Olin vastavalmistuneena lähihoitajana töissä kotihoidossa. Menin asiakkaan kotona hakemaan pakastimesta jotain ja heti kannen avattuani näin koiran pään! Isokokoinen koira oli kuollut talvella, ja asiakas oli kekseliäänä ihmisenä pakastanut lemmikkinsä, jotta saisi haudata sen kesällä. Asiakas oli sitä mieltä, että koira piti haudata ”oikealla” tavalla, tuhkaus ei hänen mielestään riittänyt menolipuksi taivaaseen.
Täällähän se meidän Musti olikin
Ennakoiva tekstinsyöttö -kirjauksille on monet kerrat naurettu.
Virpi
Tämä on vähän tuhma, mutta päiväkodissa luin nukkarissa lapsille unisaduksi Mikki ja pavunvarsi -tarinaa. Kirjassa tuli kohta ” näivettyneet maissipellot ”…luin, että näivettyneet maissipillut…Herranjestas…onneksi kukaan lapsista ei reagoinut, työkaverit ja pomo kyllä nauraa käköttivät pitkään.
Anne
Yksi tekohampaita käyttävä mummeli oli vekkuli tapaus. Jalat toimivat vikkelästi, pää ei. Tekareita sai aina metsästää ties mistä, kerran asiakas kuoppasi ne puun alle. Mummeli-parka pelkäsi, että naapuri varastaisi purukaluston. Tekarien kuokkimisen lisäksi tuli tehtyä talkkarin hommia: hävitin ampiaispesiä ja työnsin lunta alas katolta. Siirryin sittemmin kotihoidosta päiväkotiin, edelleen toki sattuu ja tapahtuu, mutta eri tavalla.
Monipuolinen työnkuva
Sanoin työkavereille kahvipöydässä, että olin saikulla kun väliliha revähti. Useampi veti kahvit nenään. Näin joskus parikymppisenä. Selvennykseksi: olin sairauslomalla selkäkivun takia.
Minttu
