Lähihoitajaopiskelijat pelastavat tajuttoman potilaan – simuloitu harjoitus opettaa monia taitoja

Vanhushoidon nukke on kytketty elintoimintoja mittaavaan monitoriin, johon hoitotyön opettaja Tomi Tynkkynen syöttää tabletin kautta tietoja nuken elintoiminnoista. Hän antaa viimeiset ohjeet ennen harjoitusta.

• Pitäkää huolta, että hoitotoimet ja tutkimukset tehdään oikeassa järjestyksessä. Panostakaa myös vuoropuheluun ja tiimityöhön. Keissi lähtee nyt!

Valkotakkinen kolmikko Haneen Hasan, Sofia Hakala ja Maksudur Rahman tarttuvat ripeästi toimeen. Roolit ovat selvät. Yksi opiskelijoista seuraa monitorista elintoimintojen lukemia, toinen kiinnittää anturit nuken rintaan ja kolmas kirjaa mittaustuloksia ja kellonaikoja.

”Happisaturaatio 80, syke heikkenee – lisää happea!”

Happimaski asetetaan vauhdilla nuken kasvoille. Kokemuksen tuoma varmuus näkyy opiskelijoiden otteissa. Harjoitus saa lisää vaikeuskerrointa, kun Tynkkynen muuttaa potilaan elintoimintoja nostamalla verenpainelukemaa tabletin kautta. Monitori alkaa piipata, ja tilanne sähköistyy.

Mona Sapkota ja Anni Rautio seuraavat sivusta kolmikon toimintaa. Heidän tehtävänään on arvioida ryhmän työskentelyä. Toisten suoritusten tarkkailu opettaa paljon. Kirjaako tiimi mittaustulokset ja kellonajat oikein? Tehtiinkö toimenpiteet oikea-aikaisesti? Miten yhteistyö sujui?

Tynkkynen uskoo, että simulaatioharjoitukset motivoivat opiskelijoita ja täydentävät oppimista perinteisten luentojen, oppikirjojen ja videoiden rinnalla. Sairaalatyössä toistuvat tilanteet, kuten tajuttoman potilaan hoito, edellyttävät tarkkuutta ja sujuvaa yhteistyöt. Toiminnalliset harjoitukset kehittävät myös opiskelijoiden omatoimisuutta.

”Simuloidut harjoitukset tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella toimenpiteitä käytännössä ja kehittää tiimityötaitoja. Tämä on hyvää valmennusta tulevaa työelämää varten.”

Opiskelijoilla on jo kaksi vuotta opintoja takana ja työharjoittelu sairaalassa tai vanhusten palvelutalossa on pian edessä.

Haneen Hasan kertoo kiinnostuneensa hoitotyöstä jo lapsena. Lähihoitajaopinnot olivat hänelle luonteva jatko peruskoulun jälkeen. Hän haaveilee erikoistumisesta lasten ja nuorten hoitoon sekä työskentelystä sairaalassa. Käytännön harjoittelu nuken kanssa lisää varmuutta.

• Esimerkiksi injektion antaminen hoitonukelle tuntuu hyvin aidolta ja sen tekemiseen saa varmuutta toistojen avulla. Nuken ansiosta meidän ei tarvitse pistellä toisiamme, hän naurahtaa.

Kaihi silmissä

Vanhusta imitoiva nukke eli potilassimulaattori on viralliselta nimeltään Nursing Anne Geriatric. Se on ainutlaatuinen ja monipuolinen oppimisväline, joka tuli muutamia viikkoja sitten Stadin ammattiopistoon. Koulussa sitä kutsutaan nimellä Rauni.

Nuken iho on suunniteltu ohueksi ja ikääntyneen ihon näköiseksi. Injektioneula uppoaa siihen luonnollisesti. Nukessa on kattava valikoima ominaisuuksia: kaihilla varustetut silmät, ikääntyneet raajat, harmaa peruukki ja erilaisia tekohampaita. Pulssin voi mitata kaulalta sekä ranteesta ja pupillien kokoa voi vaihtaa. Erityiset täytteet imitoivat jalkojen turvotusta.

Nukke sisältää myös vaihdettavat sukupuolielimet, eri kokoisia eturauhasia ja kohdunkauloja, sekä realistisen katetrointijärjestelmän, jossa neste virtaa aidon oloisesti. Nuken avulla voi harjoitella lisäksi verinäytteen ottoa ja avannepussin vaihtamista.

•  Perustaitojen harjoittelu onnistuu tällä, mutta siinä on myös vaativampaan tarpeeseen esimerkiksi stetoskooppitoiminto, jolla voi kuunnella sydän- ja keuhkoääniä, Tynkkynen kuvaa.

Tilanteet ja toimenpiteet tutuiksi

Sairaanhoitoon ja huolenpitoon erikoistuva Maksudur Rahman tekee jo opintojen ohessa keikkatöitä kotihoidossa. Hän kertoo, että käytännön työssä on tullut vastaan toimenpiteitä ja tilanteita, joita on koulussa harjoiteltu.

• On varmempi olo antaa insuliinipistos asiakkaalle, jos sitä on jo harjoitellut nuken kanssa, Rahman toteaa.

Sairaalan akuuttiosastolle töihin tähtäävä Sofia Hakala puolestaan on erityisen tyytyväinen siihen, että myös vaativia hoitotilanteita voi harjoitella käytännössä.

”Monitorilta tarkkaillaan potilaan vitaalitoimintoja ja lukemien muuttuessa täytyy tietää mitä seuraavaksi tehdään. Toimintatavat tulevat tutuiksi ja saa tuntumaa siitä, millaista työskentely akuuttitilanteessa voi olla.”