Ennen perhevapaan alkamista työnantaja oli puhunut hoitajalle työajan muuttamisesta kokoaikaiseksi. Töihin paluun lähestyessä työnantaja ei kuitenkaan suostunut tähän.
Lähihoitaja otti yhteyttä luottamusmieheen. Luottamusmies vaati työnantajaa muuttamaan hoitajan työajan täydeksi, sillä työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä ensisijaisesti vanhoille työntekijöille ennen uusien palkkaamista, oli sitten kyse vain muutamasta yksittäisestä tunnista tai pysyvästä muutoksesta työvoiman tarpeessa.
Työnantaja ei suostunut muuttamaan työaikaa, ja asia siirtyi SuPerin hoidettavaksi. Liiton yhteydenoton jälkeen lähihoitaja sai lopulta täyden työajan.
Epäreilujen työsopimusten valikoima on laajentunut
Työantajan tulisi aina tarjota työntekijälle työaikaa, joka vastaa työn todellista tarvetta. Nollatyösopimuksen saa tehdä vain, jos työaika tosiasiassa vaihtelee.
Nollasopimuksella työnantaja pyrkii usein siirtämään yrittäjän riskiä työntekijälle. Kun vaihtelevan työajan sopimuksia on alettu säännellä tarkemmin, niiden käyttö on vähentynyt. Nollasopimusten sijaan varsinkin yksityisen puolen työnantajat ovat siirtyneet käyttämään runko- tai puitesopimuksia.
Runko- ja puitesopimukset tarkoittavat samaa asiaa; ne määrittelevät työsuhteen ehdot, mutta ne eivät itsessään ole työsopimuksia. Tällöin jokainen työvuoro tai työvuoroputki muodostaa erillisen määräaikaisen työsopimuksen.
Nollasopimuksen tavoin ne ovat työntekijän näkökulmasta ongelmallisia. Esimerkiksi jos työntekijä sairastuu, hän ei todennäköisesti saa täyttä sairausajan palkkaa.
Runko- ja puitesopimukset eivät myöskään kerrytä työntekijän vuosilomia, koska työsuhde katkeaa aina jokaisen sopimuksen päättyessä.
Lue myös: Superilaisen hoitajan nollasopimuksen vähimmäistyöaikaa nostettiin
Osa-aikaiselle työntekijällä on tarjottava lisätyötä, jos tarvetta tekijöille on
