”Olen luonteeltani eläväinen ja puhelias, mutta vanhustyössä olen oppinut kiireestä huolimatta pysähtymään ja olemaan aidosti läsnä. Vanhusten elämä on hitaampaa ja rauhallisempaa kuin meidän nuorempien. He ovat myös sukupolvea, joiden elämänrytmi ei ole ollut niin kiireinen.
Olen oppinut työssäni, että asiat tulevat hoidetuksi ilman suurta vauhtia. Nuorempana yritin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. Nykyään saatan istahtaa sängyn reunalle ja keskustelen ensin ihan arkisista asioista. Vasta sitten tehdään aamu- tai iltatoimet. Vapaa-ajalla oma nopea rytmini tulee edelleen esiin.
Yli kolmenkymmenen vuoden työura vanhusten parissa on opettanut minut hyväksymään elämän sellaisena kuin se tulee. Ehdottomuus on karissut. Näen asiat laajemmin kuin nuorena hoitajana. Hyväksyn erilaisuutta. Ihan niin kuin me kaikki, jokainen ikäihminen on oma persoonansa.
Myös me hoitajat saamme olla sellaisia kuin olemme. Muistutan tästä asiasta opiskelijoita. Jos yrität esittää jotain muuta kuin olet, vanhukset ja muutkin aistivat epäaitouden. Ammatillisuus ei tarkoita oman persoonansa piilottamista. Aitous tulee esiin myös työni ulkopuolella. Uskallan olla oma itseni.
Vanhustyössä kuolemasta tulee luonnollinen asia. Ikävä jää niille, jotka jäävät tänne, mutta heidän elämänsä jatkuu. Syntyy uusia vauvoja, uusia sukupolvia. Tulemme ja lähdemme pois. Syntymä ja kuolema ovat molemmat osa elämää. Vanhukset ovat levollisia, vaikka aikaa ei olisi paljon jäljellä. He hyväksyvät elämän rajallisuuden. Moni odottaa pois pääsyä. Kuolevan vierellä ei tarvita välttämättä sanoja. Läsnäolo, kosketus, kädestä kiinni pitäminen riittävät. ”
Lue myös:
Lastenhoitaja Marjo Viitalahti: ”Nauti myös eteen tulevista kuralammikoista”
Soile Tanskanen: ”Työ on tuonut pitkäjänteisyyttä omaan elämään”
