Mielenterveyden ongelmista johtuvien sairauslomien määrä on lähes tuplaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Psyykkiset oireet ovat sairauspoissaolojen yleisin syy, ja ne ovat iso tekijä myös ennenaikaisten eläköitymisten taustalla.
Tutkimustietoa on riittävästi siitä, että vikaa on myös työssä, ei vain työntekijöissä. Kova työstressi lisää pitkittyessään mielenterveysoireiden riskiä.
Pitäisi siis korjata työtä. Silti tilannetta on sote-alallakin yritetty kohentaa korjaamalla lähinnä työntekijöitä. Suurin osa työpaikoilla tehdyistä interventioista on kohdistunut työn kuormitustekijöiden sijaan henkilöstöön.
– Työnantajat trimmaavat työntekijöitä mindfulness-kursseilla ja liikuntaharjoituksilla silloinkin, kun pitäisi trimmata työtä. On kuin haluttaisiin sanoa, että työ nyt vain on kovaa, koittakaa kestää, tuumii Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Risto Nikunlaakso.
Vastuuta työn aiheuttamasta henkisestä rasituksesta kasataan työntekijöiden itsensä kannettavaksi. Tähän suuntaan viittaa sekin, että masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa kymmenessä vuodessa peräti 50 prosentilla.
Tällä hetkellä 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä. Heistä kolmelle neljäsosalle se on ainoa hoitomuoto. Moni tarvitsisi lääkkeiden rinnalle terapiaa, mutta se tulisi huomattavasti lääkehoitoa kalliimmaksi.
Sote-työ muuttuu hitaasti
Nikulaakso sanoo ymmärtävänsä työnantajia sikäli, että työn kuormituksen vähentäminen on sote-alalla vaikeaa. Sairaaloissa ja vanhushuollossa työtä on väestön vanhetessa yhä enemmän, ja kiire on yleistä. Koronapandemian aikana tilanne paheni entisestään.
– Työolosuhteisiin vaikuttamista vaikeuttaa sekin, että siihen keskittyvää tutkimustietoa on tarjolla vähän. Työntekijöihin kohdistuvia tukitoimia on tutkittu paljon enemmän.
Eivätkä työntekijän tueksi tarkoitetut interventiotkaan turhia ole. Yksilöllistä tukea tarvitaan, sillä ihmiset ovat yksilöitä, ja heillä on työasioiden lisäksi kannettavanaan monia muitakin huolia.
– Mielen hyvinvointiin vaikuttavat työpaineiden lisäksi esimerkiksi perhetilanne ja ikä. Nuoria rasittavat työssäkin osin eri asiat kuin iäkkäämpiä työntekijöitä, Nikunlaakso selittää.
Liikunta ja mindfulness voivat siis auttaa, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan sekä yksilöön että työhön kohdistuvia toimia.
Nikunlaakso tietää mistä puhuu. Hänen työhönsä kuuluu työhyvinvointikyselyjen laatiminen ja tulosten analysointi. Lisäksi hän on ollut mukana Työterveyslaitoksen kehittämishankkeissa, kuten taannoisessa Hyvä veto -tutkimuksessa, joka nosti esiin vanhustyön eettistä kuormitusta.
Esihenkilön ja työkavereiden tukeen täytyy voida luottaa.
Nikunlaakson tuoreen väitöstutkimuksensa aihe on mielenterveyden tukeminen sote-työpaikoilla ja erityisesti se, voidaanko mielenterveyden ongelmien riskiä vähentää yhteisöllisesti, työn psykososiaalisiin kuormitustekijöihin puuttumalla.
Väitös perustuu Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyn aineistoihin vuosilta 2019–2021. Kyselyyn osallistui neljän sote-kuntayhtymän henkilöstö.
Vähemmän kiirettä, enemmän palkkioita
Mitkä asiat sote-työn tekijöiden mielenterveyttä sitten erityisesti rasittavat? Nikunlaakso nostaa kärkeen muun muassa eettisen kuormituksen ja heikon palkitsevuuden. Myös asiakasväkivalta on nykyään iso huolenaihe ja rasite.
– Eettinen kuormitus kasvaa, jos hoitaja ei esimerkiksi kovan kiireen vuoksi voi tehdä työtä omien arvojensa mukaisesti. Palkitsevuuteen taas kuuluvat työtovereilta saatu arvostus, riittävä palkka ja edut sekä työstä seuraava henkilökohtainen tyydytys.
Nikunlaakson väitöksen mukaan palkitsevuuden parantaminen, kiireen väheneminen ja työpaikan ilmapiirin koheneminen vähensivät psyykkistä rasitusta nuoremmilla työntekijöillä. Vanhemmilla työntekijöillä rasitus taas väheni vain sillä ehdolla, että työn palkitsevuus parani.
– Vanhemmille työntekijöille hyvä palkitseminen oli siis työpaineiden helpottumista tärkeämpää. Ero saattaa johtua siitä, että iäkkäämmät työntekijät ovat nuoria kouliintuneempia kovaan työhön. Asiaa pitäisi kuitenkin tutkia lisää, Nikunlaakso sanoo.
Olipa selitys mikä tahansa, havainto korostaa sitä tosiasiaa, että työntekijät ovat erilaisia. Siksi tukitoimiltakin vaaditaan yhteisöllisyyden lisäksi myös yksilöllisyyttä.
Myös asiakasväkivalta lisää työn henkistä rasitusta, samoin työntekijöiden syrjintä ja kiusaaminen, jotka eivät tutkijan mukaan ole sote-työpaikolla lainkaan tuntematon asia.
Sosiaalinen pääoma suojaa
Hyvä lääke työn psyykkistä rasitusta vastaan on Nikunlaakson väitöksen ja monen muunkin tutkimuksen mukaan työpaikan vahva sosiaalinen pääoma. Se suojaa työntekijää työn korkean vaativuuden ja heikon palkitsevuuden yhteisvaikutukselta – ja siihen työyhteisöt voivat itse vaikuttaa.
– Tärkeintä on me-henki ja luottamuksen ilmapiiri. Sosiaalinen pääomaa on muun muassa sitä, että työkavereilta ja esihenkilöitä saa tukea ja että työpaikan ongelmista puhutaan ja niitä yritetään oikeasti ratkaista.
Sosiaaliseen pääomaan kuuluu myös se, että esihenkilöön voi luottaa.
– Esihenkilöt näkevät ylikuormituksen paikat parhaiten. He tarvitsevat lisää voimaa viedä läpi tarpeelliset muutokset yhdessä työntekijöiden kanssa.
Nikunlaakso kertoo huomanneensa Työterveyslaitoksen asiakastapaamisissa, että viesti on alkanut mennä perille. Työnantajat kiinnittävät työntekijöiden trimmaamisen rinnalla entistä enemmän huomiota myös työn kehittämiseen.
– Avainsana on aika. Sote-työtä haastaa tällä hetkellä historiallisen suuri organisaatiomuutos. Uusia ja entistä parempia tapoja järjestää työtä syntyy jatkuvasti, mutta ideoiden kypsyttelyyn ei tahdo löytyä aikaa.
Miten työn tulehdusta hoidetaan?
Pelkistetyn ja kauniin määritelmän mukaan onnellisuus on kyky rakastaa ja tehdä työtä.
Työ on hyväksi mielenterveydelle. Työpaikan menettäminen ja työttömyys taas ovat merkittäviä mielenterveyden ongelmien lähteitä.
Pahimmillaan työ toimii kuitenkin juuri päivästoin: se alkaa syödä tekijänsä onnellisuutta ja mielenterveyttä.
Joinakin aamuina työpaikan ovi on raskas.
Moni hoitaja on kokenut aamuja, jolloin tekisi mieluummin melkein mitä tahansa muuta kuin lähtisi töihin. Työpaikan ovi on raskas, sillä sisällä odottaa piina.
Sosiaalinen pääoma tarkoittaa me-henkeä. Ison pääoman työpaikoilla työntekijät ovat yhtenäinen porukka ja työssä on kivaa.
Mikä auttaa, kun työpaikan ilmapiiri on päässyt heikentymään, eikä pääomasta ole jäljellä killinkiäkään?
Risto Nikunlaakso etsi väitöstään varten tätäkin asiaa koskevaa tutkimustietoa, mutta sellaista ei löytynyt – mikä on tietysti mielenkiintoinen löydös jo sinänsä.
Tukija kiinnostui asiasta siinä määrin, että aikoo tutkia sitä itse.
– Tutkimushankkeelle on jo olemassa aihio. Jos sille saadaan rahoitus, niin jatkossa viilentyneen työilmapiriin syistä ja parannuskeinoista tiedetään enemmän, Nikunlaakso lupaa.
Työilmapiirin huononemisessa on kyse työpaikan kulttuurista, ja kulttuurin muuttaminen vie tunnetusti paljon aikaa. Pahasti infektoituneen työilmapiriin hoito on kuitenkin aina hälytysasia, johon työyhteisö tarvitsee ulkopuolista apua.
Vähemmän akuutteihin tilanteisiin Nikunlaakso ehdottaa suurten korjausliikkeiden sijaan pienten askeleiden parannuksia. Hän korostaa, että tutkimustiedon puuttuessa kyse on hänen omista ajatuksistaan.
– Työpaikkakokouksia tulisi järjestää säännöllisesti, ja niissä pitäisi keskustella avoimesti sekä hyvin että huonosti toimivista asioista. Pulmana on kuitenkin se, että kriisitilanteessa kokoukset kuluvat yleensä ajankohtaisten tulipalojen sammutteluun.
Jos ilmapiiri on todella tulehtunut, apuun tarvitaan ulkopuolista selvittelijää. Yksittäinen esihenkilö saattaa jäädä ongelmavyöryn kanssa liian yksin.
Nikunlaakso muistuttaa, että Työterveyslaitoksen työhyvinvointikyselyjen tulokset julkaistaan laitoksen tulosportaalissa, ja ne ovat kyselyyn osallistuneilla hyvinvointialueilla henkilöstön vapaassa käytössä.
– Kannattaa käydä omalla työporukalla katsomassa, millaisia tuloksia ja kehittämisehdotuksia portaalista löytyy.
Väitös: Supporting mental health in social and health care workplaces – the role of psychosocial stressors at work. Itä-Suomen yliopisto 2024.
