On vaikea myötäelää kollegan iloja tai vastoinkäymisiä, jos oma elämä pyörii sen ympärillä, mitä itseltä puuttuu. Kateus on normaali tunne, kukaan ei ole sille immuuni. Inhimillisyydestään huolimatta kateus ei oikeuta käyttäytymään huonosti.
Kateus voi olla rakentavaa tai hajottavaa.
– Positiivinen kateus on sitä, että ei toivo toiselta mitään pois, vaan on itse valmis tsemppaamaan saavuttaakseen saman. Negatiivista kateutta on se, että ajattelee, että kun minäkään en saanut, niin tuokaan ei saa saada, psykologi Anna Tienhaara Työterveyslaitokselta sanoo.
Kun kollegan nuoruus närästää
Ikäsyrjinnästä puhutaan paljon ja usein siltä kantilta, että keski-ikäisten ja eläkeikää lähestyvien on vaikea työllistyä. Myös nuori saattaa kokea ikäsyrjintää.
Uusi, epävarma työntekijä on varsinainen herkkupala katkeroituneelle ja kateuteen taipuvaiselle kollegalle, joka ottaa tehtäväkseen horjuttaa nuoren uskottavuutta vihjailemalla kaikin tavoin, ettei tämä ole tarpeeksi ammattitaitoinen. Sukupolvikateus voi näkyä ja kuulua ja tulokkaan onnistumisten vähättelynä ja pienimpienkin virheiden korostamisena. ”Eikö se tätäkään taas osannut”, syvä huokaus, ”mitä siellä koulussakin nykyisin opetetaan, vain niitä digihommia”, perään kaikkitietävä nyökkäys, ”eihän tuo nyt vielä mitään”, tiukka kädenheilautus.
– Jos ihmisen omat unelmat eivät ole täyttyneet, hän kokee helpommin tyytymättömyyttä. Se voi kääntyä kateudeksi heitä kohtaan, joilla on vielä mahdollisuuksia saavuttaa omia haaveitaan, Tienhaara pohtii.
Nuorta vähättelevässä käytöksessä ei ole kuitenkaan aina kyse varsinaisesta sukupolvikateudesta.
– Nuori ihminen voi herättää epävarmuutta, joka purkautuu vahvana torjuntana, jos oma osaaminen on jäänyt päivittämättä. Siihen voi sekoittua väsymystä ja uupumista. Eläkeiän häämöttäessä ei välttämättä enää jaksa ajatella uudistumista ja kehittämistä, kun oma energia menee perusarjen pyörittämiseen. Se on ymmärrettävää, mutta ei saisi välittyä toiselle huonona käytöksenä.
Jos nuori työkaveri ärsyttää, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä tilanteessa ja asetelmassa triggeröi, onko kyse sittenkin minusta, eikä hänestä. Ongelma ei välttämättä olekaan toisen kokemattomuus ja liian vähän kilometrejä mittarissa – mitä on helppo päällisin puolin syyttää – vaan se, ettei itse ole hyväksynyt omaa vanhenemistaan ja pelkää jäävänsä nuoren kollegan varjoon.
Bensaa kateuden liekkeihin
Kateutta esiintyy kaikkialla, missä on ihmisiä ja ihmissuhteita, myös työpaikoilla. Se ei kohdistu vain ammatilliseen osaamiseen ja asemaan, vaan myös toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja saavutuksiin.
Tiimiläinen saattaa olla kateellinen pomolleen asemasta tai palkasta, mutta esihenkilö voi yhtä lailla olla kateellinen alaiselleen. Vasta-alkaja voi kadehtia itsevarmaa osaajaa ja konkari nuorta kollegaa, jolla piisaa energiaa, elämäniloa, terveyttä ja ulkonäköä. Uransa keskivaiheilla suuntaansa etsivä ja ruuhkavuosiaan rämpivä tuntee kateudenpiston eläkkeelle jäävän työkaverin läksiäiskakkua lusikoidessaan. Lista on loputon.
– Ihmiset skannaavat ja arvioivat tilanteita jatkuvasti ja myös tiedostamattaan. Erityisen herkillä tuntosarvet ovat sen suhteen, että kohtelu on tasapuolista. Epäoikeudenmukaisesti koettu kohtelu on omiaan herättämään kateutta.
Negatiivinen keskustelukulttuuri on kuin bensaa kateuden liekkeihin.
Vastalääke on myötätunto
– Kateuteen liittyy riittämättömyyden tunnetta ja epävarmuutta, Tienhaara sanoo.
– Kateellinen kiinnittää huomiota toisen sellaisiin saavutuksiin ja ominaisuuksiin, joista itse kokee jäävänsä osattomaksi.
Pitkäaikainen, alati jäytävä kateus voi liittyä omanarvontunnon puutteeseen. Sen tunnistaa siitä, ettei osaa olla tyytyväinen saavutettuaan sen, mitä toiselta kadehti ja mieli alkaa heti bongata uusia kateuden kohteita. Kateutta ruokkivat vertailu ja vastakkainasettelu, ja sen vastalääke on myötätunto, myös itseä kohtaan.
Kateus toimii kompassina
Kateutta kannattaa kuunnella, eikä hätistellä pois ”kiellettynä” tunteena.
– On tärkeää kysyä itseltään, ketä kadehdin ja miksi, mitä hänellä on sellaista, mitä minä haluaisin ja miten voisin sen saavuttaa.
Jos kateuden kohde on saavutettavissa, niin selkeintä on yrittää hankkia se ja katsoa helpottaako kateus.
– Toisten hyvä suoriutuminen voi motivoida toteuttamaan omia unelmia, Tienhaara painottaa.
Sekin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, että aina kateuden kohde ei ole saavutettavissa. Sen sijaan, että heittäisi kapuloita toisen rattaisiin, on itselle hyödyllisempää keskittyä niihin asioihin, joista on mahdollista saada iloa ja energiaa.
Kateutta voi karsia työpaikoilla
Kateutta ei voi kokonaan kitkeä, mutta miten sitä voi vähentää töissä?
– Se, mitä yhteisössä arvostetaan, vaikuttaa toki myös siihen, mitä kadehditaan, Tienhaara sanoo.
Hän peräänkuuluttaakin moninaisuuden arvostamista.
– Kaikki lähtee siitä, että nostetaan esille moninaisuutta, erilaista osaamista ja kokemusta ja erilaisia taustoja, eikä määritellä vain yhtä tapaa tai ominaisuutta tavoittelemisen ja kiitoksen arvoiseksi.
Lähteet: 10 Signs of Generational Envy, Araya Baker, Psychology today, Mieli.fi
Onko pakko iloita toisen puolesta?
- Ei. Esimerkiksi oma lapsettomuus tai ero voivat olla niin isoja asioita, ettei pysty iloitsemaan perhe-elämäänsä hehkuttavan työkaverin puolesta.
- Se, että ei pysty kohtaamaan jotain aihetta, on hälytysmerkki itselle, että asia vaatii työstöä.
- Jos on hyvä luottamus, voi sanoa, että olen pahoillani, mutta nyt en osaa iloita onnestasi oman elämäntilanteeni vuoksi. Tässä tosin paljastaa oman haavoittuvuutensa, mitä kaikki eivät halua töissä tehdä.
- Jos välit ovat etäisemmät, voi todeta kohteliaasti, että hieno juttu, mutta sivuuttaa aiheen neutraalisti ja pyrkii vaihtamaan puheenaihetta.
Vinkit antoi psykologi Anna Tienhaara
Ihminen on kateudesta vihreä yli kieli- ja kulttuurirajojen
Antiikin Kreikassa ajateltiin, että kateus ja mustasukkaisuus saavat sapen kiehumaan. Vihreä väri tulee liiallisesta sapesta. Kateudesta ollaan vihreitä ainakin myös ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, portugaliksi ja italiaksi.
Lähde: Helsingin kaupunginkirjasto, kysy.fi
