Tänä syksynä voimaan tulleissa, uusissa lähihoitajan tutkinnonperusteissa ihmisen seksuaalisuus nostetaan esiin aiempaa paljon enemmän.
– Se on nyt mukana tutkinnon jokaisessa osassa. Tavoitteena on, että opiskelija saa riittävät perustiedot seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja että lähihoitajat osaavat ottaa asiak-kaiden seksuaalisuuden huomioon ja keskustella siihen liittyvistä ongelmista, sanoo hoitotyötä opettava lehtori Tanja Lähteenmäki Kouvolan seudun ammattiopistosta.
Tanja Lähteenmäki näki asiassa kehittämisen paikan. Hän suunnitteli seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen lähihoitajille osana omia opintojaan. Lähteenmäki on kohta valmis seksuaalineuvoja. Materiaali on peda.net-kouluverkossa.
Seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen merkitys tunnustetaan lähihoitajien koulutuksessa, mutta toteutus vaihtelee. Tanja Lähteenmäki kysyi kolmesta ammattiopistosta, miten heillä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä käsitellään lähihoitajakoulutuksessa.
– Kahdesta sain vastauksen. Seksuaalisuutta oli käsitelty molemmissa kouluissa vähän ja se, miten sitä on käsitelty, on kiinni opettajasta ja hänen tiedoistaan.
Ikääntyneiden seksuaalisuutta oli sivuttu hoidon ja huolenpidon tutkinnon osassa, kuntoutuksen tutkinnossa oli keskusteltu jonkin verran kehitysvammaisten seksuaalisuudesta. Avusteista seksiä käsittelevä suomalainen Apua seksiin -dokumentti oli katsottu sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalalla.
Lähteenmäki tuntee hyvin ammattiopistojen arjen.
– Tiukat tuntimäärät pakottavat priorisoimaan. Opettaja joutuu miettimään, mitä asioita ehtii käymään läpi. Usein seksuaalisuus on se aihe, joka jää pois, kun kaikkeen ei ole aikaa.
Seksuaali- ja lisääntymisterveys on tärkeä aihe, josta Lähteenmäki naurahtaa puhuvansa paljon ja mielellään.
– Lähihoitajan koulutus ei tietenkään ole pelkästään sitä, mutta seksuaali- ja lisääntymisterveyden pitäisi olla luonteva osa opintoja.
Nuorten asenteet avoimia
Kun Tanja Lähteenmäki oli nuori, seksuaalisuudesta tai seksistä ei juuri puhuttu kotona eikä koulussa.
– Ainoa valistus oli joku kurkun päälle vedetty kortsu yläkoulussa.
Nykyään kaikki lähihoitajaopintonsa aloittavat nuoret ovat saaneet peruskoulussa jonkinlaista seksuaalikasvatusta. Suhtautuminen seksuaalisuuteen on vapaampaa kuin ennen.
– On hienoa, että nuorten asenteet esimerkiksi transsukupuolisuutta tai seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat hyvin avoimia tänä päivänä, sanoo Lähteenmäki.
”Nuorten asenteet transsukupuolisuutta tai seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat hyvin avoimia tänä päivänä.”
Opiskelijat kaipaavat tietoa erityisesti seksuaalisuuden käsitteen ymmärtämiseen sekä seksuaalisuuden kohtaamiseen lähihoitajan roolissa. Lähteenmäki on joskus näyttänyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden tunnilla kuvia, jotka liittyvät ihmisen seksuaalisuuteen. Kuvissa esiintyvä huulipuna herättää aina ihmetystä. Miten se kuuluu asiaan?
– Seksuaalisuus ei ole seksiä, eikä seksi ole aina yhdyntä, hän sanoo.
Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan seksuaalisuus käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, intiimit suhteet ja lisääntymisen.
– Se kattaa koko ihmisen elinkaaren vauvasta vaariin.
Hoitaja tarvitsee tietoa ja tukea
Tanja Lähteenmäki toivoo, että lähihoitajaksi opiskelevat oivaltaisivat seksuaalisuuden moninaisuuden.
– Se ei katoa ihmisestä iän, sairauden tai vamman myötä. Seksuaalisuus voi ilmetä eri tavoin ja seksuaalisuuden ilmaiseminen voi muuttua. Nuorille on usein yllätys, että vanhoillakin voi olla seksiä.
Taito ottaa puheeksi on hoitajalle tärkeä. Lähteenmäki muistuttaa, että monet hyvin tavalliset sairaudet kuten diabetes tai sydäninfarkti saattavat vaikuttaa ihmisen seksuaalisuuteen.
– Myös potilaat toivovat yleensä, että aloite seksuaaliterveydestä puhumiseen tulisi hoitohenkilökunnalta, sillä asiak-
kaalle asian esiin nostaminen voi tuntua vaikealta etenkin silloin, jos avustaja- tai hoitosuhde on tuore, sanoo Lähteenmäki.
”Myös potilaat toivovat yleensä, että aloite seksuaaliterveydestä puhumiseen tulisi hoitohenkilökunnalta.”
Hoitajat keskustelevat asiakkaidensa kanssa ravinnosta, liikunnasta, hygieniasta ja sosiaalisista suhteista, miksi eivät siis myös seksuaalisuudesta.
Asiakkaista ja työpaikasta riippuen keskustelu voi koskea esimerkiksi apuvälineiden tai avun tarvetta, kumppanin löytämistä, ehkäisyä, tiedon hankintaa, yksityisyyttä tai omia ja muiden ihmisten rajoja.
Hoitajan hyvä koulutus seksuaali- ja lisääntymisterveydessä auttaa paitsi puheeksi ottamisessa, myös tukalien tilanteiden kohtaamisessa.
– Jos tilanne on vieras, saattaa esimerkiksi kehitysvammaisten seksuaalisuus tuntua pelottavalta, jos sitä ei ole koskaan aiemmin kohdannut. Hoitajat voivat kokea työssään myös ahdistelua. Jotta asioita pystyy käsittelemään ammatillisesti ja toista ihmistä auttamaan, on itse ymmärrettävä mistä on kysymys.
Tanja Lähteenmäki rohkaisee hoitajia ottamaan puheeksi, mutta myös hakemaan itse lisätietoa ja tukea.
– Seksuaalineuvojaan kannattaa ottaa yhteyttä silloin, kun tuntuu, että oma osaaminen tai tieto ei riitä. Potilasta ei saa jättää asian kanssa yksin.
Opetuksesta tuote
Hyvinvoinnin koulutusalan tiimiesimies Taija Pakarinen on antanut Lähteenmäen työlle täyden tuen.
– Ihanteellista tietenkin olisi, että jokaisesta koulusta löytyisi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen erikoistunut opettaja, mutta tavoitteena on, että opetusmateriaalia hyödyntäen jokainen opettaja pystyy opettamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, sanoo Pakarinen.
Hyvää ei haluta piilottaa, vaan Kouvolan seudun ammattiopistossa kehitettyä seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetusta halutaan jakaa myös muille.
– Me haluamme tehdä tästä tuotteen, koulutuspaketin, joka olisi ostettavissa ja tilattavissa myös muihin toisen asteen oppilaitoksiin tai jo työelämässä oleville lähihoitajille. Kiinnostuneita kyselyjä on jo tullut, sanoo Pakarinen.
