Olen tehnyt keikkaa Ykköskodissa huhtikuusta asti, ja valmistun tänä syksynä lähihoitajaksi.
Suuntaudun mielenterveys- ja päihdetyöhön. Osaamisalan valitsin monestakin syystä: lähipiirissäni on ollut mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä ihmisiä ja itse sairastin masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä johtuen diagnosoimattomasta ADHD:sta. Läheisteni sekä oma kokemuksen kautta huomasin, kuinka vaikeaa on hakeutua avun piiriin ja saada hoitoa. Haluan muuttaa järjestelmässä niitä epäkohtia, joita olen kokenut ja nähnyt läheltä sekä auttaa muita.
Keikkailussa parasta on joustavuus. Voin tehdä vuoroja opintojeni ja perheeni ehdolla. Ja jos tieto vapaasta vuorosta tulee lyhyellä varoitusajalla, työnantaja yleensä pystyy tarpeen joustamaan aloituksesta, jotta pääsen tekemään vuoron.
Teen keikkaa viikoittain ja eri vuoroja: aamua, välivuoroa ja iltaa. Saan tiedon vapaista vuoroista WhatsAppin kautta, kun yksikönjohtaja on ensin käynyt listat läpi vakituisten kanssa ja näkee, missä on puutoksia. Teen Ykköskotiin vielä yhden työharjoittelun, ja toki se vaatii vähän sumplimista, että milloin olen harjoittelijan roolissa ja milloin keikkarina.
Näyttää siltä, että keikkailu avaa minulle oven myös työsuhteeseen. Yksikön johtaja on jo pyytänyt minua töihin, kunhan ensin valmistun.
Työpaikalla parasta ovat ihmiset! Työkaverit, esihenkilöt ja asukkaat ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Ensimmäisissä vuoroissa asukkaat kiinnittivät huomiota siihen, että olin uusi kasvo, että ei kuulu vakiokalustoon tämä nainen. Nyt paras palaute on, kun joku heistä hihkaisee, että ihanaa, kun tulit taas töihin, Tiina!
Itselleni ei tule henkilökohtaisesti mieleen mitään negatiivista sanottavaa keikkailusta. Jos olen ollut pidempään poissa töistä ja keskittynyt kouluun, niin en toki ole samalla tavalla perillä siitä, mitä töissä on tapahtunut. Tiedonkulku voi olla ongelma, jos tekee harvakseltaan keikkaa. Keikkalaisen täytyy olla itse aktiivinen ja kysyä, jos haluaa olla perillä. Olen oppinut jokaiselta työkaverilta jotain, ja jokainen työvuoro on mahdollisuus oppia uutta.
Jossain vaiheessa haluaisin vielä kouluttautua nepsy-valmentajaksi ja ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi.
