– Hoitajat viihtyvät työssään paremmin kuin aiemmin. Kun hoitajilta kysytään, mikä on työssä parasta, lähes aina vastaus on potilaat, asiakkaat, asukkaat, hoidettavat, vanhukset tai lapset. Työ koetaan monipuoliseksi, haasteelliseksi ja merkitykselliseksi. Työkavereiden tukea pidetään korvaamattomana ja hyvää esimiestä arvostetaan, SuPerin asiantuntija Sari Ilonummi kertoo.
SuPerin selvitys osoittaa, että monella työpaikalla asiat ovat nykyisin paremmin kuin neljä vuotta sitten, jolloin tehtiin edellinen vastaava selvitys. Ilonummen mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työhyvinvointi alalla olisi tällä hetkellä yleisesti hyvä. Vertailussa käytetyt vuoden 2016 ja 2020 selvitysten tulokset ovat olleet heikot.
Myönteistä uusimman selvityksen tuloksissa on se, että 90 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi oman osaamisensa vastaavan nykyisen työn vaatimuksia. 78 prosenttia ilmoitti, että työnantaja tukee osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä esimerkiksi mahdollistamalla osallistumisen täydennyskoulutuksiin.
Positiivista on myös se, että 88 prosenttia vastanneista kertoi viihtyvänsä työssään hyvin tai keskinkertaisesti. Kokemus työn raskaudesta on vähentynyt. Vuonna 2020 kyselyyn vastanneista lähes kolme neljästä koki työnsä raskaaksi tai erittäin raskaaksi. Nykyisin näin kokee noin joka toinen.
Työn erittäin raskaaksi kokevien määrä oli suurin kotihoidossa, vanhusten hoidossa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hyvinvointialueilla työskentelevät kokivat työn raskaammaksi kuin muiden työnantajien palveluksessa työskentelevät vastaajat.
Lähes puolet vastaajista kertoi olevansa jaksamisen rajoilla päivittäin tai viikoittain. Vastaajista 57 prosenttia koki työtahdin kiihtyneen. Puolet kertoi fyysisen kuormituksen lisääntyneen.
– Huolestuttavaa on kokemus henkisen kuormituksen lisääntymisestä, jota koki kolme neljästä vastaajasta. Pelko henkilöstön riittävyydestä ja ammattitaitoisen henkilöstön puuttuminen työvuoroista aiheuttavat stressiä. Myös muutokset kuormittavat. Avovastauksissa kävi ilmi, että työaikaa menee runsaasti muuhun kuin välittömään työhön asiakkaiden ja potilaiden kanssa.
Huolta hoidon laadusta
Kyselyyn vastanneista 71 prosenttia koki vuonna 2020, että heidän työyksikössään on liian vähän henkilökuntaa. Nyt hieman yli puolet koki näin.
– Vanhustenhoidossa työskentelevien kokemus henkilöstön riittävyydestä on parantunut. Tähän on vaikuttanut todennäköisesti ympärivuorokautisen asumisen hoitajamitoituksen lainsäädäntö. Nyt huolena on hallituksen päätös laskea hoitajamitoitus 0,65:stä 0,6:een, mikä varmasti heikentää työhyvinvointia. On todella ristiriitaista, kun samalla hallitus yrittää löytää keinoja alan vetovoimaisuuden parantamiseksi, Sari Ilonummi ihmettelee.
Hoitajat kokevat huolta hoidon ja työn laadusta edelleen, vaikka tilanne on hieman parempi kuin neljä vuotta sitten. 27 prosenttia vastaajista kokee jatkuvasti huolta laadusta. Vuonna 2020 näin koki 36 prosenttia. 61 prosenttia kertoi kokevansa ajoittain huolta laadusta. Vain 12 prosentilla ei ole koskaan tällaista huolta. Yli puolet vastaajista ilmoitti, että he joutuvat tekemään ainakin viikoittain asioita, jotka ovat ristiriidassa omien arvojen kanssa.
– Huoli hoidon laadusta on hälyttävää, sillä se lisää eettistä kuormitusta, mikä voi ajaa alalta pois. Tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota, jotta alan vetovoima saadaan säilytettyä. Ei kukaan halua tehdä työtä, josta lähdetään huonolla mielellä kotiin.
Alaa suositellaan muille
Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta kertoi, että poissaolevan työntekijän tilalle otetaan pääsääntöisesti sijainen. Vuonna 2016 ja 2020 vain hieman yli puolet vastaajista ilmoitti näin.
– Vastausten perusteella näyttää siltä, että sijaisia saadaan paremmin tällä hetkellä kuin neljä vuotta sitten. Tämä oli yllättävää, sillä keskustelu henkilöstön riittävyydestä on negatiivissävytteistä, Sari Ilonummi pohtii.
Tästä huolimatta 42 prosenttia vastaajista kertoi olleensa sairaana töissä viimeisen vuoden aikana. Näin ilmoittaneiden määrä on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2016 ja 2020. Merkittävimmät syyt sairaana työskentelyyn olivat, ettei sijaista saada tai ettei ole uskaltanut olla pois töistä. Jotkut kertoivat syyksi sen, etteivät halunneet kuormittaa työyhteisöään poissaolollaan.
Kyselyyn vastanneista joka viides harkitsee alanvaihtoa jatkuvasti. Yli puolet harkitsee tätä ajoittain. Jatkuvasti tätä miettivien määrä oli vähentynyt neljä prosenttia edellisestä kyselystä.
Joka toinen ei ole varma siitä, pystyykö työskentelemään terveytensä puolesta nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Joka kymmenes uskoi, ettei pysty. 41 prosenttia uskoi varmasti pystyvänsä työskentelemään alalla.
Alan epäkohdista huolimatta lähes puolet vastaajista suosittelisi työtään läheisilleen ja tuttavilleen.
– Suosittelijoiden määrä oli kasvanut kymmenellä prosentilla vuoden 2020 selvitykseen verrattuna.
SuPerin työhyvinvointiselvitys 2024
SuPerin selvityksen aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2024. Kyselyyn vastasi 8896 liiton jäsentä. Heistä noin puolet työskentelee hyvinvointialueella, neljäsosa yksityisessä yrityksessä ja 17 prosenttia kunnassa. Muita työnantajia ovat säätiöt, yhdistykset, oma yritys, henkilöstövuokraus ja yksityinen henkilö. Noin joka kolmas kyselyyn vastannut työskentelee vanhustenhoidossa. Kotihoidossa työskentelee 17 prosenttia ja varhaiskasvatuksessa 14 prosenttia vastaajista. 90 prosenttia vastaajista oli vakituisessa työsuhteessa.
Vertailuaineistona käytettiin tuloksia SuPerin aiemmista selvityksistä: ”Jos minä nyt kuitenkin jaksan” – Selvitys lähi- ja perushoitajien kokemasta työkuormasta 2016 ja Kuinka kauan tämä työntekijöiden hyväntahtoisuus riittää” – Selvitys lähi- ja perushoitajien kokemasta työkuormasta 2020.
Tiedote:
SuPerin selvitys: Lähihoitajien työhyvinvoinnissa myönteistä kehitystä – SuPer (superliitto.fi)
