Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee noin 30 000 ihmistä vuodessa. Elämän loppuvaiheen hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa paitsi väestön ikääntyessä myös syövän ja muiden vakavien sairaustapauksien yleistymisen myötä.
Kuolevan potilaan vierellä on usein lähihoitaja. Esimerkiksi vanhusten pitkäaikainen hoito on lähes aina palliatiivista. Lähihoitajat ovat myös toistaiseksi ainoa hoitotyötyön ammattilaisten ryhmä, joiden koulutuksessa on saattohoitoon keskittynyt opintokokonaisuus.
Tilanteeseen on herätty sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa valmistellaan saattohoito-osaamisen lisäämistä myös sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutukseen.
Ministeriön työryhmässä SuPer-liittoa edustava asiantuntija Mervi Lehtinen on tyytyväinen suunnitelmiin. Saattohoito-osaamisen tulisi hänen mukaansa olla kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten perustaitoja.
– Elämän loppuvaiheen hoito on mitä suurimmassa määrin tiimityötä, jossa on hyödynnettävä eri ammattiryhmien asiantuntemusta.
Ensi vuonna otetaan käyttöön koko hoitohenkilökunnalle tarkoitettu saattohoitopassi, verkkokurssina suoritettava vapaaehtoinen täydennyskoulutus, joka on pieni askel saattohoito-osaamisen lisäämiseen.
Ihmisyyden monet puolet
Mervi Lehtisellä on pitkä kokemus saattohoitotyöstä ja koulutuksesta Ruotsissa, ja hän sanoo, että Suomella on paljon opittavaa. Hän toivoo, että Suomessakin saattohoitoa toteuttavat hoitajat saisivat automaattisesti työnohjausta, joka auttaa työntekijää jaksamaan työssään ja kehittämään taitojaan selviytyä kuormittavista tilanteista.
Lehtinen myöntää, ettei saattohoitotyö sovi kaikille. Ihmisen, joka ei itse ole käsitellyt kuolemaan liittyviä kysymyksiä, on vaikea auttaa saattohoidossa olevaa potilasta.
Kivunlievitys on olennainen osa saattohoitoa ja sen onnistuminen vaatii ihmisen kokonaisvaltaisuuden ymmärtämistä. Elämän loppuvaiheessa kivun taustalla voi olla henkinen tai hengellinen kärsimys.
– Saattohoitoon kuuluu ihmiskäsitys, jossa ihmisellä on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eksistentiaalinen ulottuvuutensa, ja saattohoidossa on osattava huomioida niistä jokainen.
– Saattohoidossa on käytössä kaikki hoitotyön puolet. Kuoleman lähestyessä painopiste muuttuu sairauskeskeisyydestä ihmiskeskeiseksi, eikä sellaista työtä tekevällä saisi koskaan olla kiire.
Kokonaisvaltaiseen saattohoitoon kuuluu myös omaisten huomioiminen.
Saattohoitoa toteutetaan usein terveyskeskusten vuodeosastolla, jossa osaamisen ja henkilökunnan määrä vaihtelee. Onko lainkaan realistista, että kaikkialla Suomessa olisi tarjolla laadukasta saattohoitoa?
– Siihen on pyrittävä. Myös kotisairaalatoimintaa on lisättävä. Moni haluaa kuolla kotonaan, mutta se ei aina ole mahdollista, Lehtinen vastaa.
Lue myös: Lähihoitaja vahustyössä – 10 kysymystä saattohoidosta
