Tampereen kaupunki oli ulkoistanut tehostetun palveluasumisen yksikön ulkopuoliselle palveluntuottajalle alun perin vuonna 2011. Kilpailutuksen myötä yksikön palveluntuottaja vaihtui vuonna 2015. Tämä sopimus oli voimassa helmikuun 2018 loppuun saakka, jonka jälkeen kaupunki palautti palvelutalon kaupungin omaksi toiminnaksi.
Kun palveluntuottaja sai tiedon ostopalvelusopimuksen päättymisestä, se irtisanoi työntekijöiden työsopimukset ja perusteli tätä tuotannollis-taloudellisilla syillä.
Sopimuksen päättymisen jälkeen palvelukodin toiminta jatkui ennallaan samoissa tiloissa ja samalla asiakaskunnalla, ainoastaan työntekijät vaihtuivat. Vanhat työntekijät perehdyttivät kaupungin työntekijöitä tehtäviin ennen omien työsuhteidensa päättymistä.
Työ yksikössä jatkui ennallaan
Asia eteni kahdeksan superilaisen lähihoitajan osalta käräjäoikeuteen, joka katsoi, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus. Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät uudelle työnantajalle vanhoina työntekijöinä. Työsuhde ja sen edut säilyvät ennallaan. Lähihoitajista kuusi oli työskennellyt yksikössä jo ennen vuotta 2015, jolloin palveluntuottaja oli vaihtunut ensimmäisen kerran. Tuolloin heidän työsuhteensa olivat jatkuneet ennallaan.
Kuten käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, tehostettu palveluasuminen on lakisääteistä toimintaa ja sille on asetettu tietyt perusvaatimukset, joista ei ole mahdollista poiketa. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että yksikön toiminta pysyy todennäköisesti samana tai samankaltaisena, vaikka palvelun tuottaja vaihtuu. Kyse oli siis liikkeen luovutuksesta.
Hovioikeuden tuomio jäi voimaan
Käräjäoikeus tuomitsi Tampereen kaupungin maksamaan lähihoitajille korvauksia 3–10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, yhteensä yli 95 000 euroa. Korvausten suuruuteen vaikutti muun muassa se, kuinka pitkään lähihoitajat olivat työskennelleet hoivakodissa. Pisimmillään työsuhteet olivat kestäneet noin kuusi vuotta.
Suurimman korvauksen, yli 17 000 euroa, sai lähihoitaja, joka työsuhteen päättyessä oli ollut 60-vuotias.
Työnantaja valitti ratkaisusta hovioikeuteen.
Hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden aikaisemman tuomion. Työnantajalle jäi näin ollen maksettavaksi lähihoitajien oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa, yhteensä yli 20 000 euroa.
Työnantaja haki valituslupaa vielä korkeimmasta oikeudesta, mutta sitä ei myönnetty.
