Kuunteleminen on oleellinen osa hoitajan työtä toimialasta ja työpaikasta riippumatta.
– Tutkimusten mukaan suuri osa hoitovirheistä johtuu kuuntelemattomuudesta. Kuuntelemiseen keskittyminen vähentää väärinkäsityksiä, sanoo teologian tohtori ja dosentti Raili Gothóni. Hän on tutkinut aihetta tuoretta Kuuntelijan käsikirja -teostaan varten. Gothónilla on myös pitkä kokemus kuuntelemisesta sairaalateologina.
Hoitotyössä aikapaine asettaa omat haasteensa. Aina ei ole aikaa jäädä juttelemaan potilaan kanssa, vaikka haluaisikin. Gothóni korostaa kohtaamisen ensihetkien tärkeyttä.
– Hoitajan asennoitumisella on iso merkitys siinä tilanteessa, kun hän avaa oven. On hyvä pysähtyä hetkeksi ja kysyä, miten olet jaksellut tai mitä kuuluu. Kun ensin on vaihdettu kuulumiset kiireettä, sen jälkeen kuuntelemista voi jatkaa muun hoivan ohessa.
– Voi vaikka sanoa, että mielelläni kuuntelen samalla, kun hoidan säärihaavaa tai passaako, että laitan ruokaa, mutta kuuntelen kyllä. On tärkeää vilkaista aina välillä kasvoja, kun toinen kertoo. Kertoja ei välttämättä aina edes odota tarkentavia kysymyksiä. Riittää, että ilmaisee nyökkäyksellä, että minä kuuntelen. Näin ihminen kokee saaneensa hyvää hoitoa ja tulleensa kuulluksi.
Kehon kieli kertoo paljon
Puhe ei ole ainoa tapa kommunikoida. Muistisairaan vanhuksen kanssa yhteys voi syntyä, kun hän tunnistaa tutun laulun, tuoksun tai esineen. Jos puheen ja kehon viestit ovat keskenään ristiriidassa, kehonkieli on luotettavampi. Gothóni muistuttaa, että väsymys, turhautuminen ja ärtymys välittyvät helposti juuri kehonkielen kautta, vaikka puheessa niitä pyrkisi peittelemään.
Itsetuntemus on kuuntelemisen lähtökohta
Hyvä uutinen on, että kuuntelemista voi opetella, ja taito hioutuu elämänkokemuksen myötä. Gothónin mukaan tärkeintä on motivaatio. Jos tuntee tai on saanut palautetta, ettei osaa kuunnella, niin kannattaa pohtia, mikä estää juuri minua kuuntelemasta ja tutustua ensin itseensä ja omiin ennakkoluuloihinsa. Hyväksi kuuntelijaksi tuleminen edellyttää myös vapautumista omasta toiveesta muuttaa toista ja hänen ajatuksiaan.
– Jos haluat päästä syvemmälle itsesi kuunteluun, pohdi omaa toimintaasi ristiriitatilanteessa tai uuden innostavan mutta haastavan asian edessä, Gothóni vinkkaa.
Rajanveto omien ja toisten tunteiden välillä
– Hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka ovat herkkiä toisen tunteille ja kokevat niitä itsessään. Joskus työt ja ihmisten tarinat jäävät pyörimään mieleen työvuoron jälkeen. Silloin täytyy pysähtyä pohtimaan, mistä johtuu, että näin vahvasti otan osaa, mikä on oma tunteeni ja mikä on noussut toisen tunteesta, Gothóni sanoo.
On luonnollista, että toisen ihmisen suru ja itku saavat silmät kostumaan.
– Ongelmia voi tulla silloin, jos näissä tilanteissa itkee omia surujaan, jotka ovat jääneet itkemättä. Rajanveto menee siinä, ettei itse saa ajautua hoidettavan lohdutettavaksi.
Joskus on parempi olla hiljaa ja antaa hoidettavan itkulle tilaa. Kuuntelija ei voi luvata ihmettä.
– Jos auttaja lupaa nopeita muutoksia ja paranemista, hän vähättelee toisen ongelmaa.
Huumori vapauttaa keskustelua ja purkaa jännittyneisyyttä, mutta ei aina.
– Huumori väärässä paikassa voi katkaista vuorovaikutuksen. Tai sen varjolla voi kuitata asian, jota ei halua kuunnella tarkemmin.
Kuuntelemisen esteet
Gothónin mukaan kuuntelemiselle isoimpia esteitä ovat omat ennakkoluulot ja käsittelemättömät ongelmat.
– Jos ei tunne itseään, rajat oman itsen ja toisen ongelmien ja tunteiden välillä häviävät helpommin. On vaikea kuunnella toisen pelkoa, jos ei hyväksy sitä itsessään.
Muita esteitä ovat esimerkiksi mielessä pyörivät ajatukset, huolet ja ennakkoluulot. Gothóni puhuu empatiakuilusta. Sillä hän tarkoittaa, että saattaa olla vaikea kuunnella ihmistä, jonka kanssa arvomaailmat eivät kohtaa tai jonka kokee erilaiseksi itseensä verrattuna.
– Kaikilla meistä on ennakkoluuloja. Kun tunnistaa ne, niiden haitalliset vaikutukset vähenevät.
Ammatillisuus riittää
Töissä tulee vastaan myös ihmisiä, jotka eivät kunnioita hoitajan rajoja.
– Saa ajatella, että en kestä tuota ihmistä, mutta siitä huolimatta minun tehtäväni on auttaa häntä. Riittää, että toimii ammatillisesti, asiallisesti, ystävällisesti ja rauhallisesti. Ei tarvitse syyllistyä siitä, että kaikkia kohtaan ei tunne myötätuntoa.
Hoitajalla on oikeus pitää kiinni omista rajoistaan, eikä hänen ei pidä kuunnella solvaamista.
– Usein ärhäkkä ihminen rauhoittuu, kun hän huomaa, ettei pysty provosoimaan toista. Näissä tilanteissa voi sanoa napakasti, että minä olen hoitamassa, ja sinun tehtäväsi on toimia asiallisesti.
Joskus huono käytös on ainoa keino, jonka ihminen keksii kestääkseen omaa pahaa oloaan.
– Kun ymmärtää sen, tulee itselle enemmän tilaa.
Valtasuhde vuorovaikutuksessa
Luottamus ja sen myötä uskallus jakaa omia ajatuksiaan kehittyvät ihmissuhteissa ajan kanssa ja avoimuus on vastavuoroista. Hoitotyössä on kuitenkin toisin. Hoitajaan luotetaan lähtökohtaisesti ammatin perusteella.
– Apua hakeva on riippuvainen avun antajasta. Väärinkäyttöä on esimerkiksi se, että ei kuuntele hoidettavan toiveita hoidon suhteen, jos ne ovat realistisia toteuttaa, vaan tekee, niin kuin itselleen on nopeampaa.
Ammattilainen voi vaikeuttaa vuorovaikutusta myös miellyttämällä tai vaihtamalla puheenaihetta, jos hoidettava nostaa esille kipeitä teemoja.
– Joskus nopeatempoisen ihmisen voi olla vaikea hyväksyä hitaampitempoisempaa. Hän voi painostaa toista kertomaan vaikeista asioista, ennen kuin luottamus on rakentunut.
Työhyvinvointi heijastuu kohtaamisiin
Raili Gothóni korostaa työyhteisön merkitystä ammatillisessa kuuntelemisessa. Se, miten työntekijää kohdellaan, heijastuu myös asiakaskohtaamisiin.
– Jos töissä tulee sellainen olo, ettei minua kuunnella ja sanomisillani ei ole väliä, niin helposti sitä ajattelee, että ei minunkaan sitten tarvitse kuunnella. Tapa, miten asioita käsitellään esimiehen ja työkavereiden kanssa, vaikuttaa paitsi työilmapiiriin ja työkykyyn niin myös motivaatioon kuunnella potilaita. Toimiva työyhteisö on merkittävä voimavara, jota kannattaa vaalia.
Tauon paikka
Myös ammattiauttaja tuntee joskus olevansa väsynyt kuuntelemaan. Hän voi kokea välillä avuttomuutta, toivottomuutta ja uupumusta kuunnellessaan ja katsellaan toisten ihmisten kärsimystä. Koronatilanteen myötä moni jakaa hoitajien kanssa ne murheet, joista on tottunut puhumaan vierailevien omaisten kanssa.
– On tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Jos ei hoida itseään, ei virkistäydy ja palaudu. Tauot ovat tärkeitä.
Raili Gothóni suosittelee työnohjausta kaikille, joilla siihen on mahdollisuus.
– Jos työnohjausta ei ole tarjolla, keskustelut työkaverin kanssa tai päiväkirjan pitäminen voivat auttaa jaksamisessa. Jokainen, myös hoitaja, tarvitsee kuuntelijaa.
Kehity kuuntelijana
• Tunnista omat kuulemisen esteesi ja minimoi ne.
• Anna toisen olla oma itsensä, älä pyri ohjailemaan häntä.
• Arvosta itseäsi, se on toisen kunnioittamisen perusta.
• Anna kertojalle aikaa, älä kiirehdi. Joskus hiljaisuus puhuu.
• Muista katsekontakti mutta älä tuijota.
Lähde: Kuuntelijan käsikirja
