Keski-Uudenmaan hyvinvointialue alkoi tuottaa vammaisten ihmisten henkilökohtaista apua omana palvelunaan tänä syksynä. Palkkalistoilla on nyt kymmenkunta henkilökohtaista avustajaa.
– Tavoitteena on vähentää ostopalveluiden käyttöä ja hallitsematonta palveluiden vyyhtikehitystä. Ostopalveluiden sirpaleisuus vie myös paljon työaikaa sosiaalityön puolella, kertoo Keuosoten palvelutuotannon esihenkilö Sami Niemi-Ruuth.
Taustalla vaikuttava ilmiö on valtakunnallinen: henkilökohtaisen avun käyttö ostopalveluna on yleistynyt muillakin hyvinvointialueilla ja sen käyttö on yhä kalliimpaa.
Henkilökohtainen apu on subjektiivinen oikeus eli hyvinvointialueen taloudellinen tilanne ei vaikuta sen saamiseen.
Vammainen päättää yhä itse
Henkilökohtaista apua on perinteisesti toteutettu niin sanotulla työnantajamallilla, jossa vammainen toimii itse sekä työnantajana että avustettavana. Työnantajamallin käyttö on viime vuosina vähentynyt jonkin verran, ja on todennäköistä, että osa käyttäjistä on siirtynyt ostopalveluiden käyttäjäksi.
Työnantajamallilla on haluttu vahvistaa vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Työntekijän näkökulmasta malli ei ole ongelmaton, sanoo SuPerin sopimusasiantuntija Niina Laitinen.
– Avustettava hoitaa itse kaikki työnantajavelvoitteet. Kun apua käytetään esimerkiksi palkka- tai sairauslomatietojen käsittelyyn, henkilökohtainen avustaja saattaa nähdä työkavereidensa salassa pidettäviä tietoja.
Työnantajavelvoitteen siirtyminen hyvinvointialueelle ei Laitisen mukaan vähennä vammaisten itsemääräämisoikeutta. Jos henkilökohtaisen avun malleja on hyvinvointialueella useita, vammaisella ihmisellä on päinvastoin vapaus valita, haluako hän palvelun työnantajamallilla vai muulla tavoin.
– Työnjohto voi edelleen pysyä ihmisen itsensä hoteissa, vaikka hyvinvointialue hoitaa palkanmaksun. Asiakkaan ääntä kuullaan edelleen myös siinä, kuka häntä avustaa.
Keusoten Niemi-Ruuthin mukaan vammaiset ihmiset voivat halutessaan haastatella ennakolta hänelle ehdotetun avustajan.
– Käymme asiakkaittemme kanssa jatkuvaa keskustelua. Toiveisiin ja palautteeseen reagoidaan hyvin herkästi. Hyvinvointialueen oma tuotanto vahvistaa myös työnantajamallia tarjoamalla sijaisia, kun henkilökohtainen avustaja sairastuu tai lomailee.
Lisää liksaa
Hyvinvointialueet soveltavat henkilökohtaisiin avustajiin SOTE-sopimusta. Työntekijän näkökulmasta se on suotuisampi kuin henkilökohtaisten avustajien oma sopimus (Heta-tes), jota noudatetaan silloin kuin avustettava toimii itse työnantajana ja kuuluu työnantajaliittoon.
Henkilökohtaisia avustajia työskentelee myös sote-alan yrityksissä, joissa käytössä on yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus (SOSTES). Se voi työntekijälle olla jopa SOTE-sopimusta edullisempi, toki palkkojen vertailu ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi jos avustettavalla on vamma tai sairaus, jonka huomioiminen vaatii lähihoitajan osaamista, se näkyy myös palkassa.
Henkilökohtaisen avustajan työhön sillään ei ole muodollista koulutusta. Keusotessa uudet avustajat koulutetaan tehtävään. Lähihoitajan osaaminen antaa työhön hyvät valmiudet, mutta se vaatii uudelleenorientoitumista, Niemi-Ruuth sanoo.
– Tulokulma työhön on eri kuin hoitajan roolissa.
