Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää selvityksen, jonka tarkoituksena on etsiä ratkaisuja varhaiskasvatusalan ongelmiin. Alan työolosuhteiden parantamiseksi pyritään löytämään lyhyen aikavälin lainsäädäntötoimenpiteitä. Selvityksen kohteena on erityisesti henkilöstömitoitusta koskeva lainsäädäntö.
Ministeriö aikoo päätöksenteon tueksi kerätä varhaiskasvatuksen eri toimijoiden, työntekijöiden, työnantajien kuin lainsäätäjänkin ehdotuksia toimenpiteistä, joilla varhaiskasvatusalan työoloja ja vetovoimaa voitaisiin parantaa.
Epäilyjä henkilöstömitoituksen kiertämisestä
Elokuun alussa varhaiskasvatuksen henkilöstön mitoituskäytännöt muuttuivat, eikä mitoituksesta saa poiketa enää henkilöstön poissaoloista johtuvista syistä. Työnantajien on varmistettava, että varhaiskasvatuksessa on riittävät sijaisjärjestelyt henkilöstön äkillisiä poissaolotilanteita varten.
Valtioneuvoston julkaiseman tiedotteen mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että riittävän ammattilaisten määrän takaavaa henkilöstömitoitusta on mahdollista kiertää.
Aluehallintovirasto ja Valvira selvittivät viime vuonna henkilöstömitoituksen toteutumista ja havaitsivat vain vähän mitoituksen ylityksiä. Tällä hetkellä henkilöstömitoitusta voidaan kuitenkin seurata keskiarvotasolla. Mitoitus voi näyttää lain mukaiselta, vaikka samanaikaisesti aamu- ja iltavuoroissa työntekijöitä voi olla lapsia kohden liian vähän.
Tilanne kriisiytynyt syksyn aikana
Varhaiskasvatuksen ongelmat ovat kriisiytyneet syksyn aikana useissa kunnissa.
SuPerin Oulun ammattiosaston varhaiskasvatuksen varaluottamusmies ja kaupungin varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Merja Komulainen-Aakko sanoo alan ongelmien olleen pitkään tiedossa.
− Näissä ongelmissa ei ole mitään uutta. Asiat ovat olleet pitkään tiedossa. Työnantajille on viety ongelmia tiedoksi vuosikausia, mutta niihin ei ole reagoitu sillä intensiteetillä, mikä olisi ollut tarpeen.
Komulainen-Aakko kertoo viimeaikaisen laajan uutisoinnin alan tilasta herättäneen keskustelua myös tämän omassa työyksikössä. Hän toivoo huomion näkyvän jossain vaiheessa myös käytännön tekoina.
− Toivoa on, että tilanteen helpottamisessa otettaisiin myös palkkaus huomioon.
Ilmoitusvelvollisuus laajasti käyttöön
Varhaiskasvatuksen ilmoitusvelvollisuus, työhön liittyvästä epäkohdasta tai epäkohdan uhasta raportoiminen, astui voimaan elokuun alussa osana varhaiskasvatuslakia. Aikaisemmin ilmoitusmenettelyyn ei ole ollut lain vaatimaa velvoitetta ja ilmoituksia myös tehtiin varsin vähän.
Komulainen-Aakko näkee ilmoitusvelvollisuuden työkaluna, joka henkilöstön kannattaa ottaa laajamittaisesti käyttöön. Hän uskoo ilmoitusten tekemisen havahduttavan työnantajia ja kuntia alan tilanteeseen.
− Nyt ongelmiin on pakko reagoida, kun ilmoitusvelvollisuus on lakiin kirjattu. Ja kun asiat ovat nousseet myös mediaan ja vanhempien tietoon, tämä ei ole ollut enää vain työntekijöiden hätähuutoa.
Opettajapula vaikuttaa myös lastenhoitajiin
Valtakunnallisesti työntekijäpulaa on erityisesti varhaiskasvatuksen opettajista.
Varhaiskasvatusopettajien puute vaikuttaa merkittävästi myös lastenhoitajien työhön. Pitkittyneessä henkilöstöpulassa lastenhoitaja voi joutua toisinaan yksin vastuuseen suuresta lapsiryhmästä, jotta varhaiskasvatuksen opettajan tarvitsema suunnitteluaika toteutuu.
Pula opettajista voi lisätä myös lastenhoitajan työhön vaatimustasoa, mikäli sijaispula pitkittyy, eikä yksikössä ole riittävästi varhaiskasvatuksen opettajan erityisosaamista. Esimerkiksi Kajaanissa pätevien varhaiskasvatuksen opettajien sijaisuuksiin on etsitty myös päteviä lastenhoitajia.
Myös lastenhoitajien palkkakehityksen Komulainen-Aakko näkee isona huolena alalla, erityisesti sen jälkeen, kun varhaiskasvatuksen opettajat siirtyivät OVTESsiin. Palkkakehitys ja riittävät neuvottelun mahdollisuudet herättävät nyt kysymyksiä lastenhoitajien keskuudessa.
Erityisen tuen tarpeet haastavat arjessa
Komulainen-Aakko muistuttaa, että työntekijöiden kuormitukseen vaikuttavat lapsimäärän lisäksi myös lasten mahdolliset erityistuen tarpeet. Hänen kokemuksensa mukaan oppimisen ja käyttäytymisen haasteita on entistä useammalla. Hän toivoisikin alan työkuorman helpottamisessa ennen kaikkea ryhmäkokojen pienentämistä.
− Jos ryhmässä on muutamakin tukea tarvitseva lapsi, on sillä suuri vaikutus ryhmäkokoon. Tuolloin erityisesti tavalliset lapset tahtovat jäädä näkymättömiin, kun aika menee tuen tarpeisista huolehtimiseen.
Erityistarpeista vastaamiseen on kehitetty erilaisia palvelumuotoja, kuten varhaiskasvatuksen mentoreita ja erityisopettajia, jotka kiertävät antamassa ryhmiin konsultaatioita vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseksi. Tuentarpeisia lapsia varten on myös erityisavustajien pooleja.
Komulainen-Aakko muistuttaa kuitenkin, etteivät hyvätkään palvelumuodot onnistu poistamaan itse perusongelmaa, monessa yksikössä liian suuria ryhmäkokoja.
− Vaikka olisi minkälainen maestro tekemisessään, se ei poista tuen tarvetta. Kolmelle aikuiselle 15 on ihan hyvä lapsimäärä, jos joukossa on tuen tarpeisia.
Hän pitää isona huolena myös sitä, että avustajia tarvitsevien lapsien oikeus avustajaan ei aina toteudu. Avustajia saatetaan siirtää ryhmästä toimeen henkilöstöpuutteiden paikkaamiseksi, vaikka tämä olisi tarkoitettu tietylle lapselle.
− Tällaisia tilanteita tulee viikoittain. Tämä ei ole reilua myöskään lapselle, jolle avustaja on tälle kuuluva tukitoimi.
