ei tee, Kettunen sanoo ja naurahtaa.
– Olemme apuna ja tukena ohjelmiston käyttöönotossa kaikin mahdollisin tavoin. Opastamme esimiehiä ja henkilöstöä kädestä pitäen ja Teamsin kautta. Opastettavan taitotasosta riippuen käymme läpi ensin perusasioita tai sukellamme yhdessä ohjelman syövereihin.
– Moni esihenkilö pakertaa yksin. Tutun muutosvalmentajan kanssa on mahdollisuus purkaa työhön liittyviä huolenaiheita laajemminkin ja luottamuksellisesti. En voi toimia kaikessa ratkaisijana, mutta kuuntelijana kyllä. Ennen kaikkea olemme ihmisiä ihmisille muutostilanteissa.
Muutosvalmentajat tekevät tiiviisti yhteistyötä myös muun muassa resurssisuunnittelijoiden ja yksiköiden digimentoreiden ja henkilöstöhallinnon kanssa. Kettunen kertoo, että moni digimentoreista on lähihoitaja.
– Työvuorosuunnittelu on sellainen asia, että se puhuttaa aina, joten myös työsuojeluvaltuutetut ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Kommunikointitaidot avainasemassa
Muutosvalmentajan rooli sopii Kettusen mielestä hyvin lähihoitajalle, sillä lähihoitajat ovat asiakaspalvelun huippuammattilaisia, alasta ja työnkuvasta riippumatta.
Muutosvalmentajilta vaaditaan toki kiinnostusta tietojärjestelmiä kohtaan, mutta Kettusen mukaan it-guru ei tarvitse olla.
– Viiden hengen tiimissämme on lähihoitajia ja sosionomeja. Kommunikointitaidot ovat tässä työssä jopa tärkeämpiä kuin tekninen osaaminen.
Muutosvastarinnan vähyys yllätti
– Kaikki tietävät, että työelämä on vauhdikasta hoitoalalla. Siitä syystä tämä käyttöönotto haluttiin viedä läpi eri tavalla ja antaa henkilöstölle kaikki mahdollinen tuki. Herkästihän muutostilanteissa käy niin, että lätkäistään vain ohjenippu käteen, Kettunen havainnollistaa.
Kenties juuri valmentajista johtuen muutosvastarintaa on ollut odotettua vähemmän.
– On tavallista, että ihmiset kokevat, että se vanha oli hyvä, kun uusi systeemi ei vielä ole selkärangassa.
Itsenäinen vastuu painaa ja palkitsee
Irmeli Kettunen viihtyy työssään.
– Saan työniloa siitä, että voin olla avuksi ja mukana kehittämässä uusia toimintatapoja. Työpäivän aikana tulee usein hyvä mieli, kun näen, miten vastapeluri oppii uutta ja hän huomaa, että tämähän on hyvä juttu.
– Parasta on ehdottomasti saada olla osa huipputiimiä.
Haasteitakin on kohdattu.
– Ensi alkuun oman kalenterin hallinta ja itsensä johtaminen vaativat totuttelua. Oman työn tauottaminen oli vaikeaa.
Kettunen on viihtynyt niin sanotussa hybridimallissa eli hän tekee sekä lähi- että etätyötä.
– Asiantuntijatyössä meillä on toimistotyöaika liukumineen ja saldokertymineen. Edellisessä työssäni tein pääasiassa aamuvuoroa, mutta olen ollut myös kolmi- ja kaksivuorotyössä, kaikissa näissä on omat hyvät puolensa ja haasteensa.
Kettunen kokee, että muutosvalmentajan työ kuormittaa eri tavalla kuin hänen aiempi työnsä kotihoidossa.
– Nykyinen työni ei ole fyysisesti kuormittavaa. Henkistä painetta helpottaa oma tiimi ja työnohjaus.
– Jos eteen tulee mitäs nyt -tilanne, niin täytyy uskaltaa hakea tietoa, tehdä päätöksiä ja kokeilla. Toki voin hyödyntää oman tiimini laajaa osaamista, tulemme eri toimialueilta ja jokaisella on elämänkokemusta, aina saa tukea ja apua. Itsenäinen vastuu on loppupeleissä palkitsevaa.
Tulevaisuus avoinna
Numeron-projekti päättyy tämän vuoden lopussa. Mitä sitten?
– Oma ajatukseni ja toiveeni on, että Siun Sote voisi hyödyntää muutosvalmentaja-mallia muihinkin muutoksiin, niitä kun on jatkuvasti menossa ja tulossa.
– Meidän tiimimme kokemus osoittaa, että asioita voi tehdä eri tavalla. Voisin hyvin jatkaa tämän tyyppisissä tehtävissä.
Soveltamisesta muihinkin osa-alueisiin on jo saatu kokemusta.
– Toissa vuonna projektimme oli hetken jäissä koronan takia. Tällöin olin mukana valmentamassa epidemiamallien käyttöönottoa terveysasemilla. Ajelin pitkin Pohjois-Karjalaa ja opin toden teolla Teams-työskentelyn, palavereja pidettiin välillä myös tien päällä.
Palautumista perheen ja eläinten parissa
Työn vastapainona Irmeli Kettunen viihtyy kotona.
– Minulle tärkeintä ovat puoliso, perhe ja lemmikit.
– Meillä on kolme suomenpystykorvaa, kaksi ravihevosta, kanoja ja fasaaneja. Vapaa-ajalla minut voi tavata ulkoilemassa koirien kanssa ja myös näyttelyissä, hevosen kanssa tai ilman raveissa. Koirien kanssa liikkuminen on omaa aikaa, olen kiitollinen, että ne liikuttavat minua! Eilen illalla olin lenkillä yhden koiran kanssa, katselin tähtitaivasta, ja vaikka ilta alkoi jo pakastaa, oli ilmassa silti jo kevään tuoksu.
