Hoitajakin on vain ihminen. Se on asia, mikä varsinkin kiivaan hoitotyön keskellä helposti hoitajalta itseltään unohtuu.
– Ammatti on niin vaativa, että hoitajat saattavat kokea, että kaikki pitää jaksaa, eikä mikään saa mennä heillä työpaikalla tunteisiin, toteaa kriisi-, trauma- ja katastrofipsykologian asiantuntija Eija Palosaari.
Hän muistuttaa, että hoitajan arki voi olla täynnä ammatti-identiteettiä koettelevia vaikeita ja yllättäviä tilanteita. Aina aika ei riitä tarpeeksi hyvän hoidon antamiseen, toimenpide saattaa epäonnistua tai asiakas saattaa kuolla yllättäen. Palosaari toteaa, että suuren osan näistä työhön kuuluvista asioista kokenut hoitaja kestää vahvalla ammatti-identiteetillä ja ammatillisella rutinoitumisella. Rutinoitunut hoitaja osaa käsitellä vaikeat tilanteet puhumalla kokemuksistaan avoimesti. Parhaimmassa tapauksessa hän osaa myös siirtää näitä taitoja edelleen työyhteisönsä uusille jäsenille.
Kyse ei ole supervoimasta, vaan kyvystä vetää raja oman kokemuksen ja hoidettavan ihmisen kokemuksen välille. Taito on Palosaaren mukaan tärkeä, sillä liiaksi eläytyvä hoitaja on vaarassa ajautua myötätuntouupumukseen.
–Hoitaja tarvitsee työhönsä kokemuksen ja ammatillisen tiedon kerryttämää suojaa. Kysymys on tasapainosta, pysytään erillisinä, vaikka lämpö ja ymmärrys hoidettavaa kohtaan säilyykin.
Jos tämä sisäisen maailman tasapaino järkkyy, hoitajasta voi vähitellen tulla koko työyhteisölle taakka.
Kun värit katoavat
Ehkä tämä on nyt sitä keski-ikää, kun tunteita on vähemmän, eikä mikään enää oikein kiinnosta tai liikuta, näin traumatisoitunut tai stressaantunut ihminen Eija Palosaaren mukaan usein ajattelee.
– Moni pitkään rasituksesta kärsinyt toteaa, että minusta nyt vain on tullut iän myötä tällainen, olen muuttunut vakavammaksi. On hyvin tyypillistä syytellä stressin aiheuttamasta värittömyydestä keski-ikää.
Oikeasti kyse on mielen itsesuojelujärjestelmästä. Kun tunteet ovat liian vaikeita käsiteltäviksi, hoitaja sulkee ne mielestään. Palosaaren mukaan tästä seuraa kyllä ensin helpotusta, mutta ajan myötä toiminta kuluttaa psyykkisiä voimavaroja.
– Kun työtilanteisiin liittyvät vaikeat tunteet sulkee elämästään pois, tulee samalla karkottaneeksi elämästään myös niiden vastakohtia, ilon ja onnen ja herkistymisen hetkiä. Ilman noita tunteita hoitajan elämästä voi tulla hyvin väritöntä ja työote kyynistyy.
Sokea piste
Koska mieli suojelee itseään rasittavilta tunteilta, hoitaja ei välttämättä itse näe, että hänestä on tullut kyynisempi vaikeiden kokemusten seurauksena.
Potilaat saattavat huomata, ettei hoitaja tavoita heitä tunnetasolla. Työkavereille kuormittuminen saattaa näkyä niin, että kollega onkin paljon ilottomampi ja suhtautuu uusiin ajatuksiin ja ideoihin negatiivisesti. Hänen seuransa saattaa tuntua ahdistavalta. Toisaalta kyynisyys saattaa herkästi myös tarttua, sillä negatiivisuus on myös turvallista.
– Erityisesti työpaikan nuoret jäsenet, jotka hakevat voimakkaasti hyväksyntää ja paikkaansa työyhteisössä, saattavat lähteä peesaamaan kyynistä hoitajaa. Silloin työvuoroista ja huonosta kahvinkeittimestä valittaa jo kokonainen työyhteisö.
Palosaaren mukaan kyynistä työkaveria voi olla vaikeaa saada heräteltyä tunteitaan käsittelemään.
– Silloin on tärkeää pitää huolta, että työyhteisössä muuten säilyy iloisia ja onnellisia asioita ja että siellä on tilaa uusille ideoille. Voihan olla, että ne tavoittavat kyynisenkin ja saavat hänet havahtumaan.
Hae apua ajoissa
Vaikean tilanteen jälkeen hoitajan pitäisi ensi tilassa hakeutua keskusteluyhteyteen työyhteisönsä ja työnohjaajan kanssa.
– Työnohjaajalla tai purkajalla on näihin tilanteisiin selvä käsikirjoitus. Aluksi käydään läpi, mitä tapahtui ja sitten se, mitä hoitaja havaitsi, miltä asiat hänen silmiinsä näyttivät.
Hoitajalta ei automaattisesti kysytä, miltä tilanne hänestä tuntui, sillä kysymysten tarkoituksena on kääntää katsetta sisäänpäin ja tarkastella tapahtumien lisäksi omia reaktioita.
– Usein hoitajat kokevat, että asiakas tai potilas on kaikkein tärkein, eikä heillä ole oikeutta edes havainnoida tilannetta. Omia havaintoja ja reaktioita pitää käydä läpi, etteivät ne lukitu hoitajan sisään ja ala syödä hänen energiaansa.
Palosaari korostaa, että kyseessä ei ole tekninen palaveri, jossa käydään läpi, mitä hoitaja mahdollisesti teki väärin. Sen sijaan yhdessä käydään läpi, mitä hoitaja on kokenut ja minkälaisia asioita hänelle on tapahtunut.
– Hoitotyössä hoitajan on niin usein sivuutettava itsensä, että tämä voi olla vaikeaa, mutta se on hyvin tärkeää.
Auta nuorempaa
Eija Palosaari toivoisi, että työyhteisössä tuettaisiin vaikeissa tilanteissa erityisesti nuoria, joiden ammatti-identiteetti on vasta kehittymässä.
– On tärkeää, että vaikean tilanteen jälkeen he voivat lähestyä kokeneita työkavereita ja kysyä, mitä ajattelet tästä tilanteesta, oletko kokenut jotakin samanlaista, miten itse selviydyit?
Palosaari puhuu perjantaina 2. syyskuuta Lähihoitaja 2022 -tapahtumassa hoitajien psykologisesta hyvinvoinnista ja poikkeusajan hoitotyöstä.
Palosaari toteaa, että psykologisesti hyvinvoiva työyhteisö on avoin ja jaksaa ihmetellä.
– Ja kun vaikeita tilanteita tulee, niiden käsittelylle otetaan aikaa.
Myös pitkään kyynisyydestä kärsineellä hoitajallakin on Palosaaren mukaan toivoa. Elämän värit voivat vielä palata.
– Hoitajan on kyettävä vain pysähtymään ja havahtumaan omaan tilanteeseensa ja haettava itselleen apua.
Eija Palosaari puhui Lähihoitaja 2022 -tapahtumassa hoitajan psykologisesta jaksamisesta. Osa tapahtuman tallenteista jaetaan SuPer-liiton Skarppi-koulutuspalvelussa.
