Espoon Aurinkolinnan yläkerrassa valmistaudutaan Halloween-juhliin. Jessica Schwartz asettelee pöydälle pahviarkkeja, joista asukkaat pääsevät valitsemaan mieleisensä. Pahvista leikataan mallin mukaan kurpitsoja, lepakoita ja hämähäkkejä. Niillä on tarkoitus koristella yhteiset tilat.
Iltavuoro on poikkeuksellisen rauhallinen, Jessica myöntää. Hän on yhtä näyttökoetta vaille valmis lähihoitaja ja unelmatyössään ohjaajana vammaisten asumisyksikössä.
Pienellä ohjauksella askartelut alkavat sujua. Daniel Miyagi päättää tehdä pinkin lepakon. Tiia Lehdon sininen hämähäkki valmistuu nopeasti. Halloweenia odottavat kaikki.
– Bileet on tiedossa, toteaa Annika Olo.
Jokaviikkoinen puuhasteluhetki sujuu leppoisissa tunnelmissa. Joku asukkaista tyytyy katsomaan muiden askartelua, toinen käy osallistumassa hetken ja lähtee sitten takaisin omaan huoneeseensa.
Pitkä matka unelmatyöhön
Jessica valmistuu lähihoitajaksi Ammattiopisto Livestä, joka on yksi harvoista sosiaali- ja terveysalan perusopetusta tarjoavista ammatillisista erityisoppilaitoksista.
Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa opiskelevilla on jokin vamma tai toimintarajoite, joka estää opintojen etenemisen tavallisessa oppilaitoksessa. Sosiaali- ja terveysalaa opiskelevilla tuen tarve liittyy yleensä muuhun kuin vammaan, sillä ala on tarkasti säädelty. Opiskelijaksi ei voida hyväksyä hakijaa, jonka terveys tai toimintakyky estävät opinnoissa suoriutumisen.
Jessicalle erityisoppilaitos tuntui ainoalta sopivalta vaihtoehdolta, sillä aikaisemmat opinnot olivat jääneet kesken.
Koulunkäynti ei aikoinaan ottanut sujuakseen, eikä alakoulun opettajilla riittänyt ymmärrystä, miksei Jessica oppinut samalla tavalla eikä samassa tahdissa kuin muut lapset.
Aikuisiällä varmistunut adhd-diagnoosi antoi selityksen keskittymisvaikeuksille. Diagnoosi auttoi Jessicaa ymmärtämään paremmin itseään ja piirteitään, mutta opiskeleminen tuntui edelleen liian vaikealta.
”Monella opiskelijalla on taustassaan koulukiusaamisesta lähtenyt kierre,
johon on voinut liittyä masennusta tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja.”
Kun omat lapset tulivat kouluikään, iski sisuuntuminen.
– Tiesin, että nyt on oikea hetki. Tuli voimakas tunne, että haluan työelämään ja paperit valmistumisesta.
Aikaisempi työkokemus vanhusten parissa oli saanut Jessican vakuuttumaan ihmisläheisestä työstä ja ihmisten auttamisesta.
– Minua on helppo lähestyä ja tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Minähän höpötän ruokakaupassakin vaikka kenelle ihan mitä tahansa.
Sama tutkinto mutta omaan tahtiin
Ammatillisen erityisoppilaitoksen ilmapiiri yllätti Jessican myönteisesti.
– Opiskelijat ovat tasavertaisia ja kannustavat toisiaan. Täällä kehtaa pyytää apua, ja usein sitä saa jo ennen kuin ehtii kysyäkään.
Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa opiskellaan pienemmissä ryhmissä ja jokaisen opiskelijan tukena toimii opintovalmentajia ja työvalmentajia. Tahti määräytyy opiskelijan mukaan. Sosiaali- ja terveysalan perusopinnoissa sisältö on sama kuin muissakin oppilaitoksissa, mutta joskus asioista puhutaan ammattijargonin sijaan konkreettisemmin ja selkeämmin.
Päätavoite on sama kuin kaikessa ammatillisessa koulutuksessa: kouluttaa opiskelijoista osaavia tekijöitä työelämään.
Oppilaitoksen on jokaisen hakijan kohdalla käytettävä yksilöllistä harkintaa, miten rajoitteet vaikuttavat soveltuvuuteen alalle.
”Opiskelijan rinnalla kuljetaan
kunnes hän pärjää työelämässä itsenäisesti.”
– Monella opiskelijalla on taustassaan koulukiusaamisesta lähtenyt kierre, johon on voinut liittyä masennusta tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja, kertoo Liven ammatillinen erityisopettaja Marita Kokkonen.
Joillain opiskelijoilla voi olla pieniä kognitiivisia pulmia tai neurologisia ongelmia, jotka pysyvät toimintaterapian tai lääkkeiden avulla hoitotasapainossa.
– Kovin suuria oppimisvaikeuksia ei voi olla, sillä emme tee tutkinnoissa minkään valtakunnan mukautuksia. Jos meiltä mielii saada tutkinnon, kriteerit ovat täsmälleen samat kuin muissa oppilaitoksissa, Kokkonen sanoo.
Tukea työelämään asti
Jessican tukena matkalla työelämään on ollut muiden muassa ohjaaja Johanna Grannas, joka on auttanut Jessicaa laatimaan näyttösuunnitelmaa. Näyttösuunnitelma ei enää ole pakollinen osa lähihoitajan koulutusta, mutta se auttaa opiskelijaa ja näytön vastaanottajaa hahmottamaan kokonaisuuksia paremmin, itsekin lähihoitajataustainen Grannas kertoo.
– Olemme rinnalla kulkijoita. Jokaisella opiskelijalla on omat yksiölliset tarpeensa. Me annamme jokaiselle tilaa olla oma itsensä ja kannustamme heitä uskomaan itseensä ja omiin voimavaroihinsa.
Joku saattaa tarvita tukea käytännön tehtävissä, toinen kaipaa vahvistusta ammatilliselle itsetunnolleen. Opiskelijan vierellä kuljetaan kunnes hän pärjää työelämässä itsenäisesti.
Joskus ”valmennusta” tarvitsee myös työnantaja, vaikkakin Johanna Grannaksen mukaan ymmärrys eri taustaisia työntekijöitä kohtaan on lisääntynyt varsinkin sote-alalla.
– Nykyään ymmärretään, että monimuotoinen työyhteisö on rikkaus. ”Hyvä hoitaja” voi tarkoittaa monenlaisia asioita, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä töitä. Se, että jokaisen oma persoonallisuus saa näkyä työssä, on myös asiakkaan etu.
Heikkouksista vahvuuksiksi
Halloween-askarteluiden lomassa Jessica kyselee Aurinkolinnan asukkaiden viikonloppusuunnitelmista.
– Mulla on huomenna kotipäivä. Meinaan saunoa ainakin kolme kertaa, kertoo Petri Heimonen.
Daniel ja Tiia ovat seuraavalla viikolla menossa Linnanmäen Valokarnevaaleille.
– Otan rannekkeen ja menen laitteisiin. Vuoristorata on hyvä, siellä saa huutaa, Daniel suunnittelee.
– Uskallatko mennä? Aika hurja olet, Jessica vastaa.
Vielä opintojen alkuvaiheessa Jessica aikoi suuntautua vanhustenhoitoon. Opintojen ja työssä oppimisen myötä mieli muuttui.
– Vammaistyössä asiakkaina on kaiken ikäisiä ihmisiä, eikä ole kahta samanlaista työpäivää. Työ on tavallaan iisiä, mutta joskus henkisesti raskasta.
Taustansa takia hän uskoo ymmärtävänsä paremmin asiakkaitaan ja heidän toimintarajoitteitaan. Piirteet, jotka aikaisemmin ovat tuntuneet heikkouksilta, ovat kääntyneet vahvuuksiksi varsinkin kiireisempinä työpäivinä.
– Minä olen superjänis. En malta edes ruokatauolla istua alas, mutta en myöskään sorru paineen alla vaan jaksan painaa eteenpäin.
Fakta: Erityisen hyviä ammattilaisia
- Ammatillisista erityisoppilaitoksista valmistuu vuosittain noin 10–20 lähihoitajaa. Oppilaitosten mukaan he työllistyvät hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin ja ovat yleensä erittäin motivoituneita työhönsä.
- Erityisammattiopistoissa opiskelevilla on päätös vaativasta erityisestä tuesta eli he tarvitsevat pitkäkestoista ja laajaa tukea selviytyäkseen opinnoistaan.
- Sosiaali- ja terveysalan opintoja säätelee niin sanottu sora-laki, jonka perusteella hakijan terveydentila tai toimintakyky voivat estää opiskelijaksi ottamisen. Esimerkiksi vamma tai psyykkinen sairaus voi estää sen, että hakija ei kykene koulutukseen liittyviin käytännön tehtäviin eikä siksi voi opiskella alaa.
- Sosiaali- ja terveysalan perusopintojen sisältö ja osaamisvaatimukset ovat samat oppilaitoksesta riippumatta. Erityisammattiopistoissa opiskelu tapahtuu pienemmissä ryhmissä ja opiskelijoiden tukena on esimerkiksi opiskelu- ja työvalmentajia.
- Opintojen sisältöä voidaan tarvittaessa kääntää selkokielisemmäksi. Tämä helpottaa opinnoissa etenemistä esimerkiksi silloin, kun suomen kielen taito on liian heikko seuraamaan normaalia opetusta.
- Opiskelijat eivät saa helpotusta edes lääkelaskuissa. Jos laskut osoittautuvat ylivoimaisiksi, opiskelijalla on mahdollista halutessaan suorittaa hoiva-avustajan koulutus ja työllistyä sitä kautta sote-alalle.
