Käsi sydämellä: jokainen meistä ilkeilee joskus, mutta ”tavallinen” ihminen katuu huonoa käytöstään ja osaa pyytää anteeksi.
– Kaikki ilkeät ihmiset eivät ole pohjimmiltaan pahansuopia, vaan työyhteisö, asiakkaat ja itselle sopimaton työ voivat nostaa huonot puolet esiin, kertoo Janne Viljamaa. Hän on sosiaalipsykologi, opettaja ja tietokirjailija. Viljamaan tuorein tietokirja Ilkeät ihmiset – tunnista, vältä ja pidä puolesi (Kirjapaja 2023) ilmestyi viime syksynä.
Tunnetaitojen merkitystä ei voi Viljamaan mielestä liikaa korostaa.
– Fiksu ihminen osaa hillitä ja annostella tunteitaan. Oman tunnetermostaatin käyttöohjeet kannattaa ottaa haltuun.
Joillakin ihmisillä sosiaalisten taitojen puute tai neuropsykiatriset haasteet voivat näyttäytyä ilkeytenä, vaikka siitä ei ole kyse.
– Esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvat vaikeudet tulkita toisten tunteita ja asettua toisen asemaan voivat näkyä näin, ja silloin toista saattaa loukata, vaikka ei tarkoittaisi sitä.
Ja sitten on oikeat pahikset…
Narsisti on juurtunut viime vuosina arkikieleen. Kaikki huonosti käyttäytyvät eivät suinkaan ole narsisteja, mutta osa on. Janne Viljamaan mukaan noin prosentti ihmisistä on narsisteja, psykopaatteja ja/tai machiavellisteja*.
– Kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja, mutta kaikki psykopaatit ovat narsisteja, Viljamaa täsmentää.
Millainen tämä ”psykologian kauhukolmikko” sitten on? Viljamaa määrittelee ilkeät ihmistyypit ytimekkäästi: Narsisti haluaa valtaa, huomioita ja ihailua, psykopaatti on narsisti, jolta puuttuvat myös normaalit tunnereaktiot ja machiavellisti puolestaan manipuloi ja jyrää omaksi edukseen kulissien takana. Kaikkia näitä yhdistää empatian puute.
– On parempi, ettet koskaan määrittele ketään narsistiksi tai psykopaatiksi. Usein muiden kiihkein määrittelijä on itse se suurin narsisti.
Kylmää ja kuumaa vihaa
Viljamaan mukaan kylmän vihan ilkeä ihminen janoaa kostoa, juonittelee sekä käyttää aikaa ja vaivaa suunnitellessaan tapoja nöyryyttää toista ihmistä.
– Kuuman vihan ilkeä ihminen puolestaan kiihtyy nollasta sataan. Hän ei pysty pidättelemään kokiessaan, että häneltä on viety jotain, Viljamaa luonnehtii.
Ne kaikista ikävimmät ilkeyden ylilyönnit tulevat usein esiin ristiriitatilanteissa. Sellaisissa, joissa ”normaalillakin” psyykellä varustetulla ihmisellä saattaa kuohahtaa.
– Ilkeys nousee tilanteissa, joissa ihminen kokee menettäneensä jotain tai kun jaetaan valtaa, huomiota ja rahaa. Yksityiselämässä tällainen voi olla esimerkiksi avioero ja työelämässä ylennyksen ja palkankorotuksen meneminen työkaverille.
Kylmän vihan ilkeä ihminen alkaa tilanteessa koota joukkojaan. Porukalla juoruillaan selän takana, toisen pätevyyttä kyseenalaistetaan ja hänet suljetaan ulos porukasta. Kuuman vihan tyyppi puolestaan haukkuu ja nimittelee.
Ystävällisyys voi yllättää ilkeilijän
Ilkeä voi elää työpaikalla kaksoiselämää, ja joskus esihenkilönkin on vaikea uskoa, että mukava tyyppi on kiusaaja.
– Kiusaaja on kiva heille, joista on hyötyä ja ilkeilee heille, joista ei ole hyötyä tai jotka asettuvat häntä vastaan. Voi sanoa, että laskelmoiva kiusaaja lipoo ylöspäin ja alistaa alaspäin. Ilkeys voi olla kuin sokeroitua paskaa.
Miten kohdata esimerkiksi kollega, joka puhuu pahaa selän takana?
– Nykäise hänet syrjään. Aloita kysymällä, onko totta, että levität minusta tällaista juorua. Pysy jämäkkänä. Ystävällisyys voi yllättää sellaisenkin tyypin, joka tavallisesti jaksaa aukoa.
Monni puikoissa
Aina ilkeä kiusaaja ei ole tasaveroinen työkaveri, vaan se voi olla myös oma pomo.
Janne Viljamaan mukaan liian montaa työpaikkaa johtaa Monni, jonka apuna häärivät Pillit ja Pullat.
– Se Pekka, joka tuntee oman arvonsa, eikä halua liittyä narsistisen pomon hoviin, voi olla kovilla.
Monni voi maireasti tiimipalaverissa sanoa, että nostakaa epäkohdat esille, mutta kun sen oikeasti tekee, Monni suuttuu.
– Oman ammattiliiton luottamusmiehet ovat tällaisia tilanteita varten. Toimi nopeasti, älä jää hautomaan yksin.
Viljamaa nostaa esiin myös niin sanotun vallan paradoksin. Ihminen on voinut alun perin nousta johtoon ja saada valtaa työskenneltyään yhteiseksi hyväksi, mutta sitten valta ja oma asema koukuttavat.
– Kun valtaa alkaa kertyä, yhteistyöhalukkuuden edelle voi mennä omista saavutetuista eduista kiinni pitäminen hinnalla millä hyvänsä.
Se on vain meidän Keijo
”Älä välitä, se meidän Keijo nyt on paineen alla vähän ilkimys”, näin saatetaan tulokasta perehdyttää. Tai toppuutella: ”Yritä ymmärtää, Keijoa on kiusattu pienenä, se on oppinut jo lapsena viidakon lait.”
– Ilkeän ihmisen käytöstä ei saa normalisoida, selitellä ja hyväksyä. Todellisuudessa kiusattu päättää, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Sitä ei ilkeä kiusaaja päätä! Viljamaa painottaa.
”Se oli vain vitsi, kai sä huumoria ymmärrät”, on yksi ilkeän ihmisen vakioselityksistä, kun hän jää kiinni.
– Parhaimmillaan huumori lisää yhteishenkeä ja luovuutta. Toisen grillaaminen ei ole huumoria.
Kaiken lisäksi ilkeä usein kokee, että pelisäännöt eivät koske häntä.
– Hän aukoo mielellään päätä muille, mutta ei kestä itseensä kohdistuvaa leikinlaskua.
Pullakahveilla tankataan myös turvallisuutta
Miten estää ilkeilyä työpaikalla? Viljamaalla on yksi neuvo yli muiden:
– Pullakahvit! Samassa pöydässä istuminen on luonteva tapa käydä asioita läpi. Ei kannata odottaa vuosittaista kehityskeskustelua, jos kokee, että haluaa puida asioita esihenkilön kanssa.
Toisinaan vieläkin kuulee, naistenkin suusta, että kahnauksia esiintyy, koska ollaan naisvaltaisella alalla.
– Naisvaltainen ala on myytti ja helppo selitys, Viljamaa pohtii ja jatkaa: – Takana voi olla pelkoa siitä, että jos asioista puhutaan suoraan, joku pahoittaa mielensä. Pitkällä tähtäimellä se kääntyy itseään vastaan.
Ongelmiin voi puuttua vasta, kun ne on nimetty.
– Kannustan puhumaan suoraan. Jos valittaa jostain, pitää aina esittää myös oma ratkaisuehdotus. Se, että asioita ei sanota suoraan, on polttoainetta ilkeille ihmisille.
Mistä luottamus sitten syntyy?
– Avoimesta kommunikaatiosta, tasapuolisuudesta sekä selkeästä ja reilusta työnjaosta.
Vaikeneminen on raukkamaista
Kiusaaminen ei ole kahden välinen asia. Kiusaajalla on aktiivisia apureita, jotka vahvistavat ja peesaavat kiusaajaa, nauravat vieressä sekä passiivisia hyväksyjiä, jotka kääntävät katseensa.
Kiusaaminen voi jatkua työpaikalla vain, jos siihen ei puututa. Työkaverit voivat hiljaa mielessään tuomita kiusaajan tekemiset, mutta eivät uskalla puuttua, sillä he pelkäävät itse joutuvansa ilkeän ihmisen silmätikuiksi. Se on melkein yhtä raukkamaista kuin kiusaaminen.
Toimi puhetorvena kiusatulle ja hänelle, joka ei saa omaa ääntään kuuluviin.
Jokaiselta työpaikalta pitäisi löytyä kirjallisena kiusaamisen vastaiset toimintaohjeet. Näin yksikään passiivinen todistaja ei voi selitellä raukkamaisuuttaan tyyliin ”mutku mä en tiennyt.”
Kiusaaminen vähenee, kun kukaan ei naura ilkeilylle ja puolustajat auttavat kiusattua sanomaan vastaan. Silloin kiusaaja ei saa sosiaalista palkkiota.
Sote-ala ei ole immuuni ilkeilylle
Sosiaali- ja terveysala ei suinkaan ole ilkeydestä vapaa vyöhyke, vaikka auttamisammatissa ollaankin. Kysyimme Facebookissa SuPer-lehden lukijoilta, millaisia kokemuksia heillä on työpaikkojen ilkeistä ihmisistä. Vakavaksi vetää. Tarinoita on editoitu yksityisyydensuojan takaamiseksi.
”Kohdalleni on sattunut kollegoja, joiden käytös on ollut todella ala-arvoista, muun muassa työkavereiden vähättelyä, päälle puhumista, selän takana puhumista ja tahallaan huomioimatta jättämistä. Selkeää kiusaamista olen nähnyt vuosien aikana useassa eri työpaikassa. Olen kertonut tilanteista esihenkilöille, jotka ovat aina puuttuneet asiaan. Mielestäni mikään työpaikka, jossa on edes yksi kiusaaja ei ole hyvä työpaikka. Yksikin ihminen riittää pilaamaan koko työyhteisön. ”
”Keikkapaikoissa enimmäkseen tullut ilmi huonoa käytöstä jonkun työntekijän osalta. Jos se on kohdistunut itseeni, en ole jaksanut välittää, vaan olen jättänyt ilkeät ihmiset täysin omaan arvoonsa. Muiden kiusaamiseen olen puuttunut aina, sitä en voi sietää.”
”Olen kohdannut epäreilua kohtelua, muun muassa muut voivat vaihtaa työvuoroja, mutta minä en. Johtaja on huutanut minulle muiden kuullen, haukkunut lapselliseksi ja ammattitaidottomaksi, kun olen pitänyt puoliani. Hän vaatii minulta paljon enemmän kuin muilta. Pomo uhkailee, että lomani laitetaan palkattomaksi, jos en suostu muuttamaan lomaviikkoani toiseen, vaikka hän on sen minulle aiemmin luvannut. Ei aina edes tervehdi, kiittää kaikkia muita hyvin tehdystä työstä, paitsi ei minua. Esihenkilöni siis kiusaa minua päivittäin. Ja nämä vaan pieniä esimerkkejä. 😭😱”
”Uudessa työpaikassani en pyynnöstäni huolimatta ole saanut kunnon perehdytystä. Toisena päivänä lähihoitajakollega huusi minulle, kun yritin kysellä käytännöistä. Hän on tehnyt 20 vuotta hoitajan töitä, eikä ole saanut mitään perehdytystä, kyllä pitää osata.”
