Kun kello tulee kaksi iltapäivällä, Tampereen yliopistollisen sairaalan tapaturmapäivystyksessä alkaa olla ruuhkaa.
– Tästä tahti vain kiihtyy, vastaava osastonsihteeri Riikka Hurnanen sanoo.
Hän on astellut punainen kansio kainalossaan sairaalan päivystysaulassa sijaitsevaan lasikoppiin. Tämä työpiste on yksi sairaalan kiireisimmistä. Juuri nyt kopissa sihteeritiimin tuore vahvistus Marjo Matero yrittää saada kirjauksia tehdyksi. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä keskeytyksiä on jatkuvasti. Aulan koppi vetää puoleensa neuvoa kaipaavia ihmisiä. Kun maallikko eksyy sairaalassa, auttajaksi päätyy usein neuvonnan sijaan osastolla työskentelevä sihteeri.
– Mitä minä olinkaan tekemässä, se on tyypillinen huokaus osastonsihteerin mielessä, Riikka tietää.
Sihteerit istuvat sairaaloissa usein näkyvillä paikoilla ja ovat kaiken asiantuntijoita. He ovat jatkuvasti tekemisissä koko sairaalan henkilökunnan kanssa siivoojista lääkäreihin.
– Jos joku oksentaa sairaalan käytävälle, sihteeri on se, joka saa asiasta ensimmäisenä tiedon ja lähtee etsimään siivoojaa, Riikka toteaa.
Aivopähkinät ratkeavat rauhassa
Riikka on työskennellyt Taysissa osastonsihteerinä 15 vuotta, siitä saakka, kun erikoissairaanhoidon päivystys ja Hatanpään perusterveydenhuollon päivystys yhdistyivät. Hän on tuore vastaava osastonsihteeri. Se tarkoittaa, että rivityön lisäksi Riikka vastaa nyt yli kolmenkymmenen tiimiläisensä työvuoroista. Vasta tulostettu kolmen viikon työvuorolista onkin juuri napsautettu punaisen kansion väliin.
– Olen melkein yllättynyt, että siitä ei ole tullut vielä keneltäkään kysymyksiä, Riikka naurahtaa.
Listat ovat Riikalle aivopähkinä. Hän haluaa rakentaa ne niin, että jokainen saa mahdollisimman hyvät ja oikeudenmukaiset työvuorot. Kenenkään ei tarvitse istua lasikopissa liian pitkään, eikä ketään unohdeta etätyöhön lääkäreiden saneluja purkamaan.
– Kun suunnittelen muille työvuoroja, en tee samaan aikaan mitään muuta.Sellaiset hetket ovat vastaavan osastonsihteerin työssä harvinaisia.
Laivalastillinen tunteita
Päivystyksen liukuovi käy tasaiseen tahtiin. Kun Marjo lähtee näyttämään potilaalle oikeaa reittiä jatkohoitoon, Riikka asettuu hetkeksi luukulle. Viiden minuutin aikana kolme eri seuruetta tulee kysymään neuvoa. Kaikilla on sama kysymys: Olen saanut tämän lähetteen, mitä pitää tehdä seuraavaksi? Toimintaohjeet ovat selkeästi esillä, mutta ihmiset hakeutuvat selvästi mieluummin toisen ihmisen luokse, kuin ovensuussa nököttävälle ilmoittautumisautomaatille.
– Vaikka samaa ohjetta automaatilla ilmoittautumisesta saa toistella tässä minuutista toiseen, pitää aina muistaa, että jokainen kysyjä kuulee sen ensimmäistä kertaa, Riikka sanoo.
Näissä kopeissa sihteerit joutuvat vuoronsa aikana ottamaan vastaan myös laivalastillisen tunteita. Yleensä kävelevien päivystykseen saapuu ihmisiä, joilla on kova hätä ja tarve saada apua.
Se saattaa näkyä esimerkiksi aggressiona tai muuna voimakkaana tunnereaktiona.
– Yritämme pitää huolta, että se tunne ei jää työntekijöiden välille pyörimään, Riikka toteaa.
Työntekijöille on oma purkutiimi, jonka kanssa vaikeat tilanteet voi jakaa. Riikka myös järjestää tiimilleen säännöllisesti vartijoiden koulutuksia väkivaltatilanteiden varalle.
Ura koneen ääressä
Riikka muistaa lapsuudestaan Raahessa ne aamut, kun yli kymmenen vuotta vanhempi isosisko palasi rättiväsyneenä sairaalan päivystyksen yövuorosta. Riikka seurasi siskon uupumusta ihaillen.
– Ajattelin, että hän on tehnyt jotakin merkityksellistä ja antanut työlleen kaikkensa. Päätin, että niin minäkin aion isona tehdä.
Nykyään siskokset työskentelevät samalla hyvinvointialueella. Isosisko on edelleen sairaanhoitaja. Riikka valmistui lähihoitajaksi asiakaspalvelun ja tietohallinnon koulutusohjelmasta Oulun seudun ammattiopistosta vuonna 2005.
Opiskeluaikana puhjennut reuma esti hoitotyön tekemisen. Riikka kuitenkin tiesi jaksavansa hyvin kolmivuorotyötä ja valvomista.
Nykyään Riikan työpäivä alkaa jo ennen kahdeksaa. Esihenkilöt ovat yhteisestä sopimuksesta paikalla kahvihuoneessa, mikäli yövuorosta on jäänyt jotakin purettavaa.
Viestiohjelmia ja excelöintiä
Riikka morjestaa viereisessä huoneessa istuvaa apulaisosastonhoitaja Elias Kalliota.
– Tämän huoneen porukalta saamani tuki ja apu on ollut työssäni äärimmäisen arvokasta, Riikka kehuu.
– Tukea tarjotaan kyllä puolin ja toisin, Elias tarkentaa ja kyselee Riikalta, näkyykö juuri nyt valloillaan oleva kuumetauti Riikankin tiimissä.
– Se aina vähän pelottaa, kun sairauslomia alkaa tippua monelta suunnalta, Riikka toteaa.
Hän on tottunut itse sijaistamaan tiimiläisiään viikoittain, muiden töidensä ohessa. Riikan oma työpöytä tyhjenee tuskin koskaan.
– Tässä työssä minusta on tullut oikea Excel-velho.
Pöydällä on kaksi näyttöä, joilla asioita on aina monta auki samaan aikaan.
– Aivot ovat tässä työssä jatkuvasti kovilla. Usein tuntuu, että kun yhden asian tekemisen aloittaa, puhelin alkaa saman tien soida.
Niin käy nytkin. Puhelin kilahtelee tasaiseen tahtiin, samoin kuin viestiohjelma toisella tietokoneen näytöistä. Työpäivä on täydessä vauhdissa.
Hoitaja ja poliisi
Millä tavalla omasta mielestä voi pitää hyvää huolta hyvin kiireisen työarjen keskellä? Ainakin ihmiset ja innostus saavat Riikan palaamaan vilskeen pariin yhä uudelleen.
– Sairaalamaailmassa parasta on, että tämä on kuin aikuisten koulu. Töissä käy valtava määrä hyvin erilaisia ihmisiä eri taustoista. Läheisiä ystävyyssuhteita syntyy melkein huomaamatta.
Riikalla oli jo ennen Taysille saapumista Oulun ja Raahen sairaaloissa suuret ja rakkaat työyhteisöt. Riikan parhaat ystävät ovat aina olleet työkavereita. Pieni kukkatatuointi korvan takana on omistettu läheiselle työkaverille, joka menehtyi.
– Peten kuoleman jälkeen tuli tunne, että hän oikein puski ja usutti minua olemaan rohkea ja ottamaan tatuoinnin.
Tampereella sairaalasta löytyi ystävien lisäksi myös rakkaus. Riikan aviomies työskenteli osastolla vartijana. Nykyään hän on poliisi.
– Mielestäni on todella tärkeää, että työskentelemme samankaltaisten teemojen parissa. Ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta. Tykkään myös ajatella, että samalla tavalla kuin työpaikalla, myös kotona minulla on oma tiimi,johon kuuluvat aviomies ja kaksi lasta.
Viekö tekoäly työt?
Riikan työhuone sijaitsee samalla käytävällä sairaalan tarkkailuosaston kanssa. Sieltä poistettiin aikoinaan tehostamisaallossa osastonsihteeri.
– Nyt näyttää siltä, että pääsemme sinne pian taas takaisin, Riikka sanoo hymyillen.
Hän ei ole huolissaan siitä, että tekoäly veisi sihteerien työt. Osastonsihteerejä tarvitaan aina, siitä Riikka on varma, sillä tekoäly ei korvaa aivoja. Edespuheentunnistusohjelma ei osaa vielä kunnollisesti tuottaa lääkärin sanelua tekstiksi.
– Jo parikymmentä vuotta sitten puhuttiin, että sihteereitä ei pian enää tarvita. Tekoäly kuitenkin tarkoittaa vain lisätöitä sen käyttäjälle. Lääkärit joutuvat tarkistamaan tekstit ja korjaamaan virheet saneltuaan ne tekoälylle. Myös hoitajien kirjaamiskuorma kasvaa entisestään.
Kun tulee bertta, ei kysellä
Sihteerit voisivat keventää hoitajien työkuormaa huomattavasti esimerkiksi kirjausten ja kotiutusten osalta, Riikka toteaa, samalla kun ohitamme sihteerien lasikopit ambulanssihallin aulassa.
Acutan shokkarissa eli ensihoitohuoneessa hoitajat ovat aina hälytysvalmiudessa. Riikan mielestä he muistuttavat paikalle pyrähtävää lintuparvea, joista jokainen tietää tarkkaan oman roolinsa ja toimii äärimmäisen tehokkaasti. Parhaimmassa tapauksessa parveen kuuluu myös osastonsihteeri. Riikka käyttää esimerkkinä aivoverenkiertohäiriöpotilaille shokkarissa kehitettyä Bertta-protokollaa, joka on hiottu sairaalassa huippuunsa, myös kirjausten osalta.
– Sen tehokkuuden avulla on pelastettu paljon henkiä. Ambulanssipuolen perehdytyksessä sanonkin, että kun tulee Bertta, sihteerin pitää ryhtyä toimeen heti, eikä kysellä.
Riikka ajattelee olevansa unelmiensa työssä. Hän rakastaa asioiden kehittämistä ja sitä, että ympärillä on toimiva, hyörivä, innostunut tiimi.
– Osa tiimistäni on minun tapaani vaihtanut alaa hoitotyön puolelta sihteereiksi. On aika mahtavaa, mitä kaikkea työtä lähihoitajan koulutuksella pystyykään tekemään.
Vastaavan osastonsihteerin tärkeimmät työtehtävät
- Akuuttihoidon osastonsihteerityön päivittäistoiminnan organisointi ja kehittäminen.
- Osastonsihteerien työvuorosuunnittelu, -toteumat ja päiväjärjestely.
- Akuuttihoidon osastonsihteerien ohjeistusten laatiminen ja päivitys.
- Laskutusasiat ja niihin liittyvät reklamaatiot.
Mitkä asiat osastonsihteerin työssä erityisesti kuormittavat aivoja?
- Jatkuvat keskeytykset.
- Nopeasti toimintaa ja päätöksiä vaativat tilanteet, kuten sairauslomien paikkaukset.
- Monien asioiden tekeminen samaan aikaan.
- Työ ei ole suurten kokonaisuuden hoitamista, vaan rykelmä pieniä asioita, joilla kuitenkin on suuri merkitys.
- Muistettavaa on valtavasti. Asioita kertyy post it -lapuille ja itselle lähetetyiksi viesteiksi puhelimen viestikansioon.
Riikka hoitaa aivoterveyttään
vapaa-ajalla:
- Priorisoin unen. Nukkuminen voittaa aina hömppäsarjan tv:stä.
- Minimoin ruutuajan, tartun mieluummin kirjaan.
- Kun aikaa luonnossa olemiseen ei ole, pienikin hetki tekee hyvää. Aamuisin päästän koiran takapihalla ja kuuntelen hetken heräävää päivää. Teen saman illalla lasten mentyä nukkumaan.
- Lukeminen, puutarhanhoito ja kutominen ovat harrastuksia, joiden pariin palaan aina. Nyt ruuhkavuosien keskellä aikaa ei ole minkään sukkaa monimutkaisemman kutomiselle.
töissä:
- Etätyö tarjoaa lepoa aivoille, kotona keskeytyksiä tulee
vähemmän. - Jokaviikkoiset esimiespalaverit antavat tilaisuuden mallioppimiselle, vertaistuelle ja ohjauksen saamiselle. On tärkeää tietää, että palaveri on joka viikko ja että siellä voin vapaasti kysyä ja keskustella.
- Tunne siitä, että työyhteisö kannattelee, auttaa jaksamaan.
Lue myös:
