Superilainen lähihoitaja aloitti työt ensihoitajana Lapin sairaanhoitopiirissä loppuvuodesta 2013.
Seuraavan vuoden alussa alueen yli 10 kunnan ensihoito- ja sairaankuljetukset siirtyivät yksityisiltä yrityksiltä sairaanhoitopiirin järjestettäväksi. Työntekijät siirtyivät liikkeenluovutuksella sairaanhoitopiirin palvelukseen vanhoina työntekijöinä.
Kaikissa sairaanhoitopiirin ensihoitajien työsuhteissa alettiin noudattaa kunnallista virka- ja työehtosopimusta eli KVTESiä ja ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka määriteltiin yhdenmukaiseksi.
Liikkeen luovutuksessa siirtyneille ensihoitajille maksettiin entisen palkan ja uuden tehtäväkohtaisen palkan erotusta rekrytointilisän nimellä. Mediaanitasoltaan lähes 300 euron suuruista lisää maksettiin yksityiseltä sairaanhoitopiirin palvelukseen siirtyneille ensihoitajille.
Lähihoitajalle rekrytointilisää ei maksettu eikä hänelle kerrottu, että samassa asemapaikassa samaa tai samanarvoista työtä tekevät ensihoitajat saavat korkeampaa palkkaa. Asia oli selvinnyt lähihoitajalle myöhemmin.
Palkkaero jatkui vuosia
Lähihoitaja teki ensihoitajana samaa työtä kuin yksityiseltä siirtyneet kollegat. Sairaanhoitopiiri ei ollut esittänyt perusteltua syytä erilaiselle kohtelulle ja oli näin rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta.
SuPer otti yhteyttä työnantajaan loppuvuodesta 2016, jolloin se vetosi työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun ja esitti vaatimuksen lähihoitajan palkan korjaamisesta ja korvausten maksamisesta takautuvasti.
Palkkojen harmonisoimiseksi käytiin neuvotteluja paikallisesti, mutta SuPerin edustaja ei sitoutunut lopputulokseen, jossa palkkoja ei olisi harmonisoitu korkeimpiin palkkoihin.
Hovioikeus vahvisti annetun tuomion
Tapaus eteni käräjäoikeuteen, joka määräsi Lapin sairaanhoitopiirin maksamaan lähihoitajalle noin viideltä vuodelta kertyneet palkkavahingot viivästyskorkoineen. Summa on yhteensä noin 39 700 euroa. Lisäksi maksettavaksi tulee viivästyskorot. Sairaanhoitopiiri velvoitettiin korvaamaan myös lähihoitajan oikeudenkäyntikulut.
Työnantaja ilmoitti tyytymättömyytensä päätökseen, joten asian käsittelyä jatkettiin hovioikeudessa. Tuomio ei muuttunut, joten työnantajan maksettavaksi jäi oikeudenkäyntikulut myös hovioikeuden osalta.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
