Lähihoitaja Harri Rönkä ja talon asukas Maria löhöilevät alakerran yhteistilojen sohvanurkkauksessa ja surffailevat tv-kanavalta toiselle. Heistä kumpikin on tullut Tampereen Santalahdessa sijaitsevaan Treili Oy:n uuteen nuorten mielenterveyskuntoutujien taloon heti sen auettua viime keväänä – Maria asumaan ja Harri töihin.
Talossa on yhteensä 30 erillistä asuntoa 18–35-vuotiaille päihde- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaille. Henkilökuntaa on paikalla joka päivä ilta kuuteen saakka.
– Olemme töissä myös viikonloppuisin, mikä helpottaa esimerkiksi lääkehoidon tukemista, Harri Rönkä sanoo.
Tärkeitä asioita talon toiminnassa ovat yhteisöllisyys ja vertaistuki. Yhteiset aamukahvit on tarjolla joka aamu. Nuoret voivat valita mieleisensä erilaisista vapaamuotoisista ryhmistä, jotka kokoontuvat muun muassa lenkkeilemään, katsomaan elokuvia ja kokkailemaan. Lisäksi on mahdollisuus osallistua esimerkiksi ryhmämuotoiseen dialektiseen käyttäytymisterapiaan.
– Kaikki osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Osa asukkaista hakeutuu aktiivisesti mukaan yhteiseen toimintaa. Toiset taas ovat varsinkin alkuvaiheessa vetäytyvämpiä. Heitä saatamme kyllä rohkaista edes kokeilemaan aamukahveille tai leffailtaan tulemista, Harri kertoo.
Opinnot keskeytyivät
Marialla, 25, on entuudestaan kokemusta monenlaista mielenterveyspalveluista ja myös tuetusta asumisesta. Santalahden talon toimintamalli on hänen mukaansa sopinut erinomaisesti hänen juuri tämänhetkisiin tarpeisiinsa.
– Edellinen tuetun asumisen kokeilu meni pieleen. Siksi olin ennakkoluuloinen, kun tätä paikkaa ehdotettiin. Mutta olenkin tykännyt tästä tosi paljon.
Maria kertoo, että aiemmin täysin itsenäisesti asuessaan hänellä oli suuria vaikeuksia arjen perusrutiineissa. Vaikea masennus, ahdistuneisuus ja vakavan koulukiusaamisen aiheuttama traumaperäinen stressihäiriö olivat vieneet aloitekyvyn ja voimavarat nolliin. Kaikki sosiaaliset tilanteet tuntuivat hyvin pelottavilta.
– Kämppä oli ihan järkyttävässä kunnossa. Kaupassa käyminen, ruuan laittaminen tai vaikka pyykkien peseminen olivat ihan utopiaa, kun en edes meinannut päästä ylös sängystä tai uskaltanut välillä poistua moneen päivään kotoa.
Marian opinnot keskeytyivät jo useita vuosia sitten.
Santalahteen muuttamisen jälkeen arkeen on hänen mukaansa tullut aivan uudenlaista rakennetta. Myös sosiaalisen tilanteiden pelko on alkanut vähitellen hellittää.
– Alussa oli helpottavaa tietää, että yhteisistä tilanteista pääsee aina halutessa pois ja omaan kotiin. Täällä kukaan ei ihmettele tai katso pitkään, koska kaikki ovat samassa veneessä.
Marian mielestä muihin asukkaisiin tutustuminen on tuntunut jopa yllättävän kivalta.
– Ennen suhtauduin kaikkeen vertaistukeen tosi nihkeästi, mutta täällä se tulee jotenkin luonnostaan muun tekemisen ohessa.
Turvaa ohjaajista
Santalahdessa Marian päivä alkaa useimmiten asukkaiden yhteisestä aamukahvihetkestä. Kauppaan ja muille asioille hän lähtee jo useimmiten itsenäisesti. Psykiatri- ja muille lääkärikäynneille hän on toistaiseksi pyytänyt mielellään talosta ohjaajan mukaan tueksi.
– Ne ovat sen verran jänniä tilanteita. Ja kun tulee kerralla paljon tietoa, osa asioista menee itseltä ohi.
Turvallisuutta Marialle tuo tietoisuus, että talon alakerroksen toimistossa on henkilökuntaa aina paikalla iltakuuteen saakka.
– Jos ahdistus ja paha olo kasvavat ihan sietämättömiksi, menen juttelemaan ohjaajien kanssa. Se auttaa kaikkein pahimman hetken yli. Lisäksi olen pyytänyt, että ohjaaja käy asunnossani kerran viikossa vähän katsomassa paikkoja ja auttamassa kotihommissa.
Monta konkreettista muutosta arjessa ja voinnissa on Marian mukaan jo tapahtunut.
– Koti pysyy nykyään aika hyvässä kunnossa. Käyn kaupungilla ja takaisin ratikalla. Sillä kulkeminen on ihanan ennakoitavaa, kun ei tarvitsee jännittää aikatauluja, reittejä tai pysähtymisiä, Maria kertoo tyytyväisenä.
Kaikkein isoin ja kutkuttavin muutos elämässä on, että Maria aikoo palata pian opintojen pariin valmentavan tutkinnon kautta. Sen jälkeen haaveissa ovat lähihoitaja- ja myöhemmin ehkä sairaanhoitajaopinnot.
– Muuten yritän olla tekemättä liian suuria suunnitelmia. Olen jo niin monta kertaa päässyt hiukan parempaan kuntoon, mutta sitten on taas tullut romahdus.
Pienin askelin
Harri Röngän mukaan Marian kokemukset kuvastavat erinomaisesti juuri sitä, mitä Santalahden talossa on tavoiteltu: sopiva yhdistelmä yhteisöllisyyttä ja ammattilaisten tukea voi parhaimmillaan olla hyvin kuntouttavaa.
– Liikaakaan asioita ei pidä tehdä nuoren puolesta. Täällä tuki pystytään räätälöimään sopivaksi.
Rönkä itse on vaihtanut aikuisiässä ammattia ja kouluttautunut lähihoitajaksi. Alalle vetivät hänen mukaansa hyvät työllistymismahdollisuudet mutta myös oma kiinnostus. Päihde- ja mielenterveyspuolelle suuntautuminen oli hänen mukaansa helppo valinta.
Parhaita hetkiä nykyisessä työssä ovat hänen mielestään esimerkiksi ne, kun nuorilla asukkailla on selvästi hyvä fiilis heidän viettäessään aikaa yhdessä. Palkitsevalta tuntuu asukkaiden pientenkin henkilökohtaisten tavoitteiden täyttyminen, olipa kyseessä sitten kaupassa käyminen tai nouseminen aamulla ajoissa.
Ihmeparantumisia ei näillä nuorilla tapahdu,
eikä tarvitsekaan.
Vaikeinta taas on Harrin mukaan nähdä nuorten ajoittain erittäin voimakasta ahdistusta ja esimerkiksi viiltelyä. Silloin on vain oltava rinnalla ja tuettava heitä kohti seuraavaa hetkeä.
– Ihmeparantumisia ei näillä nuorilla tapahdu, eikä tarvitsekaan. Pienet askeleet riittävät.
Santalahden asukkaat ovat erilaisissa vaiheissa kuntoutumisessaan. Osa jatkaa eteenpäin itsenäiseen asumiseen, mutta joillakin on tarpeen palata takaisin vahvemman tuen palveluihin. Pysyväksi asumismuodoksi taloa ei ole tarkoitettu.
– Vaikka minua ette kyllä saa täältä pois, Maria huikkaa nauraen.
Kun tavallinen ei riitä
Oman uuden kodin kaltaisia paikkoja tarvittaisiin Marian mielestä paljon lisää nuorille mielenterveyskuntoutujille.
– Sopivaan hoitoon on niin vaikea päästä. Minullekin on sanottu, että olet liian sairas terapiaan.
Maria uskoo, että nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat ainakin osin palveluiden vähyydestä. Hänen mielestään tilanteen kärjistyminen voisi olla monesti vältettävissä, jos nuori saisi heti psyykkisen voinnin huonontuessa tarvitsemansa yhdistelmän lääkitystä, keskusteluapua ja muuta arjen tukea.
Harri Rönkä puolestaan kertoo pohtineensa nykyisten menestymispaineiden vaikutusta nuorten mielenterveyteen. Esimerkiksi sosiaalinen media voi kasata musertavia odotuksia yksilön harteille.
– Toki apua haetaan helpommin kuin vaikkapa minun nuoruudessani, mikä on pelkästään hienoa ja varmaan selittää osan palveluiden kasvaneesta tarpeesta. Mutta kyllä tässä ajassa on lisäksi jotakin, mikä kasvattaa nuorten pahoinvointia. Tuntuu, ettei tavallinen ole enää mitään. Kaikkien pitäisi olla jonkinlaisia supersuorittajia.
Luovuttaminen nuorten mielenterveysongelmien edessä ei Harrin mielestä ole silti vaihtoehto. Suomalaisen yhteiskunnan on yksinkertaisesti pakko ryhdistäytyä asian hoitamisessa. Lopulta kyse on Harrin mukaan rahasta.
– On aivan totta, mitä viime aikoina on onneksi alettu puhua: yhden ambulanssihelikopterin hinnalla maksettaisiin aika monen nuoren terapia. Valtionvelasta jauhetaan nyt paljon. Mutta melkoisen karhunpalveluksen teemme itsellemme yhteiskuntana myös, jos annamme nuorten syrjäytyä.
Treili Santalahti
- Huhtikuussa 2023 auennut nuorten mielenterveyspalveluiden asumisyksikkö.
- Pilottikokeilu, joka on räätälöity vastaamaan tämän hetken mielenterveys- ja päihdepalveluiden haasteisiin.
- Treili Oy on yhteiskunnallinen yritys, joka tarjoaa mielenterveys-, perhe- ja ikäihmisten palveluita.
