Viikkopalaverissa olen jo vähällä ottaa puheenvuoron ja nostaa havaitsemani ongelman esiin. Viime hetkellä alan kuitenkin epäröidä ja vaikenen. Mitä minä muka tästä asiasta tiedän? Mitä oikein kuvittelin itsestäni?
Esimerkiksi tällaisina ajatuksina suoruuden ja avoimuuden puute näyttäytyy monesti työn arjessa. Reija Könönen ja Sanna Laakkio ovat kirjoittaneet aiheesta teoksen Rohkeasti rehellinen (Bazar Kustannus, 2023).
He kertovat, että halu kirjoittaa aiheesta nousi omista kokemuksista.
– Huomasin työssä toistuvasti, etten uskalla kertoa ajatuksistani ja näkemyksistäni varsinkaan isommassa ryhmässä. Sitten tutustuin Sannaan, ja hänen suoruutensa teki vaikutuksen. Sanoin, että haluan opetella samaa, Reija Könönen kertoo.
Sanna Laakkio toteaa edelleen työstävänsä asiaa päivittäin, vaikka hän joutuikin kohtamaan oman rehellisyyden puutteensa jo aiemmin. Hän kertoo olleensa aiemmin tyypillinen myötäilijä ja miellyttäjä.
– Minun tilanteeni laukesi nuoremman tyttären vauva-aikana. En enää yksinkertaisesti jaksanut kaikkivoivan äidin rooliani. Lopulta sanoin vaikeat tunteeni ääneen pienelle lapselleni, ja yllättäen vuorovaikutuksemme muuttui heti syvemmäksi, Sanna Laakkio kertoo.
Tapahtuman jälkeen hän alkoi vähitellen kokeilla uutta rehellisemmän vuorovaikutuksen mallia myös muissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa.
Taustalla uskomukset
Rehellisyys muiden ihmisten edessä on vaikeaa monista eri syistä. Siihen vaikuttavat esimerkiksi oma henkilöhistoria ja ympäröivä kulttuuri. Reija Könösen ja Sanna Laakkion mukaan rehellisyyden puutteen taustalta on usein tunnistettavissa tiettyjä toistuvia uskomuksia.
– Niistä yksi on, että ihminen kokee olevansa tavalla tai toisella vääränlainen. Hän ei ole mielestään riittävä tai sellainen kuin pitäisi. Niinpä ratkaisu on, että hän yrittää olla jotakin muuta, Reija Könönen kuvailee.
Toinen yleinen ajatusmalli on, että toiset ovat aina parempia. Muut muka tietävät ja osaavat enemmän. Ihminen alkaa varoa olettamansa heikkouden ja huonommuuden paljastamista ja peittää todelliset ajatuksensa.
– Kolmas rehellisyyttä estävä luulo on, että olemme turvassa, jos vain olemme hiljaa. Ihmiseltä voi myös puuttua usko siihen, että omilla mielipiteillä olisi merkitystä. Tuntuu siis paremmalta vaieta, Sanna Laakkio sanoo.
Rohkean rehellisyyden puute voi ilmetä vaihtelevasti elämän eri osa-alueille. Joku ei uskalla paljastaa todellisia ajatuksiaan missään. Toinen taas pystyy perheen parissa olemaan oma itsensä mutta vetää töissä roolia.
– Kirjamme lukijat ovat kertoneet myös päinvastaista: joskus työyhteisössä onkin helpompaa olla suora kuin kaikkein lähimpien ihmisten kanssa, Könönen ja Laakkio mainitsevat.
Vastuiden epäselvyys pahentaa
Sosiaali- ja terveysalan työssä on heidän mukaansa piirteitä, jotka voivat tehdä rehellisyydestä erityisen vaikeaa. Jos organisaation toimintakulttuuri on kovin hierarkkinen, eri ammattiryhmien on vaikea keskustella pelottomasti.
Niin ikään vastuiden epäselvyys saa aikaan sen, ettei rehellisyys tunnu järkevältä. Miksi puhua epäkohdista, jos kukaan ei kuitenkaan voi tehdä niille mitään? Myös pelko ja luottamuksen puute ovat myrkkyä rehellisyydelle.
– Mutta myös päinvastainen on täysin mahdollista sote-alalla. Tuttu terveyskeskuslääkäri on kertonut työyhteisöstään, jonka tasavertaisia jäseniä eri ammattilaiset ovat ja jossa keskustelu on hyvää ja avointa, Könönen mainitsee.
Joka tapauksessa rehellisyyden puute aiheuttaa paljon negatiivista niin työ- kuin yksityiselämässä. Se vie iloa ja energiaa. Ihmiset tuntevat omaksumansa roolit epämukaviksi ja vieraiksi. Eivätkä ongelmat tule ratkaistuiksi, ellei kukaan puhu niistä.
Reija Könönen ja Sanna Laakkio kannustavatkin lämpimästi uudenlaisen rehellisyyden harjoittelemiseen. Tämä ei tarkoita, että koko elämä täytyisi panna kerralla uusiksi.
– Pienet askeleen toimivat yleensä parhaiten kaikissa muutoksissa. Myös rehellisyyttä voi alkaa opetella vuorovaikutustilanne kerrallaan, Könönen sanoo.
Viikon rehellisyyspäiväkirja
Alkuun pääsee rehellisyyspäiväkirjan pitämisestä. Esimerkiksi viikon ajan voi merkitä muistiin tilanteita, joissa olisi halunnut puhua mutta päätyi vaikenemaan.
– Ylös kannattaa kirjata, mitä olisi halunnut sanoa ja mikä itseä pidätteli. Itseä kannattaa myös haastaa miettimään, mikä olisi ollut pahinta, mitä rehellisyydestä olisi voinut seurata, Laakkio ja Könönen sanovat.
Myös omien arvojen tarkastelu voi antaa rohkeutta. Jos rehellisyys kerran on minulle tärkeää, miksen pyri siihen käytännössä?
Seuraavaksi voi valita etukäteen tilanteen, jossa haluaa seuraavan kerran puhua pelottomasti. Hetken koittaessa itselle kannattaa olla armollinen.
– Kaikkea ei tarvitse tai edes kannata vuodattaa kerralla. Eikä haittaa, vaikka ääni värisee ja sydän hakkaa. Pääasia on päästä jostakin alkuun, Sanna Laakkio rohkaisee.
Toisten reaktiot saattavat aluksi olla hämmästyneitä tai jopa närkästyneitä. Onhan puhumattomuuden tilassa pysyminen helpompaa kuin asioiden muuttaminen.
Antaa tunteiden tulla
On hyvä varautua myös siihen, ettei rehellisyys tunnukaan itsestä aluksi pelkästään hyvältä.
– Voi tulla voimakaskin katumus tai suoranainen rehellisyyskrapula. Tekee ehkä mieli soittaa perään ja ottaa omat suorat sanat takaisin. Mutta tällaistenkin tunteiden saa antaa tulla ja mennä. Niitä voi tarkastella rauhassa ja miettiä, mistä ne kertovat, Reija Könönen sanoo.
Vähitellen rehellisyys joka tapauksessa alkaa tuottaa elämään paljon hyvää. Energiaa vapautuu valtavasti, kun sitä ei enää kulu roolien ylläpitämiseen ja pelkäämiseen. Eri tilanteissa ja elämänalueilla saa olla rehdisti oma itsensä.
– Minulle rehellisyys merkitsee ennen kaikkea iloa ja läsnäoloa. Oikeanlainen rehellisyys ei nimittäin ole epäystävällisyyttä tai itsekeskeisyyttä, vaan se ottaa muut huomioon. Halu kuunnella myös muita on tärkeä osa rehellisyyttä, Sanna Laakkio määrittelee.
Hänen mukaansa elämänpiiri saattaa kyllä muuttua prosessissa kuin huomaamatta. Ei vain enää tee mieli hakeutua seuraan ja tilanteisiin, joissa ei saa olla oma itsensä.
Rehellisyyteen pyrkimisessä ei myöskään voi tulla koskaan valmiiksi. Ja lohdullisesti jokainen kohtaaminen on uusi mahdollisuus rehellisyyteen.
Vältä syyttelyä
Mieti näitä seikkoja, kun valmistaudut puhumaan rehellisesti vaikkapa esihenkilön kanssa.
- Ole rakentava. Valitse muutama tärkein asia, joihin haluat keskittyä. Rehellisyys ei tarkoita kaiken pahan olon kaatamista muiden päälle.
- Lähesty asiaa omasta näkökulmastasi käsin. Älä syyttele toisia. Keskity siihen, mitä itse olet tehnyt ja tuntenut.
- Voit sanoa suoraan, että tämän asian kertominen jännittää ja pelottaa. Usein jo oman epävarmuuden myöntäminen helpottaa puhumista.
Ota työkaveri tueksi
- Rehellisyyteen ei tarvitse pyrkiä yksin.
- Kerro työkaverille, että haluat puhua aiempaa rohkeammin seuraavassa palaverissa.
- Sovi hänen kanssaan, että saat ottaa tilanteessa tukea vaikkapa katsekontaktista. Pelkkä työkaverin nyökkäys tai hymy auttavat uskaltamaan.
Lue myös:
Arvostetaanko sinua työpaikallasi? Se voi pidentää elinikääsi
