Joskus äkilliset kriisitilanteet koettelevat työyhteisöä. Työpaikalla sattunut onnettomuus tai väkivaltatilanne, työkaverin kuolema tai itsemurha voivat olla tilanteita, jolloin on parasta turvautua ulkopuolisen tahon tarjoamaan kriisiapuun.
− Hoitoyhteisöissä kriisitilanteet ovat usein samanlaisia kuin muuallakin. Myös väkivaltatilanteet ovat hoitotilanteissa yllättävän tavallisia, Pirjo-Riitta Liimatainen sanoo.
Koulutetun kriisityöntekijän ohjaamana työyhteisö voi käydä yhteisesti läpi tapahtuneen traumaattisen tilanteen. Osana kriisiapua puhutaan tapahtuman herättämistä ajatuksista ja tunteista. Tärkeää on, että työntekijöille on selvillä, miten työssä jatkossa edetään ja millaisia avun mahdollisuuksia on olemassa.
− Kriisiavulla pyritään luomaan työyhteisölle varmuutta siitä, että ihmisiä pyritään auttamaan, Liimatainen sanoo.
Kriisiavun tuo yhteisön ulkopuolinen asiantuntija
Kriisityöntekijän tehtävänä on käydä tapahtunut läpi työyhteisön kanssa suoraan, asiallisesti, ymmärtäväisesti ja kuunnellen. Liimatainen pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että kriisiavun antaa työyhteisön ulkopuolinen ihminen, joka on objektiivinen suhteessa tapahtuneeseen ja työyhteisöön.
Kriisitilanteessa esihenkilöiden tehtävä on järjestää apua ja varmistaa, että kaikki tarvitsevat sitä saavat. Käytännössä kriisiapua voidaan hakea esimerkiksi työterveyshuollosta. Hoitoalan työpaikoilla voi olla tarpeellista järjestää useampi kuin yksi kriisiapuistunto; jonkun on hoidettava työt kentälläkin, eikä ihmisten pidä joutua tulemaan vapailta kotiin, elleivät he sitä itse halua.
− Jos istunto on kaikille samanlainen, ei haittaa, vaikka niitä pidettäisiin useammassa osassa.
Yksi kriisiavun menetelmä on jälkipuintitoiminta, niin kutsuttu debriefing. Menetelmässä työyhteisö käy traumaattisen tilanteen vaihe vaiheelta läpi menetelmään koulutetun ohjaajan kanssa. Jälkipuinti voi olla erityisesti onnettomuustilanteiden jälkeen hyvä menetelmä; sillä voidaan oikoa tapahtuneesta syntyneitä väärinkäsityksiä ja epätiedottomuutta, mitkä voivat osaltaan aiheuttaa ahdistusta.
Istunnossa kerrotaan myös reaktioista, joita äkilliset traumaattiset tilanteet aiheuttavat ja siten normalisoidaan aiheutuneita reaktioita. Istunnossa ihmiset saavat tietoa, joka osaltaan voi auttaa heitä toipumisessa.
Ryhmädynamiikka vaikuttaa avoimuuteen
Työyhteisölle annettavassa kriisiavussa pitää huomioida ihmisten erilaiset reagointitavat. Ryhmädynamiikka vaikuttaa myös kriisitilanteissa. Liimatainen näkee isona haasteena sen, jos työyhteisön mahdolliset hierarkiat estävät ihmisiä keskustelemaan avoimesti. Työyhteisön jäsenille pitääkin tarjota mahdollisuus myös kahdenkeskiseen keskusteluun, mikäli ryhmässä puhuminen ei tunnu kaikille turvalliselta.
− Ryhmissä on aina äänekkäitä, jotka saattavat varsinkin alussa sanoa, että tämä on turhaa ja aina on selvitty. Tällaiset kommentit voivat tiukastikin sulkea toisten suut.
Yksi keino varmistaa kaikille suunvuoro, on käydä kierros, jossa kaikki pääsevät kertomaan ajatuksistaan.
Liimataisen oman kokemuksen mukaan keskustelut lähtevät yleisesti hyvin käyntiin rankan tilanteen jälkeen. Hänelle itselleen on erityisesti jäänyt mieleen eräs rakennusmiesten kanssa hoidettu purkutilanne vakavan, työkaverin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen.
− Ensin mietimme, että mitähän tästä tulee, kun vastassa oli kovaääninen, rehvakas jengi. Mutta kun puhuimme asiasta suoraan ja kävimme läpi, mitä oli tapahtunut, puhetta tulikin aivan valtavasti.
Liimatainen pitää tärkeänä, että kriisiavun tarve tunnistetaan myös vaikeisiin tilanteisiin tottuneissa työyhteisöissä, myös hoitajayhteisöissä.
− Usein saatetaan ajatella, että ollaan kovempia kuin ollaankaan. Erityisesti tällainen riski voi olla ensilinjassa työskentelevillä ihmisillä. He eivät välttämättä ole herkimmästä päästä ja ovat myös hyviä peittämään sen. Siellä voi olla ronski ja karkea huumori, mutta eivät hekään ole suojassa traumaattisten tilanteiden vaikutuksilta.
Kriiseihin varautuminen vaatii suunnitelmallisuutta
Hyvin valmistautuneessa työyhteisössä on kriisitilanteen varalle myös suunnitelma, johon on kirjattu selkeät toimintaohjeet, työnjako ja aikataulu. Liimatainen uskoo työpaikoilla nykyisin varauduttavan kriiseihin paremmin kuin aiempina vuosina.
− Nykypäivänä puhutaan paljon enemmän ihmisten hyvinvoinnista, niin työelämässä kuin elämässä yleensä, ja kehitetään myös keinoja sen tukemiseen.
Kriisin käsittely työpaikalla jatkuu myös välittömän kriisiavun jälkeen. Tilanteen läpikäyminen yhdessä ammattilaisen kanssa usein helpottaa keskustelemista työyhteisön kesken myös jatkossa.
− Se myös hioo työyhteisön yhteenkuuluvuutta, kun voi sanoa toiselle, että tuntuu pahalta.
Jatkokäsittelyssä keskeistä on turvata yksilöille ja yhteisölle tarvittu tuki, kuten keskusteluapu ja työnohjaus. Tärkeä osa kriisityötä on myös seuranta, jossa katsotaan, miten työyhteisö voi esimerkiksi muutamia kuukausia kriisin jälkeen.
Osana seurantaa pitää pyrkiä myös pohtimaan, onko apu ollut riittävää, sillä se antaa lisätietoa jatkoa varten. Keskustelu on keskeinen arvioinnin keino, mutta myös esimerkiksi nimettömien kyselylomakkeiden käyttö voi olla tarpeen.
Huolenpidon pitää olla jatkuvaa
Liimatainen muistuttaa myös, että huolenpito työyhteisöstä pitää olla jatkuvaa: siihen kuuluu toinen toisensa huomiointi, esihenkilön pysyminen kartalla työpaikan oloista ja työntekijöidensä voinnista. Jos hyvinvointikyselyissä ilmenee ongelmia, niihin täytyy puuttua. Osastokokouksissa täytyy pystyä puhumaan vaikeistakin asioista.
− Tarpeen mukaan esimerkiksi osastokokouksille voisi kutsua vierailevia asiantuntijoita puhumaan työhyvinvointiin liittyvistä aiheista.
Kun työyhteisöä kuunnellaan ja tästä pidetään huolta tavallisina aikoina, voi se myös ehkäistä kriisejä ja edistää niissä selviytymistä.
Hyvä kriisinhoito takaa sen, että ihmiset toipuvat nopeammin. Kun työntekijät saavat kokemuksen, että heitä on kuultu ja heistä välitetään, on tällä myös mitattavia hyötyjä, kuten sairauslomien ja poissaolojen vähentymistä.
− Kun ihmisillä on ymmärrys siitä, että heitä autetaan, siitä tulee valtavan hyvä tunne ja se kasvattaa motivaatiota. Ryhmähenki ja muu on ihan erilaista, kuin että jos kaikki jätettäisiin oman onnensa nojaan. Kun rakenteet ovat hyvät, niiden sisällä on yleensä hyvä olla.
Ylipäätään työyhteisöissä on liikuttu Liimataisen kokemuksen mukaan avoimempaan suuntaan.
− Itse kunnioitan suuresti nuorempia sukupolvia, sen takia, että asioista puhutaan paljon suoremmin ja vaikeitakin asioita otetaan puheeksi enemmän. Aina puhutaan siitä, että suomalaiset ovat tuppisuita, mutta en itse usko siihen enää. Sitä on mielestäni murrettu todella paljon ja hyvällä tavalla.
Kriisitilanteisiin on saatavilla apua vuorokauden ympäri
- Psykososiaalisen tuen antaminen kuuluu kunnan peruspalveluihin. Sitä on oltava tarjolla, kun tapahtuu onnettomuus tai muu äkillinen kriisitilanne, mikä voi vaikuttaa henkilöiden jaksamiseen ja toipumiseen.
- Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja kriisipäivystykset toimivat myös virka-aikojen ulkopuolella.
- Akuutin vaiheen jälkeen kriisiapua voi saada esimerkiksi Mieli ry:n kriisikeskuksista, joita on Suomessa 22.
- Mieli ry:n kriisipuhelin päivystää vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111
