Autistisilla ihmisillä esiintyy keskimääräistä useammin psykiatrisia häiriöitä ja itsetuhoisuutta, eikä heidän masennuksensa välttämättä näy tai kuulu ulkoisesti.
– Itku ja puhe pahasta olosta saattavat puuttua. Autistisen ihmisen puheäänikin voi olla lähtökohtaisesti hyvin monotoninen, joten äänenpainon vaihtelutkaan eivät kerro tilanteesta samalla tavalla kuin neurotyypillisellä henkilöllä, sanoo kliinisen psykologian lehtori Elina Jokiranta-Olkoniemi Oulun yliopistosta.
Autistisen ihmisen tapa tunnistaa omia tunteitaan voi olla poikkeava, mikä vaikeuttaa vastausten tulkintaa.
– Vaikeus voi ilmetä muun muassa masennusta kartoitettaessa. Neurotyypilliset henkilöt ovat masentuneina yleensä masentuneita joka solullaan: ollaan synkkiä, ahdistuneita, voimakkaan itkuisia tai täysin pysähtyneitä. Tilanne ei jää ammattilaiselle epäselväksi.
Autismiin sen sijaan kuuluu usein aistiyliherkkyys ja erilainen tapa ilmaista itseään sekä kielellisesti että ei-kielellisesti.
– Yleisesti käytetyn masennusseulan väittämät on muotoiltu niin, että autistin voi olla vaikea tavoittaa, mitä niillä tarkoitetaan. Myös oireen voimakkuuden arviointi on autisteille usein vaikeaa.
Mielialan muutosten ajankohdan arviointi voi tuntua haastavalta. Autistiset ihmiset ovat usein hyvin tarkkoja, ja jos heiltä kysytään vaikkapa neljän viikon sisällä tapahtuneista muutoksista, vähänkin tämän aikarajan ulkopuolelle osuneet asiat voivat jäädä mainitsematta.
– Kaiken kaikkiaan arviolomakkeissa kysytyt asiat eivät välttämättä aukea autisteille samalla tavalla kuin neurotyypillisille, ja väärät tulkinnat uhkaavat ammattiauttajan kanssa käydyissä keskusteluissakin puolin ja toisin, Jokiranta-Olkoniemi summaa.
Jokiranta-Olkoniemi osoitti tutkimusryhmänsä kanssa tuoreessa katsauksessaan, että autististen ihmisten avun saamista vaikeuttavat sekä terveydenhuollon palvelujärjestelmät että ammattilaisten osaamattomuus. Tutkimusartikkeli julkaistiin huhtikuussa Duodecim-lehdessä.
Omista oireista ollaan tietoisia
Autismi on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti Suomessa ja muissakin kehittyneissä maissa. Sen esiintyvyys on tällä hetkellä suunnilleen yksi prosentti koko väestöstä.
Yksi syy esiintyvyyden kasvuun on diagnostisten kriteerin väljentyminen: nykyään entistä lievempi oirehdinta katsotaan autismikirjoon kuuluvaksi. Palveluja on nykyään tarjolla enemmän, joten autismi diagnosoidaan entistä tarkemmin.
– Diagnoosien määrää kasvattaa myös yleisen tietoisuuden paraneminen. Koulussa ja varhaiskasvatuksessa autismi tunnetaan entistä paremmin, ja vanhemmille osataan suositella lapsen viemistä arviointiin. Myös omista oireista ollaan entistä tietoisempia, Jokiranta-Olkoniemi luettelee.
Kaikenlaiset härpäkkeet haittaavat
Autistisia ihmisiä haittaavat terveydenhuollon vastaanotolla samat asiat kuin meitä muitakin. Haittakerroin vain on paljon suurempi.
– Sosiaalisuus on autistiselle henkilölle usein hyvin vaikea asia. Siksi on tärkeää, että ajan vastaanotolle voi varata ilman sosiaalista kanssakäymistä. Puhelinvarauksen tekeminen voi olla autistille ylivoimaisen vaikeaa, sanoo Jokiranta-Olkoniemi.
– Voimakkaat valot voivat haitata ketä vain, samoin epäselvät opasteet, voimakkaasti kaikuvat tilat ja äänekäs taustamusiikki. Myös yliherkkyys hajuille on yleistä muillakin kuin autisteilla.
Hyvässä palvelutilassa valot eivät ole pelkästään päällä tai poissa, vaan niitä voi säätää. Akustiikan pitäisi torjua kaikua eikä se saisi vahvistaa teräviä ääniä.
– Vastaanottotiloissa näkee usein myös kaikenlaisia härpäkkeitä, kuten ilmoituslappuja ja sekalaisia piirroksia seinillä, katossa pyöriviä tuulettimia ja monenkirjavia verhoja. Selkeämmästä ympäristöstä hyötyisivät kaikki, Jokiranta-Olkoniemi suosittelee.
Arviointi vaatii aikaa
Suomessa ei ole tehty tutkimusta sote-henkilöstön valmiuksista autististen asiakkaiden suhteen. Tutkijan korviin ei ole kantautunut tietoa siitäkään, missä määrin hoitajat koulutuksessa perehdytään autismin ja muiden neuropsykiatristen häiriöiden tunnistamiseen.
– Lääkärit ja hoitajat joutuvat varmasti työssään tekemisiin autististen ihmisten kanssa, vaikka eivät suoraan neurologian tai psykiatrian parissa työskentelisikään. Autismijärjestöiltä pitäisi kerätä tietoa siitä, miten autistit on kohdattu eri palveluissa ja miten he itse kehittäisivät järjestelmää.
Tutkijan mukaan Suomessa on tarjolla hyviä koulutuksia, joissa ammattilaisia perehdytetään autistien mielenterveysarviointiin.
– Eri asia sitten, kuinka moni terveysalan ammattilainen näihin koulutuksiin pääsee.
Autistien tilannetta heikentää sekin, että mielenterveyden käyntejä on Suomessa tarjolla rajatusti.
– Autististen ihmisten kohdalla kokonaiskuvan arviointiin olisi tärkeä varata riittävästi aikaa. Järjestelmän pitäisi joustaa, jotta aikoja voitaisiin tarvittaessa tarjota enemmän,
Mielenterveyden hoidon nykytilannetta tutkija luonnehtii sanalla hirveä. Aliresursoinnin vuoksi palvelut ovat tukossa ja odotusajat pitkiä.
– Resurssien lisäämien on ensimmäinen ja tärkein asia. Mielenterveyden häiriöt olisivat hoidettavissa paljon kevyemmin toimenpitein, jollei apua hakevien tilanne heikkenisi vastaanotolle pääsyä odotellessa. Nopea apu perustasolla vähentäisi roimasti erikoissairaanhoidon tarvetta.
Kaikki eivät ole älykköjä
Autistiset nerot ovat jo pitkään olleet tv-viihteen peruskauraa. Ovatko autistiset henkilöt todella muita älykkäämpiä? Ja jos eivät ole, niin mistä myytti on saanut alkunsa?
Elina Jokiranta-Olkoniemen mielestä on hyvä, että autismia tuodaan esille myös viihteen kautta, sillä se vähentää ennakkoluuloja. Asialle tehdään kuitenkin hallaa, jos luodaan yksipuolista kuvaa autisteista yli-ihmisinä.
– USA:sta tulleiden tietojen mukaan jotkut sikäläiset vanhemmat ovat hakeneet lapselleen autismidiagnoosia siksi, että autismia pidetään merkkinä erityisestä älyllisestä kyvykkyydestä.
Autismikirjon yhteydestä epilepsiaan ja perheessä esiintyviin psykiatrisiin häiriöihin väitellyt tutkija muistuttaa tosiasioista: autismi on toimintakykyä rajoittava keskushermoston kehityksellinen häiriö.
– Autisteissa on myös selvästi enemmän älyllisesti kehitysvammaisia kuin väestössä keskimäärin. Näistä ihmisistä ei kutenkaan tehdä ison rahan tv-viihdettä.
Yksi autismin ydinoire ovat vaihtuvat erityiset mielenkiinnon kohteet. Siksi autistinen henkilö saattaa tietää paljon jostakin yksittäisestä asiasta, kuten junista tai lentoliikenteen aikatauluista.
– Suuri faktatiedon määrä yksittäisestä aiheesta kertoo harrastuneisuudesta. Se ei kerro mitään siitä, onko kyseinen henkilö älyllisesti erityisen lahjakas vai ei, Jokiranta-Olkonemi painottaa.
Sadussa toki kaikki on mahdollista. Rillit Huurussa tv-sarjan Sheldon Cooper on autisti ja moninaisten vaiheiden jälkeen Nobel-palkinnon pokkaava fyysikkonero. Käänteentekevän teoreettisen fysiikan tutkimuksensa hän on tv-sarjassa rustannut kasaan yhdessä tutkijavaimonsa kanssa.
Jokiranta-Olkoniemen mukaan modernia huipputukimusta ei todellakaan synny puuhastelemalla yksin tai kaksin oman erityismielenkiinnon kohteen parissa. Menestyksekäs tutkijanura edellyttää erinomaista verkostoitumiskykyä, ja autistilla juuri tämä alue on usein erityisen heikko.
– Kongressivierailut illanistujaisineen olisivat autistille todennäköisesti hyvin vaikeita, samoin omien tulosten esittely ja muiden tutkijoiden kommenttien kuuntelu. Toki on olemassa autistisia ihmisiä, jotka ovat luoneet menestyksekkään tutkijauran näistä haasteista huolimatta, mutta se ei ole autismin koko kuva.
Autismikirjon yhteys kehityksellisiin ja psykiatrisiin häiriöihin sekä itsetuhoisuuteen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 7/2024.
