Järjestetäänkö lähihoitajakoulutukseen pyrkiville karsivat soveltuvuuskokeet jo ensi vuonna vai vuonna 2020? SuPerissa odotetaan vastausta tähän kysymykseen, nyt kun opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on näyttänyt kaivatuille testeille vihreää valoa.
Viime vuonna opetus- ja kulttuuriministerille tehtiin esitys pakollisten soveltuvuustestien palauttamisesta tutkintoihin, joissa työntekijä on vastuussa toisten ihmisten terveydestä tai turvallisuudesta. Vaikka valtaosa opiskelijoista on kelvollisia hoitajaksi, tilanne on tällä hetkellä se, että kouluissa on niitäkin opiskelijoita, joita ei voi päästää työharjoitteluun.
Kasvatustieteen tohtori ja erityispedagogi Erja Sandberg on perehtynyt koulutuksen ja opetuksen kysymyksiin. Hänen mukaansa karsivat soveltuvuuskokeet ovat lähihoitaja-alalla välttämättömiä.
Oliko soveltuvuustestien poistaminen virhearvio?
– Soveltuvuustestien poistaminen oli ehdottomasti virhearviointi. Turvallisuusasiat ovat ensisijaisia ja ne menevät koulutustakuun edelle. Jokaiselle nuorelle voidaan löytää oma ala, jolle hän on soveltuva opiskelijaksi.
Mikä mahtoi kääntää tässä asiassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen pään?
– Ministeri on saanut tietoa asiasta jo yli vuosi sitten, muttei siihen silloin puuttunut. Ehkä hänellä ei ole tällä hetkellä enää vaihtoehtoa sivuuttaa asiaa ja sopiihan tämä hänelle hyväksi teemaksi näin ennen vaaleja.
Minkälainen olisi hyvä karsiva soveltuvuustesti lähihoitajaopiskelijalle?
– Soveltuvuustestissä tulisi olla useampi osio. Esimerkiksi psykologinen osuus, henkilökohtainen haastattelu sekä ryhmätilanteessa toimiminen. Myös paineensietokykyä ja suomen kielen taitoa olisi hyvä sisällyttää testiin. Testaustilanteessa olisi hyvä olla mukana oppilaitoksen ulkopuolinen psykologi, erityisopettaja ja alan muita opettajia. Perinteisesti yksi tai kaksi testipäivää on ollut sopiva. Toki tulee huomioida, että tämäkin on vain yksi tilanne eikä kerro kaikkea testattavasta henkilöstä.
Mitä vaaroja tai haittoja karsivista soveltuvuustesteistä voi olla?
– Tulee tiedostaa, että soveltuvuuden testaus ei ole koskaan aukoton. Se karsii ehkä graaveimmat tapaukset, mutta joitain asioita kuten esimerkiksi päihteidenkäyttöä voi jäädä myös piiloon, jos ei niitä ole näkyvissä testipäivänä tai testitilanteessa. Soveltuvuuden arvioinnin lisäksi tarvitaan myös aktiivista SORA-lain käyttöä opiskelun eri vaiheissa.
– Tietylle alalle soveltumattomat opiskelijat tulee myös vastuullisesti ohjata hoitoon, toiselle alalle tai toiseen oppilaitokseen, eli heitä ei voida jättää tyhjän päälle. Tämä vaatii lisäresurssia myös esimerkiksi opinto-ohjaukseen.
Millä aloilla karsivia soveltuvuustestejä tarvitaan?
Mielestäni karsivat soveltuvuuskokeet ovat paikallaan kaikille ihmisen turvallisuutta tai terveyttä koskeville ammattialoille. Tällä hetkelläkin karsitaan soveltuvuutta. Esimerkiksi Suomen ilmailuopistoon ammattilentäjän koulutukseen on tarkat kriteerit.
Onko lähihoitajakoulutuksesta tullut ala, johon on ohjattu ne, jotka eivät muualle pääse koulutukseen?
– Siltä hieman vaikuttaa. Minulle on tullut esimerkiksi yhteydenottoja yläkoulun opinto-ohjaajilta ja TE-keskuksen virkailijoilta, että mikäli henkilöllä on paljon tuen tarvetta, heitä ei voi ohjata esimerkiksi lukioon. Lähihoitajia kuitenkin tarvitaan eli heille on työpakkoja ja se on niin sanotusti varma reitti ohjata sille alalle. Tämä on vastuutonta toimintaa aikuiselta.
Mikä on tällaisen ohjaamisen hintalappu yksilölle ja yhteiskunnalle?
– Hintalappua on vaikeata arvioida. Joskus hinta on se, ettei henkilö voi toimia kyseisessä työssä koulutuksestaan huolimatta. Hän jää ilman työtä, ja tämä voi vaikuttaa esimerkiksi syrjäytymiseen. Joskus taas koulutus keskeytyy esimerkiksi väärän alavalinnan, liian vähäisen tuen tai heikkojen pohjatietojen seurauksena. Tällöin henkilö saa vielä epäonnistumisen kokemuksen ja kolauksen itsetuntoonsa tutkinnon puuttumisen lisäksi.
