– Suihkussa saa käydä, mutta silmiä ei saa kastella. Kauppakassit saa kantaa, mutta klapihommien ja ruohonleikkauksen täytyy nyt odottaa.
Tampereen yliopistollisen sairaalan kaihiklinikan perushoitaja Tuula Mäntylä antaa hoito-ohjeita leikkauksesta toipumiseen. Leikkaussalista hetki sitten saapunut Erkki Mielonen kuuntelee ja nyökyttelee. Ohjeita on paljon, mutta ne ovat selkeitä. Toipumistilan huonekalut ovat punaiset, sillä se on väri, jonka heikkonäköiset erottavat parhaiten.
– Miehille vielä erikseen tapaan sanoa, että imuroida saa, Tuula sanoo leikkisästi.
Kotiutuminen kaihileikkauksesta käy nopeasti operaation jälkeen, mutta jälkihoito on tärkeä osa toipumista. Näkö alkaa kirkastua jonkin verran jo leikkauspäivän aikana ja se asettuu lopullisesti muutamien viikkojen kuluessa.
Hoitajat käyvät hoito-ohjeet läpi henkilökohtaisesti jokaisen potilaan kanssa mahdollisimman kiireettömästi. Jos myöhemmin kotona jokin asia alkaa mietityttää, klinikalle saa soittaa perään ja kysyä neuvoa.
Erkin molemmat silmät on leikattu samalla kertaa, mikä heikentää hetkellisesti syvyysnäköä.
– Kaiteesta kiinni portaissa, Tuula muistuttaa.
Kun kysyttävää ei enää ole, Erkki saa luvan ottaa takkinsa ja hattunsa naulakosta ja lähteä aulaan tilaamaan Kela-kyytiä kotiin. Auton rattiin ei heti leikkauksen jälkeen ole asiaa.
Ammattitaitoa ja ihmistuntemusta
Kaihileikkauksessa silmän linssi eli mykiö poistetaan ja tilalle asetetaan tekomykiö. Yhden silmän operaatio kestää puolisen tuntia ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa. Kaikkinensa käynti kaihiklinikalla vie kolmesta neljään tuntia, josta suurimman osan potilas viettää hoitajien seurassa klinikalle saapumisesta kotiutumiseen asti.
Potilaiden valmistaminen kaihileikkaukseen vaatii monipuolista ammattitaitoa ja vähän ihmistuntemustakin. Sairaudet, lääkitykset ja allergiat on käytävä läpi huolellisesti. Toisia edessä oleva leikkaus jännittää niin paljon, että kädet tai koko ihminen tärisee.
– Jokaisen potilaan kanssa pitää olla tuntosarvet pystyssä, sanoo lähihoitaja Anita Siermala.
Kiertävää työtä tekevä lähihoitaja Anita on tänään Tuulan työkaverina kaihiklinikalla, mutta hän tekee vuoroja vaihtelevasti niin poliklinikalla kuin leikkaus- kuin vuodeosastollakin. Silmäkeskuksessa potilaat vaihtuvat usein. Vaikeimmistakin leikkauksista kotiudutaan usein jo seuraavana päivänä.
– Tykkään vaihtelusta, se on tämän työn suola, sanoo Anita.
Kaihiklinikalla potilaat käyvät vain kerran. Kaihi on leikkauksella hoidettava sairaus eikä se uusiudu. Joillekin potilaille kehittyvä jälkikaihi hoidetaan laserkäsittelyllä silmälääkärissä.
Leikkaukseen tulevista potilasta suurin osa on hyväkuntoisia. Joskus vastaan saattaa tulla yllättäviä tai nopeaa reagointia vaativa tilanteita, esimerkiksi jos diabeetikon verensokeri alkaa laskea tai potilaalla on sydänvaivoja.
– Muistisairaiden lääkityksen tarkistaminen voi joskus olla vaikeaa, ja joskus on todettava, että potilas ei ole siinä kunnossa, että hänet voidaan leikata täällä.
Silloin on mietittävä, voisiko leikkauksen tehdä nukutuksessa.
Työpäivän aikana kaihiklinikalla leikataan noin 20 potilasta. Ensimmäiset potilaat saapuvat yleensä puoli kahdeksan aikaan, ja leikkauksia tehdään kolmessa salissa siihen tahtiin, että viimeiset potilaat kotiutuvat iltapäivällä kolmen, neljän aikaan. Tarkkaa kellonlyömää ei etukäteen voi tietää.
– Joskus päivä venyy, mutta se kuuluu tähän työhön. Ei potilaita voi jättää yksikseen, Tuula toteaa.
Valtava muutos
Tuula Mäntylä on tehnyt koko työuransa kaihiklinikalla ja nähnyt vuosikymmenten kuluessa valtavan muutoksen kaihin hoidossa.
– Kun aloitin tässä työssä vuonna 1985, kaihia ei vielä osattu korjata. Leikkauksessa poistettiin samentunut mykiö, mutta sen tilalle ei ollut asentaa mitään. Näkökykyä korjattiin paksuilla pullonpohjasilmälaseilla.
Tuolloin osastolla myös yövyttiin.
– Potilaat makasivat tikkusuorina sängyissä. Liikkua ei saanut, sillä se olisi voinut repiä leikkaushaavan auki.
Kotihoito-ohjeet ovat myös muuttuneet.
– Moni tietää yhä, että leikkauksen jälkeen ei saa nostaa mitään maitopurkkia painavampaa. Se on yli 30 vuotta vanha ohje eikä päde enää.
Vanhentunut on myös ajatus, että kaihia pitäisi kypsyttää ennen leikkausta. Nykyisin tiedetään, että leikkausta on turha viivyttää, sillä näön heikkeneminen vain heikentää elämänlaatua. Hoitojonot tosin ovat pitkät, mitä kaihiklinikan koronasulku osaltaan pitkitti entisestään.
Työ on muuttunut, ja tärkeä osa työssä viihtyvyyttä on ollut, että työntekijöitä on kuultu muutoksissa. Työtapoja on kehitetty vuosien varrella niin, ettei tulisi turhia askelia tai liikkeitä, sillä kiireisimpinä päivinä työ on Tuulan sanojen mukaan ”juoksemista siksaks singerinä”.
Töitä rinta rinnan ilman hierarkioita
Myös Anitan Siermalan ura TAYSissa on poikkeuksellisen pitkä. Hän kertoo tehneensä keikkaa TAYSin eri osastoilla valmistumisestaan 2001 saakka ja vuodesta 2007 vakituisena Silmäkeskuksessa.
– Alkuun täytyi olla aktiivinen, että pääsi keikoille. Työ palkitsi, kun osastot tulivat tutuiksi. Sijaisuuksia oli helpompi saada, kun oli ensin näyttänyt osaamisensa. On suuri rikkaus, että olen jaksanut tehdä keikkaa ja kiertää eri osastoja ennen vakipaikkaa.
Silmäkeskuksessa lähihoitajat ja sairaanhoitajat tekevät samoja työtehtäviä rinta rinnan, eikä työkavereiden kesken ole mitään hierarkioita. Ainoa ero työnkuvassa on, että lähihoitajalla ei ole lupa antaa suonensisäisiä lääkkeitä.
– Yövuorossa osastolla on vain yksi hoitaja, siksi en lähihoitajana voi tehdä niitä vuoroja. Osaisin iv-lääkityksen, koska olen ensihoitoon suuntautunut, mutta sitä en saa tehdä, Anita kertoo.
Anita kertoo, että aloittaessaan Silmäkeskuksessa hän tiesi silmäsairauksista hyvin vähän, mutta työ on opettanut.
– Näkö on tärkeä asia, se vaikuttaa niin moneen asiaan. Silmäpotilaat ovat kiitollisia ja tyytyväisiä hoitoon. Sen paras palkinto, minkä tästä työstä itse saa.
Lähihoitajaksi lähihoitajan paikalle
Silmän mykiöt samentuvat luonnostaan iän myötä, joten kaihileikkaus on edessä meistä lähes jokaisella ennemmin tai myöhemmin. Koko Suomessa kaihileikkauksia tehdään yli 50 000 joka vuosi. Suurin osa julkisella puolella hoidettavista kaihipotilaista on 70–80-vuotiaita. Vanhimmat TAYSissa leikatut potilaat ovat olleet 100-vuotiaita, Tuula muistelee.
– Henkilökohtaisesti on ollut hurja huomata, että potilaat ovat enenevässä määrin meitä 60-lukulaisia.
Lähivuosina häämöttävästä eläköitymisestä Tuula ei vielä halua puhua mitään. Ajatukset karkaavat silti hetkittäin tulevaan.
– On minulla yksi toive. Se on se, että minun tilalleni palkataan toinen lähihoitaja.
TAYSin kaihiklinikka
- Toimii osana Tampereen yliopistollisen sairaalan Silmäkeskusta.
- Henkilökuntaan kuuluu perus- ja lähihoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä.
- Kaihileikkauksia tehdään päiväkirurgiana noin 20 potilaalle päivässä. Osalta leikataan toinen ja osalta molemmat silmät.
- Käynti vie kokonaisuudessaan noin 3–4 tuntia. Yhden silmän kaihileikkaus kestää noin puoli tuntia.
