Kun asiaa alettiin selvittää, kävi ilmi, ettei työnantaja ollut perustellut lähihoitajille kaikkia heidän saamiaan palkanosia, esimerkiksi henkilökohtaisia lisiä. Lähihoitajien työkokemusten pituus oli huomioitu palkkataulukkojen mukaisissa kokemuslisissä, mutta muutoin perusteita eri suuruisille palkoille ei ollut.
Asia eteni käräjäoikeuteen, jossa työnantaja perusteli palkkaeroja muun muassa liikkeen luovutuksella. Yhden parempaa palkkaa saaneen lähihoitajan työsuhde oli alkanut aikana, jolloin palvelutalon toiminta oli kaupungin omistuksessa ja työpaikalla noudatettiin kunnallista työehtosopimusta (KVTES). Kaupunki oli ulkoistanut toiminnan alkuvuodesta 2015 yksityiselle, joka siirtymäajan jälkeen alkoi noudattaa yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta (SOSTES).
Käräjäoikeus katsoi, ettei työnantajalla ollut hyväksyttävää syytä maksaa hoitajille eri suuruista palkkaa. Työnantaja ei myöskään ollut tehnyt mitään edistääkseen palkkojen yhdenmukaistamista.
Työnantaja vetosi siihen, ettei sillä ollut käytettävissään erillisiä varoja palkkaeron tasaamiseen. Yhtiön taloudellinen asema ei käräjäoikeuden mukaan ollut peruste poiketa lainsäädännöstä.
Kymmeniätuhansia korvauksia
Työnantaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Sen mukaan palkkaerot poistuvat viimeistään, kun suurempaa palkkaa saavat eläköityvät tai siirtyvät muihin tehtäviin.
Hovioikeus katsoi, ettei työnantaja ollut pyrkinyt mahdollisuuksiensa mukaan tasoittamaan palkkaeroja vaan ne olivat pysyviä, ja päätyi vahvistamaan käräjäoikeuden ratkaisun.
Työnantaja joutui maksamaan neljälle lähihoitajalle yhteensä yli 40 000 euroa korvauksia. Suurin yksittäinen korvaussumma oli lähes 15 000 euroa. Työnantajalle jäi maksettavaksi myös lähihoitajien oikeudenkäyntikulut.
Palkkasaatavia on vaadittava kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä
Samassa oikeudenkäynnissä vahvistettiin, että lähihoitajien työsuhteet ovat olleet vakituisia. Toistaiseksi voimassa olleiden työsuhteiden katsottiin alkaneen hieman eri aikoina vuosien 2016–2017 aikana.
Kahden lähihoitajan määräaikainen työsuhde oli jatkunut viikkoja ennen seuraavan sopimuksen allekirjoittamista. Tämän niin sanotun hiljaisen pidennyksen vuoksi työsuhteet on katsottava toistaiseksi voimassa oleviksi.
Kahden muun lähihoitajan työsuhteiden määräaikaisuudelle ei puolestaan ollut hyväksyttävää laissa tarkoitettua perustetta.
Jos lähihoitajien työsuhteet olisi katsottu määräaikaisiksi, osa palkkasaatavista olisi ehtinyt vanhentua ja heidän saamaansa korvaukset olisivat olleet pienempiä.
