Kun Pirkanmaan hyvinvointialue ilmoitti syksyllä aloittavansa yt-neuvottelut, se oli valtakunnanuutinen. Hyvinvointialueiden toiminta oli hädin tuskin ehtinyt vuoden alusta käynnistyä, kun niistä suurimman aluehallitus päätti, että toiminnassa on säästettävä yli 40 miljoonaa euroa.
Mitä säästöt käytännössä tarkoittaisivat, siitä oli huhuttu Ruovedellä jo pidempään. Puheille saatiin vahvistus marraskuussa, kun hyvinvointialue julkaisi tarkemmat suunnitelmat. Tieto tuli samaan aikaan kaikille, arvelee Ruoveden terveysasemalla vastaanotossa työskentelevä lähihoitaja Sirpa Luomaharju.
– Me luimme Pirhan henkilöstölehdestä, että vuodeosasto lakkautetaan. Ei sitä kukaan pomo tullut meille kertomaan.
Vielä tammikuun lopussa tilanne työntekijöiden kesken oli epäselvä. Tiedettiin, että viimeistään kesällä 18-paikkainen vuodeosasto ja akuuttihoito ajetaan alas. Potilaat siirretään naapurikuntaan Virroille, ja työntekijöille tarjotaan todennäköisesti mahdollisuutta siirtyä perässä.
Nopeimmat tekivät omat johtopäätöksensä ensimmäisten kuukausien aikana ja irtisanoutuivat. Sijaisia puuttuviin vuoroihin ei ollut aikaisemminkaan helppo saada, nyt se oli entistä vaikeampaa.
Pitkät työurat katkeavat
Lähihoitajille töitä toki riittää Ruovedellä. Asukasrakenne on maaseutukunnalle tyypillinen, ikääntynyt. Lähes puolet kuntalaisista on yli 60-vuotiaita.
– Kotihoidossa on töitä, mutta se on ihan omanlaisensa maailma. Siihen täytyy olla oikeanlaista paloa, sanoo lähihoitaja Jenny Keskinen.
Hän kertoo tehneensä lähes koko työuransa terveysasemalla.
– Sain vakipaikan heti kun valmistuin lähihoitajaksi. Tein välissä vuoden hierojatutkinnon ja olin vähän aikaa töissä hoitotarvikejakelussa. Viime syksynä palasin osastolle. Osasto on koko ajan täynnä ja ylipaikkoja käytetään. Lakkauttaminen vaikuttaa meihin kaikkiin, potilaisiin ja työntekijöihin.
Jenny ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä. Yksi asia on kuitenkin varmaa: hän ei aio siirtyä Virroille. Vastassa olisi sama hoitajapula kuin kaikkialla muuallakin.
– Siellä saisi paiskoa urakalla vuorotyötä. Työmatkat lisäisivät työpäivin pituutta, ja kun on muutakin elämää ja perhettä, tarvitaan vapaa-aikaa, jolla palautua tästä työstä.
Työn perässä naapurikuntaan matkustaminen ei kiinnosta Sirpaakaan.
– Täytän syksyllä 60. Asun sivukylällä, josta työmatkan pituudeksi tulisi 70 kilometriä. Saisin saman palkan kuin nyt, mutta matkat veisivät kaksi tuntia päivässä. Ei kiitos.
Kaikilla ei edes ole omaa autoa käytössään. Paikallinen Bussi-Manninen kuljettaa Ruovedeltä Virroille arkipäivisin kuusi kertaa ja takaisin viisi. Sen varaan ei vuorotyössä voi heittäytyä.
Kevään mittaan yt-neuvotteluiden myötä on varmistunut, että Sirpan työt jatkuvat Ruovedellä ennallaan – ainakin toistaiseksi.
– Se oli helpotus siinä kohdassa, mutta aatteluttaa, kuinka pitkäaikainen ratkaisu on. Jatkuuko työt syksyyn vai ensi vuoteen?
– Akuuttihoito loppuu huhtikuun alussa, mutta vielä ei olla saatu tarkempia ohjeita, mitä tapahtuu, jos joku rintakipuisena tulee paikalle. Ensiapu kuuluu lähihoitajan valaan, ja kun se on vannottu, niin autetaan totta kai.
Kunnat näivettyvät
Liikkumisen haasteet koskevat luonnollisesti myös Ruoveden asukkaita, kun osa terveyspalveluista on haettava entistä kauempaa.
Naapurikunta Virrat on aikaisemminkin vetänyt Ruovedeltä palveluita. Kun niitä ei ole, ei kuntaan saada houkuteltua uusia asukkaita, ei edes paluumuuttajia. Vielä sentään kesäisin mökkiläiset kaksinkertaistavat kunnan väkiluvun, mikä on näkynyt myös terveysaseman päivystyksessä.
– Siellä heiluu viikatteet, kirveet ja sahat, ongenkoukut lentävät silmään ja vaikka mitä, kuvailee osastonhoitaja Paula Laurila.
– Tähän asti haaverit on hoidettu täällä ja takaisin mökille on päässyt parhaimmillaan puolessa tunnissa. Jos akuuttihoito lakkautetaan, täytyy sama vaiva mennä hoidattamaan Virroille tai Tampereelle ja varautua pahimmillaan tuntien jonotukseen.
Ruovedeltä katsottuna Virtain suunta on muutoinkin aivan väärä.
– Se on täältä puoli tuntia pohjoiseen. Jos sieltä täytyy lähteä jatkohoitoon Tampereelle, se on puoli tuntia takaisin ja tästä etelään kohti Tamperetta. Turhaa juoksutusta edestakaisin, Jenny sanoo.
Huonokuntoisimmat kärsivät eniten
Terveyspalveluiden lakkauttaminen osuu kaikkien kovimmin iäkkäimpiin ja huonokuntoisimpiin kuntalaisiin. Tilalle tarjottavat digipalvelut sopivat huonosti heille.
– Pandemian aikaan nähtiin, että ihmiset eivät hakeutuneet hoitoon yhtä herkästi kuin aikaisemmin, ja sitä velkaa maksetaan yhä. Sama tapahtuu, kun välimatka terveyskeskukseen pitenee. Ihmiset miettivät, millaisen vaivan takia kannatta lähteä hakemaan hoitoa, Jenny sanoo.
Lähipalveluiden puuttuessa hoitoon hakeudutaan yhä myöhäisemmässä vaiheessa, mikä kuormittaa erikoissairaanhoitoa.
– Minulla on itselläkin iäkkäät vanhemmat paikkakunnalta, ja kouraisee syvältä, jos jotain tulee. Ne ovat sydäntä raapivia tilanteita, kun vanhasta parista toinen joutuu sairaalaan ja toinen on yksin kotona, eikä pääse toista katsomaan, kertoo lähihoitaja Päivi Silvonen.
– Ruovedellä varsinkin saattohoito hyvällä tolalla, siitä on saatu paljon kiitosta. Olemme hoitaneet vieraspaikkakuntalaisiakin. Meillä on ollut omaisille aina aikaa, kiirettä ei ole heille näytetty.
Päivi kertoo jääneensä terveysasemalta eläkkeelle vuonna 2022 mutta keikkailevansa edelleen muutaman päivän viikossa.
– Töitä saisi tehdä niin paljon kuin jaksaa. En tee tätä rahan takia vaan auttamisen halusta. Pyyntöjä saattaa tulla kolmekin päivässä: vanhainkodilta, terveyskeskuksesta ja palvelutalosta. Tykkään alasta ja tykkään auttaa ihmisiä.
Uskoa viimeiseen asti
Ruovedellä moni uskoi viimeiseen asti, että terveysasema säilyy ennallaan. Lähihoitajat muistavat mainita, että Suomen ensimmäinen kunnansairaala perustettiin aikoinaan 1880-luvulla juurikin Ruovedelle. Historian lisäksi kunnassa on osattu katsoa tulevaan: Poliklinikka ja vuodeosasto remontoitiin isolla rahalla toissa vuonna.
– Olemme yhdessä kehittäneet toimintaa. Meillä on käytössä kuntouttava työote ja omapotilasjärjestelmä. Oma lääkäri on ollut osastolla useamman vuoden, ja yhteistyö on sujuvaa. Meillä ei ole samanlaisia toimintaa hidastavia hierarkioita kuin monessa muussa työyhteisössä, Jenny kertoo.
Terveysaseman kohtalo on herättänyt keskustelua pienellä paikkakunnalla. Paikallinen ruokalayrittäjän alulle panema adressi terveysaseman säilyttämisen puolesta keräsi lyhyessä ajassa noin 2 700 allekirjoitusta. Se on paljon, kun kunnan koko asukasluku on noin 4 000.
– Olemme ainakin tehneet kaikkemme. Haluan uskoa, että kaikella on lopulta tarkoituksensa ja että kaikki kääntyy lopulta hyväksi, vaikka sitä kaiken tämän keskellä on vaikea uskoa, Sirpa sanoo.
Hoitajapula on valtava, silti edessä on yt-neuvotteluaalto
Ruovesi ei ole tilanteessa yksin. Aluehallitus veti yhdellä vedolla ruksit myös muiden pienten kuntien terveyspalveluiden yli. Pirkanmaan itäisimmässä kunnassa Kuhmoisissa vuodeosaston toiminta oli määrä ajaa alas kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta työntekijät irtisanoutuivat yksi toisensa jälkeen ja toiminta päättyi jo alkuvuodesta.
Kun kokeneet hoitajat nostavat kytkintä, osaamista ei hetkessä paikata uusilla työntekijöillä, jos heitä ylipäänsä saadaan rekrytoitua. Pirkanmaalla vajetta pyritään paikkaamaan esimerkiksi filippiiniläisillä hoiva-avustajilla.
Säästötoimia mietitään parastaikaa joka ikisellä hyvinvointialueella. Lähipalveluita on supistettu muuallakin tai ainakin päätöksiä on jo hahmoteltu paperille.
Vaihtoehdot ovat vähissä. Hyvinvointialueet saavat toimintaansa rahan valtiolta. Jos annetussa budjetissa ei pysytä, hyvinvointialueita uhkaa sulauttaminen toiseen. Se todennäköisesti tarkoittaisi sitä, että työpaikat ja palvelut siirtyisivät entistäkin kauemmas.
