Työajan näkökulmasta on kahdenlaisia työntekijöitä, osa-aikaisia ja kokoaikaisia. Osa-aikatyöksi luetaan kaikki sellainen työ, jossa työntekijän sovittu työaika on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika.
Normaalisti osa-aikatyöstä sovitaan työsopimuksessa siten, että työntekijällä on tietty tunti- tai prosenttimäärä säännöllisestä työajasta. Toisinaan työsopimuksessa saatetaan sopia vaihtelevasta työajasta – niin sanottu nollasopimus – jolloin työaika voi olla esimerkiksi nollasta tunnista 38 tuntiin 50 minuuttiin viikossa. Myös tällöin on kyse osa-aikatyöstä.
Osa-aikatyö on usein työnantajan valinta
Usein osa-aikatyö ei ole työntekijän oma valinta, vaan työntekijä joutuu sen hyväksymään, koska työnantajalla ei ole kokoaikatyötä tarjottavana.
Tarjottaessa työtä työnantajan tulisi kuitenkin tarjota työntekijälle sellaista työaikaa, joka vastaa työn todellista tarvetta, vaikka työnantajaa ei tähän mikään laki tai työehtosopimus suoranaisesti velvoita. Koska tällaista suoraa velvollisuutta ei ole, saattaa työnantaja kiertää työnantajariskiä välttelemällä kokoaikatyön tarjoamista ja sen sijaan palkata suuremman määrän työntekijöitä pysyvästi osa-aikatyöhön.
Koska tällaista käyttäytymistä ei voida pitää hyväksyttävänä, on työsopimuslain 2 luvun 5 pykälässä säädetty työnantajan velvollisuudesta tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälle. Säännöksen mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Tämän lisäksi säädetään, että mikäli tarjottavissa olevan työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus.
Säännös tarkoittaa sitä, että työnantajan tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälle ennen kuin se voi palkata uuden työntekijän tekemään saman työn. Osa-aikaisille työntekijöille tarjottava lisätyö koskee laadultaan kaikenlaista työtä, jota osa-aikainen työntekijä on kykenevä tekemään tai johon osa-aikainen työntekijä voidaan kohtuudella kouluttaa. Pituudeltaan tarjottava lisätyö koskee kaikenlaista työtä. Kyse voi olla lyhytaikaisesta työstä, esimerkiksi yksittäisistä vuoroista tai jopa tunneista, jotka aiheutuvat esimerkiksi toisen työntekijän sairauspoissaolosta. Toisaalta tarjottava lisätyö voi olla pidempiaikaista, joka voi taas johtua esimerkiksi siitä, että asiakasmäärät lisääntyvät tai vanha työntekijä lopettaa työt. Lisätyötä on lähtökohtaisesti tarjottava osa-aikaiselle työntekijälle myös silloin, kun sen määrä olisi suurempi kuin mitä osa-aikainen työntekijä voisi tehdä.
Laissa ei ole säännöstä siitä, millä tavalla työnantajan tulisi tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälle. Käytännössä lisätyön tarjoaminen voi tapahtua usealla eri tavalla, esimerkiksi tarjoamalla listalla yksittäisiä tunteja tai sopimalla työsopimuksessa pidemmästä työajasta.
Kieltäytyminen yksittäisistä työvuoroista ei poista lisätyön tarjoamisvelvollisuutta.
Työnantajan tulee oma-aloitteisesti tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälle. Osa-aikaisen työntekijän ei siten tarvitse ilmoittaa erikseen työnantajalle halustaan tehdä lisätyötä. Sen sijaan, mikäli työsopimus on tehty osa-aikaiseksi työntekijän aloitteesta tai osa-aikainen työntekijä on erikseen ilmoittanut työnantajalle, ettei halua tehdä lisätyötä, ei työnantajalla ole lisätyön tarjoamisvelvollisuutta. Kuitenkaan kieltäytyminen yksittäisistä työvuoroista ei poista lisätyön tarjoamisvelvollisuutta. Osa-aikaisen työsopimuksen tehnyt tai aiemmin lisätyöstä pysyvästi kieltäytynyt työntekijä voi myös aina myöhemmin ilmoittaa, että haluaa tehdä lisätyötä, jolloin lisätyön tarjoamisvelvollisuus palaa työnantajalle.
Ajalliset ja paikalliset syyt voivat olla perustelu sille, ettei lisätyötä voi tarjota
Työnantajan ei tarvitse tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijällä siinä tapauksessa, että työn teettäminen osa-aikaisella työntekijällä ei ole mahdollista ajallisista tai paikallisista syistä.
Ajallisilla ja paikallisilla syillä tarkoitetaan sitä, että tarjottava työ tapahtuu samaan aikaan tai eri paikassa kuin osa-aikaisen työntekijän työ, jolloin osa-aikaisen työntekijän olisi käytännössä mahdotonta tehdä lisätyötä. Esimerkiksi kodinhoidon työssä saattaa syntyä tilanne, jossa kasvaneiden asiakasmäärien vuoksi työnantajalla on tarvetta työlle, mutta sitä ei voida tarjota osa-aikaisille työntekijöille, koska uusien asiakkaiden hoito joudutaan toteuttamaan samanaikaisesti kuin vanhojen asiakkaiden. Tällöin työnantaja voi palkata uuden työntekijän rikkomatta lisätyön tarjoamisvelvollisuutta.
Aina ei ole kuitenkaan yhtä selvää, onko työnantajalla ajallinen ja paikallinen peruste palkata uusi työntekijä tarjoamatta lisätyötä ensin osa-aikaiselle työntekijälle. Uusia työntekijöitä palkannut työnantaja saattaa vedota tähän, vaikka tosiasiallista perustetta ei välttämättä ole. Tosiasiallinen peruste voi olla olemassa vain silloin, kun lisätyötä ei voida järjestää osa-aikaiselle työntekijälle edes työvuorosuunnittelulla ja tasoittamisjärjestelmällä. Työnantaja on aina näyttövelvollinen siitä, että lisätyötä ei ole voitu tarjota osa-aikaiselle työntekijälle.
Lisätyön tarjoamisvelvollisuudesta on syytä vielä tehdä se huomio, että se on nimenomaan sidottu työnantajan kieltoon ottaa uusia työntekijöitä työhön, jota voitaisiin tarjota osa-aikaiselle työntekijälle. Siten vaikka työnantajan tarve teettää lisätyötä olisi kuinka ilmeinen, ei osa-aikaisella työntekijällä ole itsenäistä oikeutta, vaan pelkästään ensisijainen oikeus lisätyöhön.
Työnantaja on velvollinen korvaamaan, jos hän rikkoo lisätyön tarjoamisvelvollisuutta
Mikäli työnantaja palkkaa perusteetta uuden työntekijän tekemään työtä tarjoamatta sitä ensin osa-aikaiselle työntekijälle, rikkoo työnantaja lisätyön tarjoamisvelvollisuutta. Rikkomisesta seuraa työntekijälle ansionmenetyksenä taloudellista vahinkoa, jonka työnantaja on velvollinen korvaamaan työsopimuslain vahingonkorvausta koskevan 12. luvun 1. pykälän perusteella. Vahingon määrä on se ansio, jonka työntekijä olisi saanut tehdessään tarjoamatta jätetyn lisätyön.
Esimerkki vahingosta: Jaksotyössä osa-aikaiselle työntekijälle on vahvistettu 3 viikon eli 116.5 tunnin jaksolle 90 tuntia. Työnantaja on palkannut uuden työntekijän, jolle on vahvistettu samalle jaksolle 30 tuntia, jotka oltaisiin voitu tarjota myös osa-aikaiselle työntekijälle. Osa-aikainen työntekijä olisi siten voinut tehdä vähintään täyden 116,5 tunnin 3 viikon jakson. Osa-aikaiselle työntekijälle syntynyt korvattava vahinko on palkka, jonka hän olisi saanut 26,5 tunnilta, 116,5 tuntia – 90 tuntia.
Toimintaohjeet osa-aikatyötä tekevälle superilaiselle
Työsuhteen aikana on hyvä olla selvillä siitä, ottaako työnantaja uusia työntekijöitä töihin. Jos huomaat tällaista tapahtuvan, eikä sinulle ole tarjottu lisätyötä, niin pyydä selvitystä asiasta esimieheltäsi ja ilmoita työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä.
Pyydä samalla esimiestäsi korjaamaan asia siten, että jatkossa, esimerkiksi seuraavassa listassa, sinulle tarjotaan lisätyötä niin paljon kuin on mahdollista. Muista käyttää aina mahdollisen luottamusmiehen apua.
Mikäli asia ei selviä tai korjaannu, on hyvä saada jonkinlainen varmistus siitä, että lisätyön tarjoamisvelvollisuutta on rikottu. Siten olisi hyvä selvittää luottamusmiehen kanssa, milloin työnantaja on palkannut uuden tai uusia työntekijöitä ja verrata heille suunniteltuja työvuoroja omiisi. Mikäli on ilmeistä, että työnantaja on rikkonut lisätyön tarjoamisvelvollisuutta eikä asiaa korjata, tulee työnantajalle ilmoittaa, että seuraavaksi asiaa selvittää SuPerin edunvalvonta.
