Järvenpääläisessä kehitysvammaisten kodissa Instagram on ihana osa arkea

Kehitysvammaisten elämä on täynnä iloisia hetkiä, arjen touhuja ja yhteisiä juhlia – eikä niitä piilotella. Esperi Hoitokoti Narikan Instagram-tilillä näkyy aitoa elämää, jota asukkaat ja työntekijät tallentavat yhdessä.

Kehitysvammaisten Esperi Koti Narikassa sometetaan ahkerasti. Kuviin päätyy useimmin arkisia tilanteita, kuten lautapelihetkiä. Jarno Niskasen kanssa Kimblepöydän ääressä istuu lähihoitaja Jemina Niskanen. Kuva: Jussi Helttunen

Teksti Saija Kivimäki

Videolla joukko nuoria aikuisia siirtyy pakkasesta sisälle Eikan Pankkiin. Baarissa tunnelma on lämmin ja iloinen. Joku laulaa karaokessa Pelle Miljoonaa, muutama tanssii ja pöydässä raikaa yhteislaulu.

Edellisilta kehitysvammaisten Villiklubilla on ollut varsin onnistunut. Lähihoitaja Jemina Niskanen koostaa videosta julkaisua Instagramiin, ja Jarno Niskanen valitsee taustamusiikiksi Leevi & Leavingsin Pohjois-Karjalan.

Mainos

– Se on Jarnon bravuurikappale karaokessa. Hän lauloi sen eilenkin, Jemina kertoo. Jarno nyökkää ja vahvistaa asian.

Jemina kirjoittaa saatesanoihin, että illan aikana kuultiin monia hittejä ja niiden tahdissa bailattiin menemään – ja postaus on valmis. Se kerää kymmeniä tykkäyksiä.


Arkea ja juhlaa asukkaiden ehdoilla

Järvenpääläisen Esperi Hoitokoti Narikan asukkaiden elämää on voinut seurata Instagramissa yli kahden vuoden ajan. Kuvissa ja videoissa eletään tavallista arkea: ulkoillaan, käydään ostoksilla, pelataan lautapelejä ja askarrellaan.

Narikan sometiimiin kuuluva Jemina kertoo, että postaukset syntyvät spontaaneista hetkistä ilman tarkkaa etukäteissuunnittelua.

Mainos

– Päivätoiminnassa tekeminen painottuu virikkeisiin ja niitä on helppo kuvata someen päivittäin. Asumisen puolella taas on päiviä, jolloin emme ehdi kuvata. Iltavuorossa teemme usein postauksia yhdessä asukkaiden kanssa. Joskus ne ovat koosteita, mitä viikon aikana on tapahtunut.

Useimmat asukkaista esiintyy mielellään kameran edessä ja haluavat nähdä itsensä kuvissa. Kuvauslupa on suurimmalla osalla, mutta tilannetajua tarvitaan silti.

– Hyvä periaate on, ettei julkaista mitään, mitä emme itsestämmekään haluaisi. Jos jollakulla on kuvassa epäonnistunut ilme, se jätetään julkaisematta. Toisinaan vain aistii, ettei juuri nyt ole sopiva hetki kuvata. Ensisijainen tehtävämme on kuitenkinkin olla läsnä asukkaille, ja joskus se tarkoittaa sitä, että kännykät laitetaan syrjään.

Vammaisten ihmisten elämä kiinnostaa somessa

Viime vuosina kehitysvammaisten elämää on tuotu esiin televisiosarjoissa, kuten Kirjolla ja Peltsi ja Osmo. Myös Narikassa sarjoja on seurattu innolla, sillä ne voivat tarjota esikuvia ja samaistumisen kohteita.

– Myös meidän somepostauksemme näyttävät, että vammaiset tekevät ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin. Käyvät joskus ravintolassa tai diskossa, joskus taas pulkkamäessä.

Kaikilla Narikan työntekijöillä on lupa kuvata ja videoida, mutta vain Esperin somekoulutuksen käyneet saavat tehdä julkaisuja. Jeminaa pyydetiin somevastaavaksi pian sen jälkeen, kun hän aloitti työnsä Narikassa puolitoista vuotta sitten.

– Se oli ihanaa! Harrastan valokuvausta muutenkin, ja somen tekeminen tuntui heti omalta jutulta. Varsinkin nuorempana käytin todella paljon somea, joten se on minulle luontevaa.

Somekoulutuksessa käydään läpi perusasioita: millaiset julkaisut toimivat eri kanavissa ja miten somea voi hyödyntää työssä. Esperillä somevastaavia on kaikista ikäryhmistä, vaikka Jeminan kaltaisille diginatiiveille nopeasti muuttuvien somealustojen omaksuminen voi olla luontevampaa.

Mainos

Postauksia tehdään vapaaehtoisesti ilman tiukkoja tavoitteita. Jos jokin video lähtee viraaliksi, siitä toki iloitaan. Syksyllä Narikassa juhlittiin kakkukahvein, kun eräs perjantai-iltapäivän fiiliksiä kuvaava video keräsi nopeasti yli miljoona näyttöä.

Jemina uskoo menestyksen salaisuuden olevan aitous.

– Käytämme rentoa kieltä, emme virallista kirjakieltä, ja valitsemme rohkeasti meneviäkin kappaleita postausten taustalle. Tietenkin myös asukkaamme ovat aidosti omia itsejään. Eivät he varmaan edes pystyisi teeskentelemään sellaista iloa, jota somessamme näkyy.

Yllättäviä seuraajia

Instagramissa Narikan elämä on saanut myönteistä palautetta. Somessa kuulumisia voi kertoa, vaikka asukas ei pystyisikään puhumaan puhelimessa. Myös työnantajan kannustava palaute motivoi, mutta lopulta yksi asia on kaikkein tärkeintä.

– Somepostauksia tehdään, koska asukkaat itse haluavat niitä, Jemina sanoo.

Postaukset ovat houkutelleet jopa muutaman kesätyöhakemuksen. Asukkaaksi somen kautta ei vielä ole haettu, mutta paikkoja vapautuukin harvoin.

Esperi Hoitokoti Narikan löydät Instagramista @esperi_narikka

Muista nämä, kun kerrot työstäsi somessa

  • Älä stressaa somepostauksista. Jokainen osaa tehdä niitä, kunhan löytyy innostusta ja maalaisjärkeä.
  • Julkaise kuvat ja videot mieluummin jälkikäteen kuin reaaliajassa, turvallisuussyistä.
  • Varmista, ettei kuvissa näy henkilöitä, joilla ei ole kuvauslupaa tai jotka eivät halua tulla kuvatuiksi.
  • Huolehdi, ettei kuvissa näy arkaluonteisia tietoja, kuten henkilö- tai terveystietoja.
  • Muista, että tärkeintä on asukkaiden hyvinvointi ja yksityisyyden kunnioittaminen – joskus paras hetki on se, jonka jättää kuvaamatta.

Vinkit antoi Esperi Hoitokoti Narikan sometiimi

Lue myös: Ole tarkkana työsomessa – sosiaalinen media auttaa työntekijöitä kukoistamaan, mutta se voi myös pelottaa ja uuvuttaa

Sinua voisi kiinnostaa myös

Suora kysymys: Täytyykö minun toimia hoitajana myös yhteisöllisen asumisen puolella, jos työskentelen ympärivuorokautisessa hoivayksikössä?

Jumppa ei auta, jos vika on työssä – sote-alalla yritetään korjata työntekijöitä vaikka pitäisi keventää työn henkistä kuormaa

Vapautta ja lomamatkoja vai yksinäisyyttä ja rahahuolia? Eläkkeelle jääminen on iso elämänmuutos, johon kannattaa valmistautua ajoissa