”Olen tehnyt vuoden lähihoitajan opintoja Saimaan ammattiopisto Sampossa. Olen tiennyt jo pitkään, että tämä on minun alani. Äitini työskentelee fysioterapeuttina Attendolla. Hän houkutteli minut kasiluokalla tet-harjoitteluun Attendon vanhainkotiin. Aluksi minua jännitti ja mietin, miten puhuisin iäkkäämmille ihmisille ja ymmärtäisivätkö he minua. Aika pian huomasin, että tämä on minun juttuni. Tykkään kuunnella asukkaiden nuoruuden ja lapsuuden tarinoja. Vaikka he eivät muistaisi, mitä söivät aamiaiseksi, elämän varhaiset muistot ovat usein kirkkaasti läsnä. Minua ei haittaa kuulla samoja juttuja moneen kertaan. Sittemmin olen tehnyt useita lyhyitä jaksoja samassa vanhainkodissa. Olen pitänyt asukkaille seuraa ja auttanut pyykkihuollossa. Tänä keväänä tein koulun harjoittelujakson ensiopetukseen.
Nyt menen kesäksi kahteen paikkaan, ensin kuukaudeksi hoivakoti Tikanpesään ja sitten kuukaudeksi Rajapatsaan päiväkotiin. Ajattelen, että työtehtävissä on samanlaisia piirteitä. Molemmissa on osattava antaa ohjeita ja keksittävä mukavaa toimintaa. Viihdyn kuitenkin parhaiten ikäihmisten seurassa, heillä on paljon arvokasta ymmärrystä elämästä. Esimerkiksi sotaveteraanin kanssa keskustelu antaa näkökulmaa.
Haluan olla sellainen lähihoitaja, joka osaa kuunnella ja ymmärtää. Haluan olla läsnä ja ottaa tosissani hoidettavien tunteet.
Uusiin työpaikkoihin meneminen jännittää, mutta minulla on myös itsevarma ja rento olo. Tiedän, että pärjään.”
Lue myös:
Peppi Katainen, 19: ”Haluan kohdata ja kuunnella ennakkoluulottomasti”
Lähihoitajaopiskelija Aino-Maria Vihelä: ”Lasten kanssa on helppo olla”
