Syksyllä 2019 Oulaisten kaupunki etsi kotihoitoon kolmea lähihoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. Sarita Aakko oli työskennellyt kaupungilla lähihoitajan tehtävissä vuosia, opiskeluajoistaan lähtien, ja piti varmana, että tällä kertaa olisi hänen vuoronsa.
– Tiesin, että aina aikaisemmin pisimpään olleen sijaiset oli vakinaistettu, ja siinä vaiheessa se olin minä, joka olin työskennellyt kauiten.
Haastattelussa ei Saritan muistikuvien mukaan tapahtunut mitään ihmeellistä.
– Muistan, että haastattelu oli tosi lyhyt. Vastasin kaikkeen mitä kysyttiin.
Toisin kuitenkin kävi.
– Siinä vaiheessa kun kuulin, ketkä on valittu, ja tiesin, että heillä on vähemmän työkokemusta kuin minulla, ajattelin, että tämä ei nyt ole mennyt oikein. Se harmitti.
Työhaastattelussa Sarita oli viimeisillään raskaana, eikä ensimmäisten viikkojen aikana vastasyntyneen kanssa työasiat olleet päällimmäisenä mielessä. Ajan kanssa Sarita kuitenkin otti yhteyttä SuPeriin ja sai neuvoja, miten asiaa tulisi selvittää työnantajan kanssa.
Kun liitossa alettiin tarkastella Saritan työsopimuksia, kävi ilmi, ettei työnantaja ollut aikaisemminkaan toiminut aivan asiallisesti. Noin kuuden työvuoden aikana kaupunki oli solminut Saritan kanssa yhteensä 40 määräaikaista työsopimusta. Kaikissa työsopimuksissa ei ollut määritelty määräaikaisuuden perustetta. Viimeisin työsopimus päättyi alkuvuodesta 2020, samaan aikaan kun työnantajan velvollisuus maksaa äitiysloman palkkaa päättyi.
Kävi ilmi, ettei työnantaja
ollut aikaisemminkaan toiminut asiallisesti.
– Kaupunki väitti, että [viimeisen työsopimuksen] määräaikaisuuden peruste oli toisen työntekijän perhevapaan sijaisuus. Luottamusmies kävi kyselemässä, milloin tämä toinen on tulossa perhevapailta takaisin, ja selvisi, ettei ainakaan silloin kun minun työsuhteeni päättyi.
Alkoi näyttää selvältä, että työnantaja oli syrjinyt Saritaa raskauden takia.
Oikeudenkäynti vie aikaa
Asiaa ei saatu selvitettyä työnantajan kanssa neuvottelemalla, joten se siirtyi ensin käräjäoikeuden ja myöhemmin korvausten osalta hovioikeuden päätettäväksi. Muutoinkin pitkä oikeudenkäynti venyi entisestään koronapandemian takia.
– Odottaminen oli todella raskasta. Kun käräjöintipäivää muutettiin, joutui venymään ja valmistautumaan uudestaan. Tuntui, että kaupunki veti aina vain uudestaan mattoa alta.
Kun asiaa lopulta päästiin kesällä 2022 puimaan Ylivieskan käräjäoikeudessa, tunteet nousivat pintaan.
– Tällaiselle, joka ei ole ikänään käynyt oikeudessa, päivä oli ahdistava. Pelotti, koska siinä vaiheessa kaikki oli auki, miten käy. Kun kaupungin edustajat vänkäsivät vastaan, aloin epäillä, olenko huono työntekijä, vaikka en ole koskaan töissä saanut huonoa palautetta.
– Kaupungin edustajat yrittivät kovasti selittää, että ei ollut raskaudesta johtuvaa. Perustelivat sitä sillä, että työhaastattelu oli mennyt huonosti muihin verrattuna. Penkin alle oli heidän mukaansa mennyt, kun en haastattelun lopuksi osannut kysyä jotain työstä. Mutta ei minulla ollut mitään epäselvää, olin ollut talossa vuosia ja osasin hommat.
Käräjäoikeuden päätös tuli melkein kuukauden odottelun jälkeen. Kaupunki oli päättänyt Saritan työsuhteen raskauden takia ja toiminut syrjivästi myös avoinna olleita lähihoitajien tehtäviä täyttäessään.
– Se oli hyvä uutinen. Ei olisi paremmin voinut mennä, oli huojentunut olo.
Käräjäoikeuden määräämien korvausten suuruutta käsiteltiin vielä hovioikeudessa. Hovioikeuden lopullisen päätöksen mukaan työnantaja määrättiin maksamaan Saritalle korvauksia yhteensä yli 24 000 euroa.
Lähihoitajalle riittää töitä
Hovioikeuden tuomio päätti yli neljä vuotta kestäneen prosessin, ja Sarita sai hänelle määrätyt korvaukset lopulta kuluneen kesän kynnyksellä.
– Rahat menivät omakotitalon kattoremonttiin ja vauvoille tarvittaviin hankintoihin, hän kertoo.
Jos kaikki sujuu odotetusti, perheeseen syntyy lokakuussa kaksoset. Vipinää on luvassa, sillä Saritalla on entuudestaan kaksi poikaa. Esikoinen aloittaa koulun ja nuorempi, jonka odotusaikaan oikeudenkäynti liittyi, on kolmevuotias.
– Odotan jo, että pääsen aloittamaan uutta elämänvaihetta.
Vaikka oikeudenkäynti päättyi Saritan kannalta hyvin, vaikutukset tuntuvat yhä.
– Työhaastatteluihin on nyt paljon vaikeampi mennä. Jännitän, osaanko sanoa oikeat asiat.
Uusi työ päiväkodissa löytyi TE-palveluiden kautta. Työnantaja on sama Oulaisten kaupunki, mutta ison työnantajan palvelukseen mahtuu monenlaista.
– Nykyiset esimiehet eivät edes tiennet oikeudenkäynnistä ennen kuin kerroin siitä itse. He ovat olleet tosi ymmärtäväisiä. Kun tuli tieto, että kaupunki on valittanut hovioikeuteen, romahdin ja jouduin hakemaan sairauslomaa.
Tulevan äitiysloman jälkeen Sarita haluaa palata lähihoitajan tehtäviin. Mieluisinta kaikesta huolimatta on ollut työ kotihoidossa.
– Olen haaveillut, että pääsisin sinne takaisin. Päivät on niin vaihtelevia, joka päivä on erilainen. Katselen kyllä ensin muualta kuin kaupungilta.
Raskaussyrjintä on kielletty
- Tasa-arvolaki kieltää työntekijän syrjimisen raskauden tai perhevapaiden takia. Silti on tavallista, että tieto työntekijän raskaudesta vaikuttaa työsuhteeseen. SuPeriin tulee lähes viikoittain yhteydenottoja raskaussyrjintäepäilyistä.
- Raskaussyrjinnän riski on suurempi määräaikaisessa työsuhteessa: Kun työntekijä ilmoittaa raskaudestaan, ei uutta työsopimusta enää tehdä. Usein työsopimus päättyy samaan aikaan kuin äitiysloma alkaa, jotta työnantaja välttyy äitiysvapaa-ajan palkan maksamiselta.
- Raskaus ei myöskään saa olla syy siihen, että työnhaussa pätevin hakija jätetään valitsematta tai että työsopimus puretaan koeaikana.
- Raskaussyrjinnästä voi saada hyvitystä. Kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa tapahtuneesta, työhönottotilanteessa vuoden kuluessa tapahtuneesta.
