Superilainen lähihoitaja oli toiminut kunnan työntekijänä eri tehtävissä vuodesta 1979. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettiin vuonna 2005 kuntayhtymään, hoitaja siirtyi kuntayhtymän palvelukseen vanhana työntekijänä.
Lähihoitaja suoritti ammattikorkeakoulussa geronomin tutkinnon maaliskuussa 2010. Opintovapaan aikana hän oli tehnyt lähihoitajan töitä ja vahingoittanut työssään ristiselkänsä. Selkä oli oireillut vahingoittumisesta asti, ja hoitaja oli opintovapaan päättyessä kertonut asiasta esimiehelleen.
Hoitaja palasi vielä lähihoitajan työhönsä, mutta joutui lopulta vuonna 2012 jäämään pois työstä selkäoireiden takia.
Työnantajalla oli velvollisuus tarjota muuta työtä
Hoitaja oli valmistumisestaan asti hakenut kuntayhtymän avoimia työpaikkoja, joihin hän geronomin koulutuksella olisi soveltunut ja jotka olivat lähihoitajan työtä fyysisesti kevyempiä. Häntä ei kuitenkaan oltu huomioitu hakuprosesseissa.
Työnantaja ei myöskään ollut täyttänyt velvollisuuttaan selvittää työntekijän soveltuvuutta muuhun työhön ennen irtisanomista. Käräjäoikeus katsoi, että kuntayhtymällä oli kokoonsa nähden ollut hyvät edellytykset selvittää hoitajan sijoitettavuus muuhun työhön.
Näyttämättä jäi myös, että lähihoitajan työkyky olisi ollut olennaisesti ja pysyvästi alentunut, joten irtisanomisperustetta ei tältäkään osin ollut.
Käräjäoikeus katsoi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kohtuulliseksi korvaukseksi 14 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Työnantajan maksettavaksi tuli lisäksi lähihoitajan oikeudenkäyntikulut sekä Kelalle noin 5 000 euroa lähihoitajan saamasta työmarkkinatuesta.
Työnantaja valitti käräjäoikeuden päätöksestä, joten asian käsittelyä jatkettiin hovioikeudessa. Hovioikeus päätyi vahvistamaan käräjäoikeuden päätöksen. Työnantajan maksettavaksi jäi siten myös lähihoitajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Lisää supervoittoja löydät SuPerin verkkosivuilta.
