Helsinkiläinen Katri Leppälä, 30, on yksi monista lähihoitajista, jotka viime keväänä siirrettiin varhaiskasvatuksesta väliaikaisesti muihin tehtäviin. Koronasuositusten takia moni lapsi siirtyi kotihoitoon, ja työmäärä päiväkodeissa pieneni merkittävästi.
Niin myös Katrin työpaikalla. Hän kertoo, että lapsia oli hoidossa päivisin vain muutamia, eikä mielekästä tekemistä meinannut riittää täyttämään työtunteja.
Kun työnantaja alkoi selvittää lastenhoitajien osaamista ja halukkuutta vaihtaa tilapäisesti toisiin tehtäviin, Katri ilmoittautui vapaaehtoiseksi.
– Minulla oli jonkin verran kokemusta vanhuspuolelta ja peukaloiden pyörittely kyllästytti. Ajattelin, että mieluummin menisin jonnekin, missä on tekemistä.
Siirto varmistui huhtikuun loppupuolella, ja alle viikon varoitusajalla Katri siirtyi toisiin tehtäviin vanhusten palvelutaloon. Aloitus jännitti, sillä edellisestä kerrata vanhustyössä oli ehtinyt kulua kuusi vuotta.
– Mutta yllättävän vähän olin unohtanut mitään. Kesti vain vähän aikaa, että asiat alkoivat tulla selkäytimen uumenista.
Katri kertoo, että hän ja muut samaan aikaan työsiirtoon tulleet lastenhoitajat otettiin työpaikalla hyvin vastaan.
– Vakituiset työntekijät olivat kannustavia ja kyselivät, millaista työ päiväkodissa on.
Ensimmäisen viikon Katri teki töitä kokeneen työparin kanssa, toisen viikon osin itsenäisesti. Siirto olisi jatkunut pidempäänkin, ellei Katrin vuosiloma olisi alkanut sovitusti kahden viikon jälkeen.
Helsingin varhaiskasvatuksessa valtaosa työntekijöistä siirtyi Katrin tavoin vanhusten palvelutaloihin ja kotihoitoon. Työsopimuksen mukaan tilapäisen työsiirron pituus olisi voinut olla jopa kahdeksan viikkoa, mutta suurin osa oli tätä lyhyempiä. Helsingin varhaiskasvatuksessa tehdyt noin 210 työsiirtoa olivat pääsääntöisesti 2-4 viikon mittaisia.
Esimerkiksi naapurikaupungissa Vantaalla osa siirroista jäi kesken, kun varhaiskasvatusta koskeneet rajoitukset purettiin toukokuun puolivälissä.
Kokemus antoi perspektiiviä
Jälkeenpäin kaksi viikkoa tuntuu Katrista sopivan mittaiselta siirrolta. Hän kertoo, että poikkeusaika teki työnteosta palvelutalossa paljon raskaampaa kuin päiväkodissa.
– Suuri osa asiakkaista oli tottunut liikkumaan palvelutalossa, syömään ruokalassa ja lukemaan lehtiä tai katselemaan televisiota yhteisissä tiloissa. Monelle oli kova paikka, kun kaikki vierailut oli keväällä kielletty.
Epäilyihin siitä, että työsiirroilla yritettiin paikata vanhustyötä jo ennestään vaivaavaa henkilöstövajetta, Katri ei kuitenkaan usko.
– Vakkarit olivat motivoituneita omaan työhönsä eivätkä valittaneet työn määrästä.
Sen verran lyhyeksi siirto kuitenkin jäi, että se toi Katrille lähinnä tervetullutta vaihtelua oman työhön.
– Ammatillinen osaaminen ei välttämättä kasvanut, mutta oma päänsisäinen ajattelu kirkastui. Olen aina tiennyt, että vanhustyö on minun kakkosvaihtoehto. Siirto vahvisti tätä tunnetta, että vaihdan alaa, jos vaikka joskus 20 vuoden kuluttua oma työ alkaa kyllästyttää.
Kokemuksen perusteella Katri ei osaa sanoa suuria eroja työpaikoista, asiakaskunnasta riippumatta lähihoitajan työssä kun on kyse perusasioista.
– Huolehditaan vaatetta päälle, vessakäynneistä, syömisestä ja lepäämisestä. Lapsille näitä taitoja opetetaan ja vanhuksilla niitä yritetään ylläpitää.
Hyvä perehdytys ratkaisee
Lähihoitajan laaja osaaminen yleensä takaa sen, että siirtyminen tehtävästä toiseen sujuu jouhevasti. Vaikka siirtoja tehtiin viime keväänä poikkeuksellisen paljon, SuPerin tietoon ei ole tullut suuria ongelmia.
– Keskeistä on hyvä perehdytys. Jos se on kunnossa, siirrot yleensä onnistuvat todella hyvin, varhaiskasvatuksen asiantuntija Johanna Pérez sanoo.
Liitossa on Pérezin mukaan selvitetty lähinnä joitain palkkaa koskeneita epäselvyyksiä.
– Muutama työntekijä oli mielestäni heitetty liian vaativiin tehtäviin ilman perehdytystä, ja jonkin verran on ihmetelty myös, ettei koronatestejä tehty, vaikka väki liikkui lasten- ja vanhustenhoidossa edestakaisin.
Katri Leppälä kertoo, ettei häneltäkään edellytetty koronatestiä työsiirtoa ennen eikä sen jälkeen. Vanhusten parissa käytössä oli kaikki tarvittavat suojavarusteet. Omalla työpaikalla päiväkodissa niiden käytöstä ei juurikaan ole edes keskusteltu.
Katri ei suostu hermoilemaan etukäteen, mitä tuleva koronasyksy tuo tullessaan, eikä päiväkodin hektisessä arjessa sitä edes ehtisi murehtia.
– Pyrin olemaan stressaamatta ja ottamaan asiat sellaisina kuin ne tulee.
Mahdollisiin uusiin työnsiirtoihin hän suhtautuu niin ikään myönteisesti.
– Miksikäs ei. Se kannattaa ottaa mahdollisuutena, ja hyvässä lykyssä voi oppiakin jotain.
Lue myös:
Lastenhoitajat toivovat selkeitä ohjeita työtehtävien siirtoon
