Tarja Pölkki, 66, on tiettävästi Suomen vanhin lähihoitajaopiskelija, hän aloitti opintonsa viime syksynä koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa.
– Opiskelulle ja oppimiselle ei ole yläikärajaa. En suostu asettumaan isoäitimoodiin, mutta en myöskään yritä olla mikään 150-vuotias Britney Spears, Tarja naurahtaa
Opinnot ovat edenneet rivakasti.
– Syksyllä sain tehtyä maksimimäärän opintopisteitä. Olisin kaivannut enemmän digiopetusta, mutta hyvin olen pärjännyt.
Tarjan opiskelukavereista nuorimmat ovat juuri peruskoulun päättäneitä. Osa koulun käytävillä vastaantulevista nuorista on tuttuja jo ennestään, erityisopettaja-ajoilta.
– Meillä on sanaton sopimus, että emme keskustele menneistä. Koulussa olemme samalla viivalla, opiskelukavereina. Joskus tuntuu, että minulta odotetaan enemmän, koska minulla on ikää. On ollut ihana taantua! Koen, että ryhmämme ikäerot ovat rikkaus.
Tarja jäi eläkkeelle lokakuussa 2021 Lahden kaupungilta. Takana on pitkä ura erityisopettajana varhaiskasvatuksessa. Sen lisäksi hän on tehnyt mallin töitä Suomessa ja ulkomailla ja toiminut seksuaalipedagogina ja -neuvojana muun muassa maahanmuuttajien parissa.
Työmäärä yllätti
Tarja hakeutui lähihoitajaopintoihin saadakseen pohjakoulutuksen terveydenhoitoalalle. Tähtäimessä on geronomin tutkinto, mutta sitä ennen hän haluaa työskennellä jonkin aikaa lähihoitajana. Ensimmäisen työssäoppimisjakson Tarja suoritti paikallisessa palvelutalossa Saga Salpalinnassa. Työharjoittelussa varmistui, että alavalinta meni nappiin.
– Pääsin näkemään ja kokemaan, mitä työ käytännössä on. Ohjaajani, lähihoitaja Tiina Niemelä on huippuammattilainen ja opin häneltä paljon. Oli hyvä, että näytöt pystyi suorittamaan joustavasti sen mukaan, milloin koin olevani valmis, eikä vain ennakolta lukkoon lyötyinä päivinä.
Palvelutalossa Tarja avusti ilta- ja aamutoimissa, suihkuttamisissa, ruokailuissa ja jakoi lääkkeitä.
– Töiden määrä yllätti! Kun koulussa kysyttiin, kumpi oli kuormittavampaa, aamu- vai iltavuoro, en osannut vastata, koin, ettei niissä ollut eroa.
Eläköityminen kadotti rytmin
Osaamisalan suhteen Tarjalla on varma visio.
– Haluan syventyä päihde- ja mielenterveystyöhön niin, että keskiössä ovat ikäihmiset.
Hän on keskustellut valinnastaan opettajien ja oppilaanohjaajan kanssa, mutta siihen vaikuttivat vahvasti omat kokemukset eläköitymisestä.
Tarja kertoo monen ihmetelleen ääneen, miksi ihminen, jolla on kohtuullisen hyvä eläke, haluaa opiskella ja tehdä töitä.
– Eläköityminen ei sopinut minulle ollenkaan! Ei siis ollenkaan! Minulla ei ollut ikävä työtä, ei edes kollegoita tai päiväkoteja, vaan pahinta oli se, miten päivistä hävisivät struktuuri ja rytmisyys. Se meinasi tehdä minut hulluksi!
Tarja tunnetaan Lahdessa yhteiskunnallisesti aktiivisena ihmisenä ja hän onkin kysytty puhuja erilaisissa eläkeläisille suunnatuissa tilaisuuksissa.
– Keskustellessani ihmisten kanssa huomasin, miten eläkkeelle jääminen on paljon riskaabelimpi tilanne kuin mitä yleensä ymmärretään. Jos työn tilalle ei tule mitään mielekästä, ihminen saattaa alkaa täyttämään tyhjiötä esimerkiksi päihteillä tai sitten tulee mielialanvaihteluja ja muuta.
Hoitajana Tarja haluaa nostaa esille vaietun salaisuuden: Ikäihmisten päihteidenkäytön.
– Yleensä päihteistä puhuttaessa keskiössä ovat nuoret, mutta ihminen voi alkoholisoitua myös vasta myöhemmällä iällä. Olen lukenut ja nähnyt, miten eläkeläisnaisten päihteidenkäyttö on vaiettu salaisuus.
”Eläkeläisnaisten päihteidenkäyttö on vaiettu salaisuus.”
Pieni seksipuoti hoivakodissa
Toinen tabu, jota hän haluaa ravistella, on ikäihmisten seksuaalisuus.
– Minulla nousee karvat pystyyn, kun asialle hymähdellään tai naureskellaan. Ihminen on seksuaalinen olento viimeiseen hengenvetoonsa asti. Kun puhutaan seksuaalisuudesta, niin puhutaan myös seksuaaliterveydestä ja terveyden edistämisestä.
Tarja ymmärtää hyvin, että seksuaalisuus on vaikea asia ottaa puheeksi – niin asiakkaalle kuin joskus hoitajallekin, etenkin jos ollaan eri sukupolvea. Hän on silti sitä mieltä, että seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksista asumispalveluissa pitäisi keskustella samalla lailla kuin muistakin fasiliteeteista. Kaiken lähtökohta on puhuminen ja kunnioitus.
– Jos perustaisin hoivakodin, niin sen yhteydessä toimisi pieni seksipuoti, josta voisi ostaa liukasteita ja erilaisia välineitä kuten geishakuulia ja vibraattoreja. Moni yli 70-vuotias on vielä parisuhteessa, mutta naisethan elävät pidempään kuin miehet keskimäärin, joten asumispalvelujen parissa on paljon sinkkunaisia. Mikä onkaan paremmin terveyttä edistävää kuin sooloseksi – orgasmi lisää verenkiertoa ja kiinteyttää lihaksia – joten mahdollisuus siihen pitäisi turvata kaikin keinoin.
Säpinää ja diskohittejä
Pitäisikö iäkkäille tarjota mahdollisuus avusteiseen seksiin?
– Ehdottomasti! Opiskellessani seksuaalineuvojaksi avustin palvelutalossa asuvaa monivammaista pariskuntaa. Seksissä avustaminen oli fyysisesti haastavaa, kun pidin kasassa kahden ihmisen pakettia ja mukana oli erilaisia kotisairaanhoidon laitteita happilaukuista lähtien. Samalla tilanteesta piti tehdä romanttinen ja intiimi.
– Täytyy myös muistaa, että yhtä hyväksyttyä on sellainenkin parisuhde, jossa ei ole seksiä niin sanotusti perusmuodossaan. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin akti, se on kosketusta, ajatuksia, lämpöä ja mielikuvia.
Tarja peräänkuuluttaakin romantiikan mahdollistamista ja tukemista.
– Täällä palvelutalossakin tulee hyvä mieli, kun näen, miten kahden ihmisen välillä on säpinää. Tanssiaiset tai K70-disko voisi olla luonteva tapaa lähestyä toista romanttisessa mielessä.
Seksuaalinen häirintä on eri asia kuin avoimuus
Tarja Pölkki huomauttaa, että seksuaalista häirintää ei pidä sekoittaa avoimuuteen ja sallivuuteen.
– Hoitajiin kohdistuu seksuaalista häirintää. Etenkin nuorille voi olla vaikeaa tunnistaa, milloin heidän rajojaan rikotaan. Koen, että se on itsellenikin helpompaa iän ja elämänkokemuksen karttumisen myötä.
Tämän vuoden alussa lainsäädäntö tiukentui muun muassa verbaalisen häirinnän osalta.
– Nämä muutokset pitäisi käydä läpi niin opiskelijoiden kanssa kuin työyhteisöissä. Hoitoala on tänä päivänä hyvin kansainvälistä, ja kulttuurien välillä on eroja siinä, mikä koetaan sallituksi tai millainen kosketus ylittää rajat. Esimerkiksi, jos minulle joku sanoo, että onpa kaunis rannekoru ja koskettaa rannettani, niin voin vastata siihen kiitos, mutta jollekin toiselle se voi olla rajojen rikkomista.
Tarja mainitsee yhdeksi uransa kohokohdaksi Kangasniemi Priden järjestämisen vuonna 2015.
– Parasta on, kun jokainen voi olla ja toimia omana itsenään. Hoivakodeissa ja palvelutaloissa pitäisi osata luoda kannustava ja salliva ilmapiiri myös seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Tarja Pölkki, 66, Lahti
- Opiskelee ensimmäistä vuotta koulutuskeskus Salpauksessa.
- Työskennellyt aiemmin konsultoivana varhaiseritysopettajana yli 30 vuotta. Koulutukseltaan lastentarhanopettaja, varhaiserityisopettajan ja erityisopettajan pätevyydet. Suorittanut myös seksuaalipedagogin- ja neuvojan koulutuksen. Työskennellyt seksuaalineuvojana vastaanottokeskuksissa.
- Vapaa-ajalla tekee keikkaa näytösmallina ja valmentaa missejä. Mukana kuntapolitiikassa. Tukee aikuisena vammautunutta poikaansa ja yli 90-vuotiasta isäänsä.
