Työpäivä Taysin Sydänsairaalan toimenpideosastolla alkaa aamuseitsemältä. Lähihoitaja Sanna Kulmala kirjautuu sisään tietokoneelle ja tarkistaa päivän kulun. Se näkyy ruudulla selkeästi kuin lukujärjestys. Pöydällä on kahvimuki, jonka kyljessä kettu tuijottaa lintua puun oksalla. Sanna on saanut sen työntekijöiden yhteisestä joulukalenterista.
– Minulla on aina kahvia mukana, vaikka se ehtii usein jäähtyä, koska muki on niin iso.
Tänään piristys on erityisen tarpeen, sillä perheen koirat, bullmastiffi Gea ja vanhaenglanninbuldoggi Seppo ovat pitäneet Sannaa hereillä yöllä.
Työpäivät sujuvat useimmiten ennakoidusti. Päivän aikana kiireettömiin sydäntutkimuksiin ja toimenpiteisiin tulee noin 20 potilasta.
– Hyvin harvoin suunniteltuja toimenpiteitä ei ehditä tehdä päivän aikana, mutta joskus näinkin käy ja potilaan tutkimus siirretään seuraavalle päivälle tai potilas saa uuden ajan. Joskus toimenpiteet voivat kestää suunniteltua pidempään. Salit ottavat vastaan myös akuuttipotilaita, ja he menevät muiden edelle, Sanna kertoo.
Säännöllinen päivätyö on parasta
Potilasryhmien kirjo on laaja. Osalla potilaista on aiemmin todettu sydänsairaus, esimerkiksi sepelvaltimotauti, rytmihäiriö tai sydämen vajaatoiminta, jonka takia he ovat tulleet hoitoon. Tavallisimpia toimenpiteitä on sepelvaltimoiden varjoainekuvaus eli angiografia. Siinä potilaan verisuoniin ruiskutetaan varjoainetta, joka röntgenkuvassa paljastaa, onko valtimoissa ahtaumia tai tukoksia ja tarvitaanko pallonlaajennusta tai ohitusleikkausta. Pallonlaajennus saatetaan tehdä saman tien varjoainekuvauksen yhteydessä.
Sannan työ tapahtuu salin ulkopuolella. Hän vastaanottaa potilaat, tutustuu heidän taustatietoihinsa, kirjaa kotilääkityksen, ottaa tarvittaessa verikokeita ja ohjaa tulevan toimenpiteen kulun. Toimenpiteen jälkeen hän huolehtii potilaiden seurannasta ja kotiutuksesta.
– Tässä työssä tapaan paljon ihmisiä ja kuulen monenlaisia tarinoita, vaikka käynnit ovat lyhyitä, muutamasta tunnista korkeintaan muutamaan päivään.
Osastolla on sänkypaikkoja, sillä joskus potilaiden vointi edellyttää tarkkailua yön yli. Potilaita kehotetaan etukäteen ottamaan tämä mahdollisuus huomioon.
– Se voi tarkoittaa monenlaista varautumista. Joillain on lemmikkejä, toiset ovat omaishoitajia. Talvella täytyy pitää huolta, ettei omakotitalo ehdi kylmetä yön aikana.
Sannan mielestä työn hyviä puolia on ehdottomasti se, että tehtävät saadaan yleensä työvuoron aikana päätökseen, eikä työ jää pyörimään mieleen vapaa-ajalla.
Työnantajan oma sijaispooli pitää huolen, ettei ylitöihin ole paineita. Myös säännölliset aamupainotteiset työvuorot ovat Sannan mieleen.
– Tykkään nukkua yöllä, hän toteaa.
Hoitajan pulssi rauhoittaa
Sydänsairaalan yli 700 työntekijän joukossa Sanna on koulutuksensa puolesta harvinainen. Sairaalassa työskentelee hänen lisäkseen vain kaksi muuta lähihoitajaa.
– Oikeastaan ne kaksi muuta ovat perushoitajia, hän tarkentaa.
Sannan työnkuva on hyvin samankaltainen kuin työkavereillaan sairaanhoitajilla. Suonensisäistä lääkitystä lähihoitajilla ei ole lupa antaa, ja anestesiapotilaiden hoito kuuluu sairaanhoitajille.
– Tai jos potilaan vointi on tarkoituksenmukaisempaa hoitaa sairaanhoitajan toimesta, esimerkiksi iv-lääkityksen aloituksessa, voin pyytää työkaveria tekemään sen.
Työtehtävät ovat vuosien mittaan hioutuneet rutiiniksi, joten elkeet ja olemus on helppo pitää tyynenä. Sydänsairaalaan hötkyily sopisikin huonosti. Joskus potilas jännittää toimenpidettä kovasti, ja varsinkin silloin hoitajan tehtävä on rauhoittaa tilanne.
Kun alhaalta vastaanotosta tulee tieto, että potilas on saapunut sairaalaan, Sanna rientää häntä vastaan hissien luo. Ennen jokaista toimenpidettä Sanna käy potilaan kanssa läpi, mitä käynnin aikana tapahtuu, ja tarkistaa lääkityksen.
– Potilaita ohjeistetaan ottamaan useimmat omat aamulääkkeensä normaalisti. Joihinkin toimenpiteisiin ohjataan jättämään verenhyytymiseen vaikuttava lääke tauolle ja toisiin taas niiden ottaminen on hyvinkin tärkeää.
Kodinomaista tunnelmaa
Sanna Kulmala on työskennellyt sydänpotilaiden parissa lähes 20 vuotta, ja moni asia on tuossa ajassa muuttunut. Sydänsairaala avattiin seitsemän vuotta sitten. Sitä ennen osastot olivat erillään toisistaan Taysin kampuksen alueella.
– Työyhteisössä on viime vuosina ollut vain vähän vaihtuvuutta. Aikaisemmin muutoksia tapahtui enemmän. Työtehtävät sen sijaan edellyttävät jatkuvaa oppimista. Toimenpiteitä on tullut lisää ja hoitokäytännöt kehittyvät.
Muutosta on tapahtunut myös potilaan roolissa.
– Aikaisemmin varjoainekuvaukseen tulevat potilaat olivat vuodepaikoilla, teleseurannassa ja potilasvaatteissa. Nykyään suurin osa kuvaukseen tulevista potilaista voi olla omissa vaatteissaan ja viettää aikaa loungessa.
Lounge eli odotustilat on pyritty tekemään mahdollisimman viihtyisiksi. Jääkaapissa on tarjolla välipalaa ja automaatista saa kahvia. Sairaalatuolien sijaan potilaat istuvat harmaissa nojatuoleissa. Peräseinällä on valokuvaaja Virpi Haikan maisemakuva Längelmäveden rannalta.
Sanna arvelee, että muutokset ovat vaikuttaneet siihen, miten potilaat käyttäytyvät osastolla.
– Minusta tuntuu, että potilaat ovat aikaisempaa omatoimisempia eivätkä he jännitä yhtä paljon. Myös toimenpiteet ovat kehittyneet vuosien varrella.
Muutos heijastelee kenties laajemmin sitä, miten sydän- ja verisuonisairauksiin on Suomessa suhtauduttu. Vielä 1970-luvulla suomalaisten sydänterveyttä edistettiin Pohjois-Karjala-projektin kaltaisella valistuksella. Nyt katsotaan, että jokaiselle annetaan enemmän vastuuta omista valinnoistaan, ja kohti terveempiä vaihtoehtoja ohjataan hienovaraisemmin esimerkiksi ravitsemussuosituksilla.
Elämä on valintoja
Sydänsairaalassa nähdään, että sairastua voi kaikesta huolimatta.
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen pääsyä odottava Pirkko Rojalin, 72, kertoo olevansa ikäisekseen hyvässä kunnossa.
– Liikun paljon. Mökillä tulee tehtyä monenlaisia projekteja melkein ympäri vuoden. En osaa olla paikoillani vaan teen aina jotain, hän kertoo.
Ystävän haastamana hän tuli kävelleeksi tammikuun aikana yhteensä lähes 200 kilometriä.
Sydänoireiden takia tehdyssä aikaisemmissa tutkimuksissa näkyi ahtaumaa vasemmassa sepelvaltimossa. Nyt löydös pitää varmentaa varjoainekuvauksella ja samalla mahdollisesti tehdä pallolaajennus.
Pirkko kertoo, että haitallisen LDL-kolesterolin arvo on pudonnut lyhyessä ajassa pääasiassa liikunnalla ja ruokavaliota muuttamalla.
– Olen vasta aloittanut kolesterolilääkityksen ja ottanut lääkettä vain kahdeksana päivänä. Ruokavaliota muutin vain vähän. Jätin kerman ja voin pois, leivän päälle laitan hummusta voin tilalle. Vaikka eihän kalakeitto niin hyvää ole, kun liemeen ei laita kermaa.
Niinpä. Eihän se olekaan.
– Oletteko muuten te mittauttaneet omat kolesteroliarvonne? Pirkko Rojalin esittää yllättäen vastakysymyksen keski-ikäiselle toimittajalle ja valokuvaajalle.
Se osuu ja uppoaa. Korkea verenpaine ja kolesteroliarvot eivät ole vain ikäihmisten vaivoja, vaan lukemat voivat olla kohollaan kaikenikäisillä. Sepelvaltimotautiin sairastuneista peräti puolet on työikäisiä. Vaiva on elinikäinen, mutta lääkityksellä ja elintavoilla sen etenemistä voi hidastaa merkittävästi.
Huojentavia uutisia
Keskustelu kansantaudeista keskeytyy, kun Pirkko kutsutaan toimenpiteeseen. Tunnin kuluttua takaisin saapuu huojentunut rouva.
– Nyt voin lopettaa jännittämisen. Kuvauksessa todettiin, että ahtaumat ovat lieviä. Verenpaineen ja kolesterolin hyvän hoidon jatkaminen silti on ehdottoman tärkeää.
Hän istuutuu loungen tuolille odottamaan kotiin pääsyä. Ranteessa laskimokanyylin sijasta on nyt painantalaite, joka tyrehdyttää pistokohdan parissa tunnissa. Sanna Kulmala höllentää painetta vähän kerrallaan ja seuraa, että suoni sulkeutuu nätisti.
– Suurin osa työtäni on tarkkailla ja ennakoida, ettei mitään yllättävää pääse tapahtumaan. Sydäntoimenpiteissä on aina olemassa myös komplikaatioriskinsä ja on oltava valmiina niitä hoitamaan.
Kun potilaan on aika lähteä, Sanna antaa kirjalliset hoito-ohjeet. Nesteitä on hyvä juoda runsaasti, sillä se edistää varjoaineen poistumista elimistöstä. Seuraavina päivinä kannattaa välttää raskasta ponnistelua ja saunomista. Ja satsata vastaisuudessa sydänterveellisiin elämäntapoihin.
Taysin Sydänsairaalan toimenpideosasto
- Erikoissairaanhoidon osasto, jossa on 15 vuodepaikkaa, kaksi hybridipuolipaikkaa ja 14 tuolipaikkaa.
- Osastolla tehtäviä toimenpiteitä ovat sepelvaltimoiden varjoainekuvaukset ja pallonlaajennus, katetriläppä- ja sulkutoimenpiteet, rytmihäiriötutkimukset ja ablaatiohoidot sekä erilaiset tahdistinasennukset.
- Hoitajat valmistelevat potilaat sydäntutkimuksiin ja toimenpiteisiin, tekevät niiden jälkeistä seurantaa ja ohjaavat potilaita.
- Toimenpiteet tehdään paikallispuudutuksessa tai yleisnukutuksessa, joten osastolla hoidetaan myös heräämöpotilaita.
- Potilaat kotiutuvat usein saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana. Tarvittaessa potilas siirtyy jatkohoitoon Sydänsairaalan muihin yksiköihin, kotipaikkakunnan sairaalaan tai terveyskeskukseen.
Mitä työ Sydänsairaalassa vaatii lähihoitajalta?
- Rauhallista työotetta – myös kiireen keskellä.
- Kiinnostusta uuden oppimiseen: erikoissairaanhoidon toimenpiteet, hoitokäytännöt, tieto- ja kirjaamisjärjestelmät muuttuvat ja kehittyvät.
- Sosiaalista pelisilmää ja valmiutta kohdata erilaisia ihmisiä. Osastolle tulee joka päivä uudet potilaat. Joskus he ehtivät käynnin aikana kertoa koko elämäntarinansa, toisten kanssa keskustellaan vain hoidosta.
