– Tervetuloa Penthouseen, Liisa Gåsman sanoo ja viittilöi kohti isoa ikkunaa, josta aukeaa huikea merinäköala Kotkan satamaan.
Kymenlaakson keskussairaalan, lempinimeltään Koksin, synnytysten ja naistentautien osasto sijaitsee 1960-luvulla rakennetun sairaalan kahdeksannessa kerroksessa. Sairaalaan rakennetaan paraikaa lisätilaa, ja sinne Gåsmanin yksikkökin muuttaa jossain vaiheessa.
– Sanokaa vain Lissu, kaikki tuntevat minut Lissuna.
Lissu onkin monelle koksilaiselle tuttu kollega.
– Valmistuin perushoitajaksi vuonna 1982, ja ensimmäinen työpaikkani oli Koksissa korva-nenä- ja kurkkutautien yksikössä.
Vuosikymmenten varrella Lissu on työskennellyt myös muun muassa kirurgiassa, keuhkotaudeilla ja eri poliklinikoilla gynekologiasta ensiapuun.
– Olen nähnyt ja kokenut monen monta organisaatiouudistusta.
Elämän ilot ja surut läsnä
Viimeiset kymmenen vuotta Lissu on tehnyt töitä synnytys- ja naistentautien yksikössä. Hoidettavia on vauvoista vanhuksiin.
– Teen etupäässä lastenhoitajan toimenkuvaa, mutta kirurginen osaamiseni on vahvaa, joten hoidan myös leikkauspotilaita etenkin iltavuorossa ja öisin. Osastolla leikataan muun muassa naisten tyrät ja sapet ja tehdään rinta- ja suolistokirurgiaa. Myös gynekologiset syövät hoidetaan täällä.
Lastenhoitajan työnkuvaan kuuluvat muun muassa vauvojen bilirubiinihoidot ja vanhempien opastaminen vauvanhoidossa. Lastenhoitaja on myös mukana lääkärikäynneillä. Monesti kansliassa tuhisee vauva tai pari, jotta äidit saavat nukkua.
– Opastaminen on tärkeä osa työtä. Jokainen meistä on käynyt imetyskoulutuksen, ja opastamme myös käsinlypsyssä.
Lissu on osastolla jo toisella kierroksella. Ensimmäisen kerran hän työskenteli osastolla 80-luvulla. Silloin vierihoito teki tuloaan ja lastenhoitajien määrää vähennettiin.
– Koen olevani etuoikeutettu, kun saan työskennellä juuri tällä osastolla. Parasta työssäni ovat asiakkaat, nuoret perheet ovat ihania!
Paitsi uusia alkuja, niin työhön mahtuu myös elämän ehtoopuolta, sillä moni kirurgisista potilaista on iäkkäitä.
– Työssäni pääsen kohtaamaan ihmisten onnen ja surun hetkiä.
Kansainvälistyminen näkyy Kotkassakin
Kotkaan tulee jonkin verran synnyttäjiä myös pääkaupunkiseudulta.
– Valttikorttimme ovat perhehuoneet ja meillä saa olla kolme vuorokautta.
Synnyttäjiä on kauempaakin kuin ”Hesasta.” Vuosikymmenien aikana työ on kansainvälistynyt.
– Kotka on kansainvälinen koripallokaupunki. Täällä on pitkään asunut paljon ulkomaalaisia, työn ja harrastusten mukana muuttaneita. Englannin kielen sekä tulkkien käyttäminen puhelimen välityksellä on arkipäivää.
Käytävän seinällä on kartta, jonka nuppineulat kertovat, mistä päin synnyttäjät ovat kotoisin.
– Meillä on ollut äitejä Australiasta ja Malediiveiltä saakka, Lissu esittelee.
Johtotähtenä haavanhoito
Vaikka yksiköt, tiimit ja titteli ovat vuosikymmenien aikana vaihtuneet, on yksi työtehtävä pysynyt lähes intohimona, nimittäin haavanhoito.
– Olen yksikkömme haavavastaava ja olen ollut alusta asti mukana vuonna 2002 perustetussa haavatyöryhmässä sihteerinä.
Koksissa jokaisessa yksikössä on oma haavavastaavansa, he ovat perus-, lähi- tai sairaanhoitajia.
– Haavavastaavana pidän yllä haavanhoito-osaamista koko yksikössä, koulutan itse ja järjestän koulutuksia. Osallistun työryhmän kokouksiin ja vien tietoa työkavereilleni uusista tuotteista ja hoitokäytännöstä.
Tiedon jakamisen lisäksi haavavastaava on vahvasti mukana käytännön työssä.
– Pääsen tekemään monipuolisesti haavanhoitoa puhtaiden leikkaushaavojen hoidosta alipaineimuihin. Tulehtuneita haavoja näkee harvemmin.
Lissu kertoo innostuneena, miten haavanhoito on kehittynyt merkittävästi hänen uransa aikana.
– Painehaavojen ennalta ehkäisy on koko haavanhoidon ydin.
– Suurin muutos oli alipaineimujen tulo vuonna 2004. Nyt ne ovat jokapäiväisiä. Painehaavariskissä olevia potilaita on aiempaa enemmän, koska jo nuorillakin on ylipainoa ja kakkostyypin diabetesta. Käytämme alipaineimua esimerkiksi korkean BMI:n sektiopotilaille, ja osa leikkauspotilaista tulee hoivakodeista, joten heillä on riski painehaavoihin liikkumattomuuden takia, kertoo Lissu.
– Keittosuolakompressoreista on päästy tosi pitkälle. Perusasiat kuitenkin pysyvät, kuten mekaaninen puhdistus, potilaan mobilisointi ja hyvä ravitsemus.
Yhteisöllisyys on tärkeää
Lissun lähimmät työkaverit ovat kätilöitä, sairaanhoitajia sekä lähihoitajia. Työkaveruus- ja ystävyyssuhteita on syntynyt vuosien varrella yli osasto- ja ammattirajojen.
– Työyhteisömme on erittäin aktiivinen, meillä on illanviettoja ja käymme risteilyillä.
Lissu on ollut mukana sairaalan juhlatoimikunnassa parikymmentä vuotta ja on työpaikan Kipsikuoron perustajajäseniä.
– Kuoro syntyi erään risteilyn jälkeen. Olemme osallistuneet myös kantritanssin SM-kisoihin työporukalla.
Joitakin vuosia sitten työkaverit ilmoittivat Lissun Suomi Loveen.
– Minulle sanottiin, että menemme merikylpylään, mutta päädyinkin kuvauksiin. Anna Hanski lauloi minulle Kotiviinin, joka on oma suosikkini karaokessa, Lissu muistelee hyväntuulisesti.
– Olen aina tehnyt kolmivuorotyötä, nyt se alkaa tuntua iän puolesta vähän rankalta, Lissu pohtii ja naurahtaa heti perään, että nuori työyhteisö pitää hänetkin virkeänä.
– Jos olen jostain huolissani työelämässä ylipäätään, niin hiljaisen tiedon siirtämisestä. Meillä se toimii.
Yksi Lissun työkavereista on kätilö Anna Mäkelä.
– Lissu on luottotyökaveri! Olemme tehneet yhdessä töitä kuusi vuotta. Lissu on tavallaan osaston äitihahmo.
Lissu kertoo, että Anna, kuten moni muukin kollegoista, tuli osastolle aikoinaan työharjoitteluun.
– On hyvän työyhteisön merkki, että nuoret jäävät meille töihin valmistumisensa jälkeenkin.
Lissu on sitä mieltä, että juuri yhteisö määrittelee työssä viihtyvyyden.
– Voi sanoa, että yhteisöllisyys on minulle sydämenasia, haavanhoidon ja painehaavojen ehkäisyn lisäksi.
Vapaalla Lappiin
Lissulla on työuraa jäljellä joitakin vuosia.
– Koen että meillä on hyvä työnantaja. Iso talo on tarjonnut paljon mahdollisuuksia vuosikymmenten aina.
Kehitettävääkin löytyy.
– Meillä otettiin jokin aika sitten käyttöön keskitetty työvuorosuunnittelu. Se vaikeuttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, etenkin pienten lasten vanhemmilla.
– Koen, että perus- ja lähihoitajien arvostus on kasvanut vuosien varrella. Oma asenne sekä aktiivisuus ja into olla mukana kehittämässä asioita ratkaisevat paljon.
Vapaa-ajalla Lissu viihtyy perheensä parissa, erityisesti lastenlastensa kanssa, ulkoilee ja nauttii Lapin-matkailusta.
Hyvän hoitajan teesit
- Oman työn arvostaminen
- Hyvä tilannetaju
- Positiivinen asenne ja kärsivällisyys
- Hyvä paineensietokyky
- Kyky itsenäiseen työskentelyyn
- Työtovereiden tuki
Teesit laati Liisa Gåsman
