Haminassa, Neuvottoman kylässä sijaitseva viihtyisä omakotitalo on paitsi Suurnäkin viisihenkisen perheen koti, mutta myös perheen äidin, kunnallisena perhepäivähoitajana toimivan Heidi Suurnäkin työpaikka.
Kevätaurinko paistaa sisään avaran olohuoneen ikkunoista, Heidi istuu lattialla ja pelaa kuusivuotiaan Eemelin kanssa dominoa. Ryhmän kolme muuta lasta, 1-, 2- ja 3-vuotiaat ovat jo lähteneet viikonlopun viettoon.
Työpäivä on alkanut tänään kahdeksan maissa, puurokauhan varressa. Aamupalan jälkeen on ulkoiltu, syöty lihapullamakaronilaatikkoa, levätty, leikitty ja köllötelty. Perjantain kunniaksi välipalalla herkuteltiin mokkapaloilla ja hedelmäsalaatilla.
Vastuu ja vaikutusmahdollisuudet motivoivat
Heidi on työskennellyt perhepäivähoitajana lähes 10 vuotta.
– Työvuosien aikana peruspäivä on ollut puoli seiskasta viiteen ja kaikkea siltä väliltä, perheiden tarpeiden mukaan.
Raamit työlle asettaa Haminan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma, mutta jokainen perhepäivähoitaja organisoi työpäivänsä itse.
– Itsenäinen vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa työhöni ovat minulle merkittäviä motivaatiotekijöitä, Heidi sanoo.
– Perhepäivähoitajan täytyy luottaa omaan arviointikykyynsä, tehdä päätöksiä ja seistä niiden takana.
Sujuva arki lasten kanssa vaatii myös hyvää paineensietokykyä ja taitoa priorisoida omaa tekemistä.
– Yhdellä voi olla kakka vaipassa, toinen haluaa ylähyllyltä palapelin, kolmannella on nälkä ja neljäs huutaa pyyhkimään. Silloin ei voi hätääntyä, vaan on toimittava parhaansa mukaan ja siedettävä hetkittäistä kakofoniaa.
Heidi korostaa, että pääosin arki sujuu jouhevasti ja tilanne päällä -hetket ovat satunnaisia.
– Meillä on lasten kanssa hyvä boogie!
Sohvalla köllöttelyä
Päivän suosikkihetkikseen Heidi mainitsee lounaat ja päiväunien jälkeiset heräilyt.
– On kiva tunne, kun istahdamme ruokapöytään nälkäisinä, posket punaisina ulkoilusta. Iltapäivällä päiväunien ja rauhoittumishetken jälkeen lapset heräilevät ja piristyvät omaan tahtiinsa. He kömpivät viereeni köllöttelemään sohvalle.
Ruokapöytään istahdetaankin usein, sillä hoitoviikon aikana lapset syövät Heidin luona 15 ateriaa. Ilman suunnitelmallisuutta se voisi olla haastavaa.
– Teen koko viikon ruokaostokset kerrallaan. Pakastan lihat ja leivät tuoreeltaan, niitä helppo ottaa sulamaan pitkin viikkoa. Aiemmin hyödynsin suunnittelussa Haminan kaupungin päiväkotien ruokalistoja.
Heidi kertoo kokkaavansa peruskotiruokaa.
– Sopparuokia, uunivuokia ja kiusauksia.
”En pelkää kaaosta”
Kun koti on myös työpaikka, joustoa ja kekseliäisyyttä vaaditaan sisustusratkaisuissa ja siivouksessa.
Heidi kertoo olevansa järjestelmällinen ja tykkäävänsä siitä, että kotona siistiä.
– Työminääni ei häiritse, että kamat ovat päivisin vähän levällään, mutta nautin myös siitä, että tavaroille on omat paikkansa. Kun kaikki on suunniteltu toimivaksi, kevyt siivous työpäivän jälkeen riittää.
Oma perhe on sopeutunut siihen, että Heidin työ on aina läsnä kotona.
– Kaappitilaa tarvitaan hoitolasten patjojen, petivaatteiden, askartelutarvikkeiden ja lelujen säilyttämiseen. Perheeni on niin kasvanut tähän työhöni sisään, ettei ketään häiritse, vaikka potat ja Tripp Trapp -tuolit ovat esillä viikonloppuisinkin.
Pilke silmäkulmassa Heidi kertoo, että sohvan värivalinta herätti taannoin joissakin tuttavissa hämmennystä.
– Uutta sohvaa ihasteltiin, mutta samalla vähän päiviteltiin, että miten te nyt valkoisen sohvan valitsitte, kun on omia ja vielä hoitolapsiakin. Sohva on pysynyt puhtaana, vaikka se on kovassa käytössä. Sitä paitsi huonekalut ovat käyttötavaraa.
Rytmiä & joustoa
Hoitopäivien perusrunko toistuu tutun turvallisena: aamupala, aamupäiväulkoilu tai muu aktiviteetti, lounas, lepohetki, köllöttely, välipala ja iltapäiväulkoilu.
– Päiviin mahtuu paljon leikkiä, askartelua, satujen lukemista ja laulamista. Minulle on tärkeää, että jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi, ja saa riittävästi läheisyyttä ja syliä.
Maanantaisin kärrytellään kaksosrattailla kylän leikkikentällä, tiistai on kotipäivä.
– Tiistaisin jokainen tuo kotoa mukanaan kirjan, näin saamme vaihtelua lukuhetkiin.
Keskiviikkoisin jumpataan läheisessä liikuntahallissa, torstaisin on metsäpäivä.
– Perjantaisin mennään fiiliksen mukaan, esimerkiksi tänään meillä oli lelupäivä. Ulkoilemme joka päivä ja joka säässä. Raitis ilma rauhoittaa lapsia ja pitää oman mieleni pirteänä.
Vertaistukea omalta kylältä
Heidi tekee työtään kotonaan yksin, mutta se ei haittaa, sillä kollegoita löytyy läheltä. Heidi on lähes päivittäin tekemisissä kahden muun Neuvottomassa toimivan perhepäivähoitajan kanssa.
– Tapaamme aamupäivisin ulkoilun, metsäretkien ja jumpan merkeissä. On ihanaa päästä valmiiseen pöytään, kun kollega vetää metsähetken eli mehen tai jumpan.
Kolmikko suunnittelee toimintaa keskenään ja tapaamisissa yhteisen esihenkilön kanssa.
– Jokaisella kaudella on oma teemansa, ja siitä on helppo ammentaa eri aktiviteetteihin.
Kevään teema on värit ja muodot, ja huhtikuun teemaväri on keltainen. Luvassa on ainakin keltaista ruokaa ja asuvalintoja sävy sävyyn.
– Hoitajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki ja lapset viihtyvät kivasti isommassakin ryhmässä. Me aikuiset olemme keskenämme erityyppisiä, mikä on rikkaus myös toimintatuokioiden suunnittelussa – saan paljon uusia ideoita ja ahaa-elämyksiä.
Porukalla on myös järjestetty kesäolympialaisia, grillattu, huristettu bussilla kirjastoon ja naapurikaupungissa Kotkassa sijaitsevaan Jokipuistoon.
Pari tuntia toimistotöitä viikossa
Perhepäivähoitajan työhön kuuluu jonkin verran myös paperitöitä.
– Suurimman osan ehdin tehdä työpäivän aikana. Lasten läsnäolomerkinnät, kustannuskorvaukset, kuukausi- ja kausiraportit pystyy nykyisin hoitamaan sähköisesti, joten lippulappuset ovat jääneet historiaan.
Perhepäivähoitajat tekevät itsenäisesti lapsi- sekä ryhmäkohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat, jotka käydään läpi esihenkilön kanssa.
– Pyrin tapaamaan esihenkilöäni kerran kuukaudessa, sen lisäksi hän on aina tavoitettavissa, jos tulee jotain kysyttävää.
Heidi osallistuu mielellään työnantajan järjestämiin koulutuksiin.
– Nyt keväällä olen menossa pedagogiikkaa perhepäivähoidon arjessa -koulutukseen.
Heidillä ja hoitolasten vanhemmilla on yhteinen ryhmä Signal-sovelluksessa.
– Laitan sinne kuukausitiedotteet ja perheetkin tulevat sitä kautta toisilleen tutuiksi.
”Heidi on lottovoitto!”
Puoli viideltä ovikello soi, tuulikaappiin astuu Sanna Rasa, joka on tullut hakemaan poikaansa Eemeliä.
– Meidän perheemme on toisella rundilla Heidin luona. Eemelin isoveli on jo yläkoululainen.
Jotkut vanhoista hoitolapsista kuuluvat Heidin omien lasten kaveripiiriin ja osa kyläilee muuten vain vanhassa hoitopaikassaan.
– Sanon aina, että meillä saa käydä kylässä niin kauan kuin olen lapsen mielessä. Paljon tulee myös ihania viestejä puhelimenkäyttöä opettelevilta eskarilaisilta ja ekaluokkalaisilta.
– Heidi on lottovoitto! Sanna hihkaisee vielä ovelta ja leveästä hymystä päätelleen Eemelikin on samaa mieltä.
Heidi Suurnäkki, 40, Hamina
- Työskentelee Haminan kaupungin perhepäivähoitajana Neuvottoman kylässä
- Valmistui vuonna 2004 lähihoitajaksi, osaamisalana lapset ja nuoret. Työskennellyt aiemmin päiväkodissa ja nuorisotalolla.
- Perhepäivähoitaja vuodesta 2013. Heidi ryhtyi perhepäivähoitajaksi, kun hän halusi pitää omat lapsensa kotihoidossa esikouluun saakka.
- Heidi harrastaa lenkkeilyä ja toimii kuopuksen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana. Perhe katsoo usein iltaisin yhdessä leffoja.
Heidin teesit
- Teen työtä omalla persoonallani. Kaikki sujuu hyvin, kun saan olla oma itseni, toki työrooli huomioiden. Haluan olla helposti lähestyttävä.
- Nautin siitä, että saan tehdä töitä ihmisten parissa – niin lasten kuin heidän vanhempiensa kanssa.
- Annan nykyisin herkästi kiittävää palautetta. Olen oppinut tämän lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Itselleni tulee tosi hyvä olo, kun saan työstäni kannustavaa palautetta ja haluan laittaa hyvän kiertämään.
