Superilainen lähihoitaja oli työskennellyt päihdekuntoutujien asumispalveluissa syksystä 2020 alkaen. Loppuvuodesta 2021 yksikössä aloitti uusi esihenkilö, joka ensi töikseen määräsi työntekijöitä keräämään tietoja yksiköstä uloskirjatuista asiakkaista. Lähihoitaja epäili, ettei niin saisi tehdä, ja sai vahvistuksen asialle SuPerista: työntekijöillä ei tietosuojasyiden vuoksi ole oikeutta tarkastella jo uloskirjattujen asiakkaiden tietoja. Lähihoitaja koki esihenkilön käytöksen muutoinkin painostavana ja kärsi unettomuudesta sen takia.
Alkuvuodesta 2022 työntekijät tekivät aluehallintovirastoon yhteisen kantelun, jossa kerrottiin muun muassa työpaikan johtamisongelmista. Kantelua edeltävien kahden kuukauden aikana työpaikalta oli irtisanoutunut useita työntekijöitä ja työtä tehtiin henkilöstövajeessa. Lähihoitaja jäi sairauslomalle, joka kesti lopulta yhteensä lähes kaksi kuukautta.
Sairauslomansa aikana lähihoitaja oli käynyt haastattelussa ja tutustumassa toisen työnantajan asumispalveluyksikköön. Lähihoitaja aikoi aloittaa yksikössä keikkatyön, jota hän oli tehnyt aikaisemmin saman työnantajan toisessa yksikössä. Tutustumisen aikana lähihoitaja ei ollut osallistunut työntekoon ja hän luuli tutustumisen olleen palkaton. Myöhemmin tutustumispäivästä maksettiin kuitenkin palkkaa.
Tutustumispäivä tuli työnantajan tietoon, ja se syytti lähihoitajan työskennelleen koko sairauslomansa ajan kilpailijalla. Lähihoitaja kiisti tämän, ja työnantaja päätti työsuhteen puhelimitse välittömästi.
Asia puitiin käräjäoikeudessa. Oikeuden mukaan työnantaja irtisanoi lähihoitajan ilman varoitusta. Työsuhde päätettiin antamatta lähihoitajalle mahdollisuutta tulla kuulluksi tai käyttää avustajaa. Työnantaja ei myöskään ollut selvittänyt lähihoitajan mahdollisuuksia sijoittua uudelleen toisiin työtehtäviin, kuten irtisanomistilanteessa kuuluu. Käräjäoikeus katsoi, että lähihoitajan muutoin moitteeton työskentely ei antanut työnantajalle oikeutta päättää työsuhdetta. Oikeus huomioi, että lähihoitajalle ei ollut maksettu palkkaa tutustumiskäynnistä ennen työsuhteen päättämistä.
Työnantaja valitti tuomiosta hovioikeuteen, jossa asian jatkokäsittelylle ei nähty perusteita. Käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi. Siinä otettiin huomioon lähihoitajan kokema psyykkinen painetila sekä se, että lähihoitaja oli sittemmin työllistynyt keikkalaisena aikaisempaa alempaan palkkaluokkaan ja vajailla työtunneilla. Työnantaja määrättiin korvaamaan lähihoitajalle vuoden palkkaa vastaava summa viivästyskorkoineen, yhteensä noin 43 800 euroa.
Lue myös:
Lopputilin tarkastaminen kannatti: Lähihoitajan palkoista puuttui yli 5 000 euroa
